Räystäät tippuu ja kelit senkun paranee. Eilen kävin Ransun ja Liinun kanssa Pappissaaressa. Istuin itse laavulla iltapäiväauringossa ja nautin. Ajattelin että levätään siellä puolisen tuntia. Ja kissanviikset. Koko Pappissaari oli ihan myllerretty kun sieltä lähdettiin. Nuo vuoronperään haki laavun takaa puupinosta jotain pikkukeppejä, teurasti niitä ja ajoi toisiaan takaa. Aina toisella oli se parempi ja mieleisempi keppi. Tietysti. Mä ajattelin että nythän tänne kelpais tulla makkaranpaistoon kun ei mene latuakaan sinne eikä kelkat enää pahemmin ajele tuossa reitillä eikä ainakaan vahingossakaan näytä poikkeavan Pappissaaressa.
Eipä pääsis Ransukaan kellekään metelöimään kun ei siellä ketään muita liikkuiskaan. Saahan sitä uneksia. Ihan pikkumetelin vaan kävi nostamassa jollekin pariskunnalle. Mä huusin ääneni käheäksi kun yritin saada sen sieltä takaisin luokse. Onneksi Liinu ei lähteny mihinkään. Mun lenkki oli pilalla, auttamattomasti pilalla. Vielä viimeisessä mutkassa ennen kun oltiin autolla takaisin, näin että Ransulla nousi pää ja se valpastui. Ajattelin että siellä suoran päässä Toholammintiellä oli joku ylittämässä suksineen tietä. Kun ei lähtenyt haukkuen sinne ryntäämään niin en välittänyt. Kun pääsin itsekin sen mutkan taakse niin Ransu oli jo kaukana - riehumassa jonkun terrierin ympärillä. Mä olin sillai että ei ole totta! Kiva siinä huutaa koiraa ja miettiä että miten handlaa tilanteen kun ei ole tietenkään ensimmäistäkään hihnanpätkää mukana. Suunnittelin kutsuvani Ransun luokse, ottavani sen käskyn alle sivulle ja Liinun syliin. No niin varmaan, saahan sitä taas uneksia. Liinun kyllä sain syliin mutta ei puhettakaan että Ransu olis käskyn alle tullut saati pysynyt siinä. Koitin sitten Ransua komentaa Liinu sylissä mutta ei mitään vaikutusta. Suunnittelin jo mitä kauheampia kurinpalautustoimia kunhan saan sen kiinni... Liinuakin alkoi hirvittää kun mä karjuin. Ei ollut kiva tilanne ollenkaan! Onneksi sen terrierin omistaja ymmärsi, sanoi vaan että hänen koira pelkää muita koiria. Ransu yritti saada sitä leikkimään mutta hammasta sieltä vaan tuli. Liinu sitten totesi että jo on kumma kun ei yhtä terrieriä saada ruotuun ja alkoi kommentoida mun polven päältä asiaa. Älysin kumminkin olla huutamatta enää. Marssitin omat koirat autoon ja totesin että päästäkää mut pois... Tai ainakin mä haluan nuo otukset - etenkin Ransun - jollekin kultaisen käytöksen kurssille josta ne sitten palais takaisin täysin oppineina, kuuliaisina ja tottelevaisina koirakansalaisina. Tätä mahdollisuutta täytyy tutkia...
Sillä aikaa mulle oli tullut puhelu kun olin lenkillä ja mun apua tarvittiin illan hallitreeneissä. Mulla olis äärimmäisen tärkeä tehtävä apupalkkaajana, ja samalla sais Liinukin käydä treenaamassa. Rauhoitin kiihtymykseni ennen Kannukseen lähtöä ja otin rättiväsyneen Liinun mukaan. Kerrankin siltäkin on virta poissa. No matkan aikana se ilmeisesti koki jonkun äkkipiristymisen kun hallilla se sitten jaksoikin treenata kuin aikakoirat. Leikittiin puolisen tuntia kentän reunalla, vähän niin kuin virittelyksi putkitreeneille. Kun muut oli menneet rataa omien koiriensa kanssa, oli mun ja Liinun vuoro. Seuruutin Liinun (se on sen bravuuri) putkelle ja sitten alkoi treenaaminen. Otettiin parikymmentä toistoa molemmilta puolilta. Liinu hakee putken niin kaukaa jo hyvin että voitiin ottaa sen kanssa pimeitä kulmia, pakkovalssiakin kokeilin mutta se ei ihan vielä sujunut. Putken jälkeen otin sen tiukasti haltuun, pitäähän koiran tietää täsmälleen jo putkessa että mihin päin sitä lähdetäänkään sen jälkeen.
Oikeastaan jo ennen koko hallille menoa mulla oli haaste edessä. Kaveri halusi mut lämmittelylenkille Liinun kanssa kahden oman koiransa kanssa. Pelkäsin jo autosta noustessa että ei hyvänen aika mitähän siitäkin tulee kun yritän pitää Liinun erossa niistä toisista koirista. En tiedä mikä siihen meni kun kiskoi ja tempoi hihnassa kuin mikäkin höyryveturi, näykki treenikaverin kassia ja hyökki hänen koirien hihnaan kiinni. Onneksi ne ei provosoituneet pahastikaan Liinun käytöksestä, mutta meinattiin kyllä olla välillä hieman solmussa kun arviolta 6m koiranhihnaa kietoutui toisiinsa. Hengissä selvittiin mutta olihan mulla hermot kireällä!
Tänään on ulkoiltu tiukasti hihnassa ja melkein armeijakurin lailla. Täytyyhän mun jonkinlainen pohjatyö tehdä ennen sinne kasvatusleirille lähtöä. Koirat lähtee huippujen oppiin, minä sitten omalle leirilleni. Siellä taotaan kuulemma kumpaankin päähän selväksi miten sitä oikein toimitaan yhteistyössä. Päivällä yritin kaikkeni Liinun sosiaalistamisen suhteen kaupan edessä. Yhtä mummoa se puri nilkasta mutta muuten hyvin. Huh, onneksi hoksasin kertoa sitä sinne leirille ilmoittaessani että se saattaa olla arvaamaton nuorten, vanhojen, lasten, aikuisten, vauvojen, vaarien, lihavien, laihojen, miesten ja naisten suhteen.
Illalla kun annoin noille putkiluut syötäväksi, niin kun Ransu oli syönyt omansa noin kymmenen minuutin jälkeen, Liinun ollessa vielä vasta luuytimen kimpussa, niin meinasi sota syttyä kun Ransu yritti napata Liinun luun. Mun oli pakko laittaa ne ulos rauhoittumaan kymppiuutisten jälkeen. Jokohan ne olis rauhoittuneet ja voisi ottaa sisään? Ne varmaan haluaisi ruokaakin kun viimeksi taisivat toissapäivänä saada syödäkseen.
APRILLIA, APRILLIA!
Siltä varalta ettei joku ymmärrä mun huumorintajua ja tätä postausta pääasiassa aprillipilaksi, niin: Pappissaarijutussa ja meidän lenkistä en juuri liioitellut. En tosin aio lähettää kumpaakaan noista mihinkään leirille vaikka sellaisia järjestettäisiinkin. Myönnän että itselle se tulisi tarpeeseen mutta eiköhän sillä ratkeaisi nuo koirienkin "ongelmat". Liinuhan ei todellakaan ole mikään mummonpurija, ja osasi käyttäytyä hihnassa toisten koirien lähellä hämmästyttävän hyvin pennuksi ja ensikertalaiseksi. "Treenitkin" tarkoitti vain paria kertaa suoraan putkeen suoraan putken edestä. Seurata se ei osaa, mutta leikkiä kyllä hetken kerrallaan ;) Torstaina kyllä tehtiin parit pisuttelut tavallisesti hihnassa (hihnat solmussa), käytiin sosiaalistumassa hyvällä menestyksellä ja syötiin illalla luitakin. Sorry vaan, Ransu, kun paljastan ettet syö putkiluuta kymmenessä minuutissa, mutta eipä ne myöskään vahdi luitaan - onneksi. Käytiin riehumassa tovi ulkona vaalitentin jälkeen mutta kuka pystyisi tuollaiset ahnepossukat pitämään ruuatta päiväkausia?! Hyvää aprillipäivää vaan kaikille!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti