Mitähän me on tehty tällä viikolla? Tuntuu että eipä paljon mitään. Paitsi keskiviikkona kävin Ransun kanssa 6km lenkin tuolla pyörätiellä ja kun se oli lähes koko matkalta osittain sula niin päätinpä sitten ottaa muutamia juoksuaskelia. Tai juoksu ja juoksu, hölkkäämistä se ennemmin oli. Mutta rauhallinen aloitus, ja tästä eteenpäin täytynee mennä viisaampien laatimien ohjeiden mukaan. Ihme kyllä jalat ei olleet kovinkaan kipeänä seuraavana päivänä, vähä säärissä tuntui kovalla alustalla lenkkeily. Kävelin ensin jonkin matkaa ja sitten aloin vuorotella reipasta kävelyä ja juoksua joka toisen valotolpan välin. Lopussa alkoi säärissä tuntua sen verran että piti suosiolla kävellä loppumatka mutta tulipahan verryttelyt siinä samalla. Ransu varmaan tykkäsi kun tahti oli hieman ripeämpi kuin yleensä, vaikka silti tuohon 6 kilometriin tuhraantui lähes tunti aikaa. No, puhuin kyllä siitä ajasta jonkin aikaa puhelimessa ;) Ja sitten meidän matkaa hidastivat pikkukoululaiset pyörineen, joiden takia pysähdyttiin odottamaan ohitustilannetta tai käveltiin rauhallisesti Ransu vierellä käskyn alla. Eka pyöräilijä joka meidät ohitti, kaatui vähän matkan päässä jäätiköllä ja Ransun mielestä se oli haukkumisen arvoinen asia. Joopajoo. Tuliko ehkä taas mieleen se pillin hankkiminen ja pomminvarman luoksetulon opetus?!?!
Keskiviikkoiltana Liinu sai 4-kuukautisrokotuksen ja ai että mikä ihana ilma olikaan ajella Kälviälle! Hyvä kun sekaan sopi. Tulomatkalla sitten ajattelin käyttää seuran toko/agitreenivuoroa hyväkseni ja vein koirat hallille seinään kiinni. Lähinnä Liinun takia, että oppisi tuota odottamista ja hiljaa odottamista nimenomaan vaikka muut tekee ympärillä mitä. Ransuhan nyt on niin lunkisti kuitenkin, mutta Liinu meinasi piipata lähes koko ajan. No ei kuiteskaan meuhkannut mutta eipä kyllä Ransun kanssa tehtykään mitään eli tilanne olis sitten varmaan ollut toinen...
Perjantaina Ransulla kävi hieroja. Minna oli jo Ransulle niin tuttu ettei sitä tarvinnut haukkua sen kummemmin kuin mitä piti ovikellosta kaiken varalta ilmoittaa. Heti oli kumpikin innolla eteisessä ja änkesivät syliin kun Minna istui lattialle :D Ransu meni rauhallisesti viereen istumaan sen näköisenä että "sä tuut tänne aina tekemään mulle niin kivan ja rennon olon että joko voitais alottaa...?" Otin Liinun hihnaan johon se huomattavasti ekaa kertaa paremmin asettui heti kiltisti nukkumaan eikä yrittänyt häiritä ja olla mustis Ransun huomiosta. Ransu laittoi heti Minnan eteen maate ja Minna ei ehtinyt juuri muuta kuin lapoja ja rintalihaksia alkaa tunnustella kun silmä jo luppasi. Minna totesi että Ransulla on lämpöä lihaksissa, että tulehdus on ilmeisesti lievän loukkaantumisen seurauksena. Kerroin että kolme viikkoa sitten tultiin A-este aika vauhdikkaasti harjalta etutassut maahan asti suoraan ja takatassut nappasi kontaktin. Siinä on luultavasti sen verran tullut osumaa että etupää on kipeytynyt, jumiutunut ja tulehtunut. Lanneranka oli myös jonkin verran jumissa ja toisesta takajalasta löytyi myös kireä paikka. Hyvin kuitenkin hieronta auttoi ja Minna sai avattua paikkoja. Ransu antoi kaiken kaikkiaan hieroa paremmin kuin koskaan aiemmin. Ilmeisesti se tuntui niin hyvältä siitä huolimatta että oli kireitä ja ehkä kipeitä paikkoja, mutta kai se jo tiesi ettei Minna anna sen vääntyilylle periksi ja että lopuksi on niin mukava olo että kannattaa vain nauttia. Pari kertaa se kai nukahti ja sitten herättyään kääntyi selälleen oikomaan :P Eipä tuotakaan huomannut sen normaalista liikkumisesta vapaana, että on jumissa ja jos ne lihakset oli kipeätkin. Agilitya vaan ei ollut kiva mennä kovin lujaa joten ei tarvinne ihmetellä miksi viime viikonloppuna mentiin niin hitaasti ja otettiin vähän yliaikaa... Mietin myös että vaikka se keinu oli tosi omituinen kun laskeutui niin hitaasti, niin ehkä yksi syy senkin suoritushaluttomuuteen oli se että Ransu pelkäsi sitä tärähdystä. Tulee melkein paha mieli kun miettii että toisella on ollut ikävä olo radalla ja silti on kolme starttia otettu :'( Noh, nythän aiottiin pitää Janitan koulutukseen asti treeni- ja kisataukoa ja tällä välin nyt sitten vaan "kuntoutetaan".
Illalla mentiin anoppilaan/mummulaan jossa oli Ransulle tuttuja vieraita kohta 7kk ikäisen pikkutytön kanssa. Ihmisen siis, mähän sanon Liinuakin pikkulikaksi välillä ;) Ransu ja Liinu kummatkin tykkää vauvoista ja lapsista ja Liinu varsinkin yritti antaa naamapesut, käsidesit ja toimia vielä pyykkikoneenakin. Ja leikittäjänä jos sen olis sille sallinut. Alinan lelut oli kovin kiinnostavia, se tuoksui niin nuoltavalta ja vaatteissa taisi olla pari ruokatahraa kun ne piti puhdistaa. Ransu antoi paremmin vauvan olla, sille on kai jo tarttunut päähän että se komennetaan kuitenkin pois jos yrittää mennä käsiä ja naamaa liiaksi nuolemaan. Kiva kuitenkin että suhtautuvat niin hyvin pikkuihmisiin, meillä on sitten kaksi leikittäjää valmiina kunhan Alina lähtee juoksemaan. Voin vaan kuvitella mitä Ransu tuumaa nurmikolla vipeltävästä lapsesta... jos entiset merkit paikkansa pitää niin sitä osataan varoa, vähän käydään nuolaisemassa naamasta välillä ja riehutaan ympärillä.
Tällä viikolla Liinukin on parista ihan pienestä läntistä seinän vierellä saanut haistella sulaa maata. Tuskin maltan odottaa mitä se tuumaa kun lumet lähtee, nythän se varmaan luulee että on aina tällaista kylmää ja on lunta maassa. Ehei likkaseni, kohta en saa sua sisällekään kun maa on niin täynnä kiinnostavia hajuja ja meillekin aukeaa ihan uudet ulkoilumahdollisuudet! Ja jospa ei tarvisi kesällä palella vaan nauttia lämpimistä ilmoista kun nyt on talvensydän paleltu. Sitten opetellaan uimaan ja mennään metsäpolkuja ja pitkospuita ja veneillään ja kalastetaan ja asutaan asuntovaunussa ja käydään marjassa ja... Mistä kaikesta sinä pieni karvakuono et vielä tiedäkään mitään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti