Olispa olleet viralliset kisat! Nimittäin me näytettiin varsinkin eka radalla miten menee maxi-schapendoes agilitya :) Käytiin katsastamassa kokkolalaisten uusi halli, joka oli ikävä kyllä kylmä ja jossa oli ikävä kyllä kivituhkapohja... Ehkä oon päässyt liian hyvän makuun kun on tullut kisailtua ja mölleiltyä viimemmäksi lämpimissä halleissa joissa on ollut täyskeinonurmi, heh... Mutta onhan se vaan niin että ainakaan minä en saa yksinkertaisesti juuri minkäänlaista pitoa tuollaisella pohjalla, Ransullehan se ei niin ongelma ole kun se kuitenkin lentävänä hollantilaisena lentää osan matkasta :D Onhan se joustava pohja verrattuna moneen muuhun.
Osallistuttiin möllien agilityradalle ja kisanneiden agilityradalle. Möllien radalta puuttui keinu ja kepit, muuten sieltä sitten löytyi A ja puomi sekä hyppyjä, putkia sekä muuri. Nyt oli aikaa lämmitellä Ransua oikein kunnolla ja hetsata sitä. Jouduin tosin toteamaan että se "hetsaantuu" nakinpalasta keskimäärin enemmän kuin pallosta. Kyllä me vähän taisteltiin pallostakin ennen starttausta mutta kyllä se vaan niin oli että nakki sai innostumaan enemmän. Ransu oli hyvässä vireessä ja uskalsin toivoa että radalla saatettaisiin mennä ihan hyvin. Ja niinhän me mentiinkin :)
Eka rata lähti liikkeelle hypyllä ja puomilla ja sain heti meille hyvän vauhdin ja puomin otettua puhtaasti. Sitten oli hyppy ja putki, putkella tein persjätön ja jäin sutimaan kun kengät ei pitäneet ja Ransu sai mut kiinni. Noh onneksi renkaan jälkeen oli A ja siinä sain Ransun kiinni ja ei voi muuta sanoa kuin että onnettomat akkupatterit minkä tekivät kun tämä rata ei ole videolla! Kuulin kun yleisö huokaili kun me tultiin A-este ja mietin että mitähän siellä mun selän takana tapahtui, että Ransu varmaan tuli jostain harjalta suoraan alas... En osunut kovin väärään, Ransu oli mennyt A:n kolmella loikalla ja loikannut harjalta alas mutta ottanut kuitenkin kontaktin! Ja minusta se A tuntui vielä tavallista jyrkemmältä, ennenkin on tuntunut että tuolla on jyrkempi A-este. Vau mikä jätkä mutta ei sitä nyt kukaan vaadi ihan niin kovaa tulemaan kun loukkaantumisriski kasvaa. Loppurata oli sitten sitä samaa tykitystä, mentiin kyllä aika hurjaa vauhtia. Rata ei ollut mikään vaikea, joten se oli erinomainen motivaatioratapätkä. Harmi vain että kisanneita koirakoita ei huomioitu palkintojenjaossa :( Olin todella tyytyväinen ja ylpeä Ransusta. Putket sillä olisi varaa mennä kovempaakin.
Toinen rata on videollakin, kun Antti kävi hakemassa kameraan uudet patterit. Onnettomat monta vuotta vanhat akkupatterit ei kestäneet kylmää vaan olivat tyhjentyneet. Toiseen rataankin olen muuten tyytyväinen mutta puomilta otettiin vitonen. Se johtuu luultavasti siitä että jäin puomilla jälkeen koska taaskaan en saanut pohjasta pitoa vaan jäin sutimaan ennen puomia olevalle hypylle. Ärsyttävää! Ja nyt vahvistui sekin huomio että Ransu herkemmin loikkii puomin alastulokontaktin jos mä olen jäänyt jälkeen. Siinä ei paljon enää juokseminen auttanut kun oli jäänyt jälkeen. Kepit oli aluksi paremmat mutta sitten kun lopetin vedättämisen, niin ne lässähti. Ota niistäkin nyt selvä. Välillä on parempi että menen yhtä matkaa, välillä taas voisi vedättää. Nyt selvästi vedättäminen toimi paremmin. A otettiin taas vähän normaalimmin, tosin mielestäni vähän turhaan askeltaen mutta luultavasti taas sen takia että tipuin vauhdista. Ja keinu oli mainio! Mulla ei ollut sen suhteen oikein mitään odotusta että miten se voisi mennä, mutta nyt Ransu oli taas oma itsensä keinulla. Nurkassa olleilla hypyillä tehtiin takaakierrossa kunnon kaarrokset ja koska jäin vähän turhasti odottelemaan Ransua, se hyppäsi hypynkin vinoon eikä kääntynyt jo keppejä kohti ennen laskeutumista. Kivahan se on yleensä että koira hyppää noita pitkiä loikkia mutta sitten kun pitäis kääntyä tehokkaasti niin miten siinä käännyt kun loikka on monimetrinen ja ei sellaisen perään kovassa vauhdissa käännytä satakasikymppistä vaan kääntyminen vaatii väliaskelia. Pohdin kotimatkalla tuota kaarrosasiaa, että siinä olis oikeastaan meille yksi treenaamisen paikka, että saisi noita kaartamisia pois. Tiedä häntä onko ne niin jumiutuneita tapoja sille jo ettei niitä voi korjata täydellisiksi mutta aika paljon siinä antaa tasoitusta muille kun tuollaisia tekee. Ransukaan ei ole kankea koira, se vain ei joko osaa kääntyä tiukasti kun siltä sitä harvoin vaaditaan tai tuo kaarrosten tekeminen on sille luontaisempaa. Varmaan molempia.
Liinukin oli meillä mukana sosiaalistumassa. Se yritti vetää hihnassa kuin höyryveturi ja kaikkien koirien ja ihmistenkin luo. Ja tietysti kun paikalla oli haukkuvia koiria niin niille piti yrittää haukkua takaisin. Niin erilainen koira kuin Ransu! Ransun kanssa on ollut jo pennusta asti niin helppoa ja huoletonta kun sitä ei toiset ihmiset kiinnosta eikä koiratkaan yhtä paljon kuin Liinua, eikä niille varsinkaan ole tarvinnut yrittää sanoa mitään. Nyt täytyy sitten opettaa Liinulle että kenestä kannattaa olla kiinnostunut kun on paljon koiria ja ihmisiä ja ettei niiden koirien haukkuun tarvitse vastata. Se on eri asia haukkua innostuneena, komentaa omistajaa tai räksyttää muille takaisin. Liinu ei toistaiseksi tiedä agilitysta ja sen hauskuudesta mitään, eikä se hauku minua vaan muita koiria kohti häntä pystyssä aivan topakkana :P Autossa odottaminen sujui hyvin, kaikkien mun odotusten vastaisesti. Liinu oli pikku hurmurityttö taas ja sai monet ihmiset tulemaan sitä jututtamaan ja rapsuttamaan. Ja kehuja siitä kuinka reipas se on. Ransukin tuli kerran vähän mustasukkaiseksi Liinun saamasta huomiosta ja tuli sekin vähän rohkeammin kuin tavallisesti katsomaan ihmisiä. Liinu sitten taas oli siitä sitä mieltä että ne oli hänen ihmisiä ja tunki siihen väliin ja kävi Ransun korvaan kiinni. Kaiken kaikkiaan mietin tuota Ransun hyvää virettä, että kuinka paljon siinä oli sitä että se halusi näyttää miten hieno mies se on. Kun se meni viimeksi siellä kontaktikoulutuksessakin tosi hyvällä vauhdilla ja Liinu oli silloinkin mukana. Toisaalta, sillä saattaa olla motivaatio parantunut ja nyt kun ei tarvinnut liian kuumassakaan kisata niin jaksoi hyvin.
Olen tosi tyytyväinen meidän mölleihin, kannatti käydä ja antoi vaan uskoa ja luottamusta siihen että kyllä Ransunkin kanssa pääsee ihan hyvää vauhtia kun vaan kaikki on kohdallaan. Niinhän se tietysti on missä tahansa muussakin urheilussa. Tiistaina lisää motivaatiotreeniä ja ehkä niitä takaakiertoharjoituksia ja muuta kevyttä menoa, kun lauantaina on sitten kuitenkin ohjatut agitreenit tiedossa ja toivottavasti haastetta ja hyviä harjoituksia ja uuden oppimista. Liinun kanssa pitäisi taas aktivoitua ja naksutella jotain ja tehdä häkkiharjoituksia. Ja kyllähän tuo hihnakävelykin on vielä kirjaimellisesti aika lapsenkengissä. Niin että jos jollain on ylimääräistä energiaa tarjota niin otetaan vastaan... Minulle, Liinu ei sitä ainakaan tarvitse eikä oikein Ransukaan :)
Edit. Video on linkitettynä tuonne reunaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti