Kakrut 2v8kk ja 4kk

Ransulla ja Liinulla oli kuukausipäivä sunnuntaina. Nehän on syntyneet kumpikin 27. päivä. Samanlaiselta kakaralta se tuo Ransukin välillä vaikuttaa, liekö taantunut. Ennemmin kyllä epäilen ettei se kovin aikuinen ole vielä ollutkaan vaikka koipea on nostettu kuin isot miehet jo vuosikaudet. Liinukin muuten silmä kovana katsoo välillä mallia kun Ransu nostaa koipea ja Liinukin kääntää lonkkaa vähän joskus sivulle. Se on huvittavan näköistä, olen kyllä lukenut paristakin pystiffistä jotka oli narttuja ja nostivat sujuvasti koipea. Ehkä Liinun ei ihan joka asiassa tarvis ottaa mallia Ransusta.

Ransulla on ollut vahtimistaipumuksia taas siihen malliin että mä oon repinyt hiuksia päästäni. Vähän kaikelle epämääräiselle ja epäilyttävälle pitää joko haukkua, murista tai pöhistä. Etenkin kun on kaukana metsässä tarpeilla ja pihalta kuuluu vieraan ihmisen puhetta, niin on aivan välttämätöntä rynnätä haukun kera pimeästä pihalle tomerana että minä kuulin puhetta! En oikein tiedä onko se nyt sitä mieltä ettei tuosta pennusta varmaan kukaan muukaan huolehdi eikä omistajatkaan osaa ittestään huolehtia että jonkun pitää olla kärppänä ilmoittamassa kaikesta. Nyt on käyty hihnassa asioilla ainakin enimmäkseen, eipähän pääse tulemaan tilanteita että karkaa jonkun luo eikä tarvi itse reagoida siihen sen pöhinään mitenkään kun tietää että se on sillä hihnalla hallussa. Muuten sais pitää varansa noiden sen päähänpistojen varalta. Jos se on jonkinlaista huomion hakemista tuokin, että pitää ilmoitella että mä oon täällä turha yrittää mitään. Liinukin on ollut hihnassa välillä, se kun lähtee helposti pitämään omaa kivaa tuonne metsään ja unohtuu sitten sinne pitkäksi aikaa jotain oksia repimään ja juoksentelemaan vaan päättömästi sinne tänne. Tänään lenkillä se tosin piti mua tarkasti silmällä, ehkä se oppi jotain siitä kun me oltiinkin yhtäkkiä kadottu Ransun kanssa. Tosin, Ransun kanssa ollessaan se näyttää yhä luottavan siihen että isoveikka seuraa kyllä mamman menemiset joten tarvitsee vain pitää sitä isoveikkaa silmällä.

Sunnuntaina käytiin pyörälenkki, 8km. Pidin vauhdin sellaisena että Ransu malttoi ravata eikä laukannut. Aluksi se oli 8-9km/h mutta jonkin ajan kuluttua ravasi vaikka ajoin 11-12km/h nopeudella. Kilometrin verran annoin sen mennä vapaasti miten haluaa ja sehän meni :D Venyttelyt päälle. Eilen iltasella käytiin kolmisin tuolla pellolla leikkimässä. Otin jalkapallon mukaan, Liinu ei siitä juuri ymmärtänyt eikä saanut jäistä palloa suuhun mutta Ransun juoksuttaminen hangessa onnistui... Käytiin tuolla metsäsaarekkeella ihmettelemässä ja saivat juosta siellä vähän mäkitreeniä, ei kukaan niille kyllä lumipalloja potkinut rinnettä alas, ihan itte juoksivat... :P Liinu sentään väsähti mutta Ransu näytti lumien sulattelun ja kuivattelun jälkeen siltä että mitä tehtäis niin käväsin sen kanssa vielä 4km pyöräilemässä. Meinasi oma kunto loppua kun erehdyin sellaiselle tielle jota ei oltu aurattu kovin hyvin.

Tänä aamuna käytin Ransua eläinlääkärissä, kun se on rapannut korviaan ja puistellut päätään viime viikosta. Puhdistaminen on välillä auttanut mutta viikonloppuna totesin että on siihen joku kuuri saatava kuitenkin. Onneksi oli vaan jotain bakteerimömmöä korvissa ja tuli korvatippoja eikä antibioottikuuria. Mulla on joku asennevamma noita antibiootteja kohtaan. En haluais syödä niitä itse enkä syöttää eläimillekään. Noh onneksi nyt ei tarvikaan vaan korvatipoilla pitäis tilanteen helpottaa. Päivällä vielä selvästi korvia kutisi mutta nyt on ollut ok. 

Liinu jäi kotiin kun lähdin Ransun kanssa kahden. Se ei tykkää jäädä laumasta erilleen. Mikä on sikäli jännä että kyllä se tuolla ulkona menee ihan itsekseen vaikka miten pitkän aikaa ja minä ja Ransu saadaan kadota sisälle eikä haittaa yhtään. Mutta auta armias kun sisällä pitää olla eri huoneessa kuin muut... Tämä pitää nyt ottaa totuttelun alle, että ei siihenkään kuole vaikka aina ei voi olla jaloissa tai Ransun kanssa. Liinu on vähän sellainen dramatisoijakin, se tekee monesta asiasta numeron huutamalla tai kieltäytymällä liikkumasta, mutta kun sitten vaan sanoo sille että nyt kuule tässä ei oo mitään vaan mennään/tehdään niin se tekee. Viimeksi oli näin niiden portaiden kanssa. Kynsienleikkuussakin tuntuu kuin vähintään kurkkua leikattais vaikka ei varmasti satu, yritti samaa temppua eläinlääkärillekin. Kas kun ei ole keksinyt näytellä kuolevansa nälkään... Joten jokseenkin olen sitä mieltä että jos sillä on muhun näköyhteys portin takana ja silti pitää huutaa, niin sillä ei mitään hätää ole. Häkissä oli aluksi sama juttu, nyt se on sielläkin jo 2-10min ihan ok. Välillä paremmin välillä huonommin mutta yleensä ainakin 5min se on ihan hiljaa ja rauhassa ja itse voi olla missä tahansa näkymättömissäkin. Vaikka ei kai sitä voi olettaa että osais heti kaiken ja suhtautuis kaikkeen lunkisti vaikka moneen asiaan suhtautuukin. Itse asiassa eilen aamulla Ransu tuntui säikkyvän lumiauratraktoria enemmän kuin Liinu, joka vaan häntä pystyssä tepasteli kuin ei mitään ja Ransu vilkuili mua levottomasti että kato nyt kun tuokin ajaa kohta meidän päälle!

Päivällä oli aivan täydellinen ulkoiluilma! Ja minä tyttöhän se sitten ulkoilin. Tunnin kummankin koiran kanssa erikseen, käytiin nevalla kävelemässä ja Pappissaaressa pidettiin taukoa ja sitten rämmittiin takaisin. Tai minä rämmin kun mua ei hanki joka paikassa kestänyt, koiria kylläkin. Huomenna otan sukset, mitäs siihen sanotte... Ransullekin tuntui lenkki riittävän. Otettiin porukalla nokoset, minä olin kolme kissaa lämmikkeenäni sängyllä ja koirat tuhisi lattialla. Voiko sitä muka olla nukahtamatta kun Essi hyrisee kylkeä vasten ja lattialta kuuluu syviä huokauksia ja tuhinaa?

Liinun treenipäiväkirja

Liinun kanssa käytiin vielä illalla hallilla. Varmaan vähän vaikutti päivällinen lenkki että toistoja ei jaksettu sitäkään mitä viimeksi. Likka oli aivan innoissaan kun mentiin hallille, muisti varmaan että mitä siellä tapahtuu; saa nakkeja! Muusta ei niin väliksi. Otettiin putkea, pari kertaa haki putken vähän paremmin, ei tarvinnut ihan viedä sinne mutta onhan tuosta vielä matkaa sellaiseen unelmaputkeen jonka osaa hakea kauempaa. Vaan onhan meillä aikaakin!! Hyppyä otettiin myös, mikäs ongelma se nyt muka on. Liinu tuijottaa enimmäkseen mua, tai tänään myös lelua koska olin hallilla yksin ja palkkasin itse, joten tohdin väittää ettei se kovin hyvin vielä hahmota mitä se tekee kun se sen riman yli menee tai putkeen menoa vielä vähemmän. Tehtiin me kyllä puolivahingossa ensimmäinen kahden esteen pätkä kun Liinu tuli putkesta ja mulla ei ollut palkka valmiina kädessä niin juoksin hyppyä kohti, sanoin estekäskyn ja Liinu tuli yli. Hieno tyttö, yhtä hyvin se olis voinut tulla mun perässä ohi kun kaivoin lelua taskusta. Siihenpä se keskittymiskyky sitten loppuikin, vaikka välillä huilattiin. Mutta johan siinäkin jo tuli asiaa. Pitää vaan muistaa ettei se ole Ransu ja ettei se osaa eikä jaksa vielä paljon tuollaista missä joutuu päätäkin käyttämään.

Liinu vaihtaa hampaita kovaa kyytiä. Tai no tiedä nopeudesta mutta eteen on tainnut tulla uudet hampaan alut niiden aikaa sitten irronneiden tilalle. Yläleuassa on myös joitain poskihampaita jo vähän pilkottamassa. Huomaa että järsimisen tarve on lisääntynyt, varsinkin kumista makkaralelua se on näkeltänyt noilla etuhampailla. Kulmurien puolikkaat on yhä tiukasti paikallaan, mutta niin muistelen että Ransullakin vaihtui kulmurit viimeisten joukossa ja taisipa olla että viimeinen oli niin sitkeässä että varasin jo poistoajan sille mutta sitten se kuitenkin lähti ennen kun ehdin viedä "hampilääkäriin". Saa nähdä onko Liinulla samaa edessä kun se repii noita leluja paljon enemmän kuin Ransu aikoinaan, että josko ne hampaat siinä löystyisi sitten sen verran että lähtisivät itsekseen. Yhtään pudonnutta hammasta en ole kyllä löytänyt mutta enpä löytänyt Ransultakaan kuin sen viimeisen kulmurin mikä irtosi melkein käteen leikkiessä.

Tässä samalla kun Lillukka kasvaa, mietin jo että miten me handlataan tilanne siinä vaiheessa kun tuolle tulee ekat juoksut. Mä en kyllä ymmärrä juoksujen päälle mitään mutta kaipa sen sitten huomaa ;) Ransu varmasti ymmärtää sen asian päälle ja sitä mietinkin että kuinka levoton se sitten on. Hoitoon sen voisi viedä mutta hei haloo, viikkokausiksiko? Enkä mä osaa ajatella mihin Liinukaan menisi evakkoon? Heh vien sen jonnekin koirahoitolaan niin on koko hoitola sekaisin :D Ei vaiskaan. Sitten mietin että jos Ransulle laittaisi sen implantin, eli kemiallisen kastraation, mutta kun siitä tulee se koko voimassaoloaika 6kk kilpailukieltoa. Ei kuulosta hyvältä? Hankalinta on kun ei tiedä että odotellaanko tässä parhaassa tapauksessa vielä yli puoli vuotta ekoja juoksuja vai onko ne parin-kolmen kuukauden kuluttua edessä.