Aamuharkkailua

Mustahan on tullut blogin pitäjänä varsinainen riesa ;) Vaan kun tänä aamuna aktivoiduin heti aamusta ja eilen illasta.

Eilen illalla otin molempien koirien kanssa target-treeniä ja vaadin että siinä alustalla täytyy seistä edes yhdellä tassulla ja siitä naks ja olen niin lähellä alustaa että yletyn ojentamaan namin. (oih ja voih mun selkä, Liinu on niin matala...) Ransulla on vahvana se tapa että se alkaa kaivaa/läimiä tassu(i)lla alustaa joskus heti ja viimeistään siinä vaiheessa kun se on läimäissyt kerran alustaa sen näköisenä että "etkö huomannu, mä jo kerran lätkäsin, huomaakko nyt kun lätkin näin monta kertaa lisää?!" Ei auttanut sitten muu kuin odottaa että se menee edes yhdellä tassulla alustan päälle ja naksauttaa, antaa heti palkka, naksauttaa heti uudestaan ennen kuin se ehtii siirtyä ja taas palkka. Palkka tulee varmaan joka toinen sekunti tuolla tavalla.

Samaa Liinulle, sillä ei ole onneksi tuota läimimistä kehittynyt, se on oikeastaan melkein rauhallisemman oloinen tätä tehdessä kuin Ransu. Se siirtyilee kyllä mutta se ei ala touhottaa ja läimiä alustaa. Sen sijaan se istahtaa mun eteen ja napittaa silmiin että "ok no en kyllä tajuu mikset naksauta joten auttaisko tää? Ai ei auta. No mä kokeilen uudestaan tohon alustalle menoa..." -NAKS. Liinua palkkasin kanssa pysymisestä, mutta hidas kun olen niin molempien kanssa sattui pari mokaa enkä huomannut ettei alustalla ollutkaan tassua tai ne siirsi jalkoja just kun minä naksautin. Miten se voikin olla niin pitkä se sähkökäyrä silmistä peukaloon?!

Tänä aamuna heräsin miltei kukonlaulun aikaan ja kävin Ransun kanssa hölkkäämässä pikkulenkin. Ei kyllä kuulu mun 5km harjoitusohjelmaan mutta pahuksen vappumunkit... niin teki mieli käydä kuluttamassa edes se munkin pinnalla oleva sokeri jos ei ihan koko hillomunkkia (...munkkeja...). Appiukon syytä, mitäs tekee niin hyviä munkkeja. No asiaan. Liinu äyvästi sen vartin kun olin lenkillä, piti odotella oven takana sisälle pääsyä ja muka venyttelin siinä :D Tein Ransulle nameja ja mentiin pihalle ottamaan target-treeniä taas. Samalla tyylillä kuin eilen. Tässä yön aikana ei kyllä ollut tapahtunut mitään edistystä, tosin aavistuksen ehkä vähemmän tarjosi tuota tassulla kaivamista. Sitäkin kyllä mutta kun se ei kelvannut niin Ransukin istahti nakottamaan minua. Pidä siinä sitten pokkaa. Jokainen jolla on schape tietää sen ilmeen jolla ne nappisilmillään tapittaa parta muikeana että eiks mitenkään... Ihan ok nuo alustajutut. Hain sisältä lisää nameja ihan Liinullekin harjoituksen vuoksi ettei sisälle tulla jos se metelöi.

Otettiin Ransun kanssa seuraamista ja seuraamisesta seisomista ja maahanmenoa. Voi kuulkaa mitä tokomaailma menettääkään tuossa koirassa... Mä tosin palkkaan sen suoraan siitä maahanmenosta ja seisomisesta, enkä ota niitä askelia jotka kai pitäis? Palkan jälkeen jatketaan seuraamista. Seisomaan se jää vähän vinoon kun varmaan odottaa multa palkkaa mutta so what, eihän me kisoihin tähdätä kymppejä tekemään. Eikä edes niihin kisoihin. Se on jotenkin vahingossa oppinut että kesken seuraamisen kun pysähdyn niin se tarkoittaa että istu sivulle. Ilman käsiapuakin teki sen tänään. Oho. Ja kerran kun se istahti liian eteen enkä sanonut mitään niin se itse siirtyi (tosin takakautta mutta niinhän se on opetettu sivulle menemään) sivulle istumaan just hienosti. Hieno poitsu! Häntä heiluu, Ransulla on kivaa ja minä saan onnistumisen iloa, mutta mehän ei nusnus sitä pilkkua... Eli meidän tokoiluista tulis tarkkuudesta kyllä sanomista mutta pääasia että on kivaa ja Ransu on mun mielestä taitava. Se oikeasti oppis helposti jos mulla olis kiinnostusta opettaa sitä tekemään noi jutut tarkasti ja toko vois olla kans laji jossa sen hyvät puolet pääsis esiin. Se on innokas vaikka sillä on tuota malttia vaikka Liinullekin antaisi pikkasen. Tehtiin lisäks jotain käännöksiä ja täyskäännöksiä ja olipas hieno Ransu :)

Vaihdoin koiraa ja ajattelin Liinun kanssa harjoitella vain näyttelykävelemistä. Tai ylipäätään jotain seuraamisen tapaista ilman hihnaa. Ai että musta tuntu ekan puolen minsan jälkeen että joo tästä ei tuu mitään. Se on vaan niin shokki Ransun jälkeen kun otat ton pennun mikä ehtii poukkoilla sinne tänne vaikket ole edes aloittanu vielä. Pyörittiin eka pihalla mutta mulla meni pää sekaisin. Päätin että jospa mennään vähän isompiin "ympyröihin" ja harjoitellaan ensin ihan vaan suoraan menoa. Mentiin jopa useamman askeleen pätkiä ilman pomppimista ja edistämistä mutta se kyllä vaatii että nami on nokan edessä koska muuten se on metrin edellä ja kääntyy jo kohti ennen kun ehdit sen enempää tajuta. Alku tuokin, kun ottaa huomioon että sain vasta äsken Jecun blogista sellaisen idean että kai munkin täytyy tuota alkaa harjoitella jos meinaan KLAG-viikonloppuna heinäkuussa viedä tuon näyttelyyn?!

Liinu on oppinut vahingossa seisomaan käskystä. Jee nyt se osaa jo istu ja seiso :P Eilen mulla oli sellainen pehmeä herkkutikku ja käskin koirat istumaan. Sitten sanoin lähinnä Ransua tarkoittaen sille että "seiso" niin kumpi mahtaa pompata ennemmin seisomaan? No melkein tasapeli Ransun hyväksi mutta kun Liinukin nousi! Pyysin uudelleen istumaan (kumpikin istahtaa täpäkästi, kilpailutilanne saa Ransunkin olemaan suorastaan kärppänä eikä muuten yritä maahanmenoa noissa tilanteissa), ja sitten taas seisomaan niin Liinukin seisoo jälleen. Oho vau. Missä välissä se tuon on oppinut??? Oon sille kyllä hokenut seisoseisoseiso ja syöttänyt namia kun se seisoo mutta en ole edes kokeillut osaisko se käskystä niin tehdä. Jes erävoitto mulle.

Tutkittiin vielä hampaita sisällä. Niitä sais katsella joku muukin kun minä. Kyllä aina jälkeenpäin ärsyttää kun ei noiden yhteisten reenien aikana muista kelleen sanoa että katsoisko se Liinun suuhun. Liinulta on lähteny varmaan melkein kaikki maitohampaat? Tai poskihampaista en ole niin varma mutta kulmurit on jo aikoja sitten lähteneet ja varsinkin toisella puolen on jo lähes täysikokoiset kulmurit ja toisella puolellakin ainakin puolikkaat. Ja purenta näyttää kivalta ainakin mun mielestä :) Ei mene enää alaleuan hampaat ylähampaiden eteen vaan ihan sinne ylähampaiden taakse. Kulmuritkin on kasvaneet suoraan kun on maitohampaat lähteneet hyvissä ajoin pois tieltä. Ei tarvinnu samalla lailla kytätä niiden lähtemistä kuin Ransun kanssa, jolla puski jo pysyvää hammasta maitokulmurin kylkeen. On Liinu kyllä repinyt ja riepottanut noita lelujakin enemmän kuin Ransu ja saanut oikeita luita kaluta toisin kuin Ransulla oli vaan vuotaluita niin taatusti on maitohampaat saaneet enempi kyytiä.

Kohta lähdetään mun vanhempien luo, pakkaan lenkkeilyvaatteet mukaan niin käydään haistelemassa siellä vähän eri metsiä kuin näitä tuttuja vaan.