Tulipa käytyä tiistaina Dognessissa ja treenattua lähinnä puomia ja välistävetoja. On meillä parempiakin treenejä ollut, mutta on huonompiakin. On meillä hiljaisempiakin treenejä ollut, mutta eipä juuri meluisampia... Ransulle oli pikku ratapätkä jossa oli muutama hyppy, pari putkea, puomi ja kepit. Siinäpä ne tärkeimmät onkin ;) Kepit tuntui olevan hirmu hitaat, mutta tänään kun videolta katsoin niin ne oli ihan ok. Ei mikään super, mutta ihan hyvä. Otettiin kylläkin sitten lopuksi vauhtikepit, vinkupallo oli kotona mutta mitä siitä, lempifutis kelpasi ihan hyvin. Pidin sitä vierellä ja innostin kehumalla, ja Ransuhan pujotteli!
Puomia otettiin muutamia kertoja, ja aika hyvin se sen otti. Paremmin kyllä viime viikolla... silloin kun niitä virheitä olis pitänyt tehdä että niitä olis voinut korjata. Mutta seuraavalla kerralla varmaan viedään puomitreeniä eteenpäin ja katsotaan opitaanko me tuolla systeemillä vähän varmempi alasmeno. Vielä en kyllä uskalla juuri riemuita ja jotenkin välillä on skeptinen olokin että no mitä hyötyä tuosta tuolla lailla treenaamisesta on, että yhtä lailla se tuppaa sen lopun ottamaan jo pidemmällä loikalla. Katsotaan, en kyllä ala koko estettä opettamaan enää uudestaan, joten jos sitä ei kuntoon saada niin sitten se on niin. Kentällä tuota olis parempi treenata kun olis joustava pohja. Voi huokaus mulle alkaa tää hallissa hikoilu jo riittämään muutenkin. Onneksi sentään on jo nyt ollut parempia ilmoja ulkoilla, ei ole niin ankeaa ja pimeääkään.
Liinun kanssa yritetään sitten tehdä asiat alusta asti järkevämmin (kun vaan tietäis miten, hehhee) puomin ja monen muunkin esteen kanssa. Onneksi Ransun kanssa jotain on oppinut ja enimmäkseen kantapään kautta, miten asioita ei ainakaan kannata tehdä ja jokaista vastaantulevaa ns. "kouluttajaa" kuunnella. Ei kyllä lupaa hyvää jos alussa sanotaan että niitä esteitä vaan mennään ja myöhemmin joku kysyy että niin millä tyylillä sä oot näitä kontakteja opettanu... öö tyylillä? Opettanu? Mehän on vaan menty niitä... Ja jotain käsiapuja käytetään mutta missään vaiheessa ei kerrota kuinka niistä päästään eroon ja oppiiko koira kovin itsenäistä tekemistä sillä lailla. Ja vielä, jos käsketään ensin rauhoittua ja "keskittyä" ennen yksittäisen esteen harjoittelua, niin miten se sitten aikojen päästä saadaan tehtyä korkeammalla vireellä se este?! Puhumattakaan monesta, monesta muusta pikkujutusta jotka kisarataa mennessä onkin aika isoja juttuja ja joiden takia me mennään niinkun mennään. Niin että näistä lähtökohdista oon silti aika ylpeä mihin me on Ransunkin kanssa silti jo päästy :) Ehkä Liinu opettaa meille taas jotain uutta. Varmasti opettaa!
Välistävedot oli vähän mielenkiintoisia, mun olis varmaan pitänyt vähän paremmin keskittyä ja kuivaharjoitella ohjaus, Ransu tuli joitain kertoja niin kovaa että hädin tuskin sain sen tulemaan välistä, vaikka Ransu ajautui jo seuraavan esteen taakse. Saksalainen meni ekalla kerralla metsikköön kun Ransu pujahti mun väärälle puolelle. Toisella kerralla meni sitten ihan putkeen ja seuraavat kolme hyppyä Ransu meni niin että ekan ja tokan välillä se otti väliloikan mutta toisen ja kolmannen välillä ei... niiden väli oli kuitenkin jotain kolme metriä ainakin ja rimat ihan täyskorkeudessa. Katsoin videolta että miten se menee tuon kohdan jotenkin niin sukkelaan niin hidastuksella piti ihan katsoa että joo se lähtee heti laskeuduttuaan hyppäämään seuraavaa estettä. Melkoinen poitsu! Eikä tehnyt mitään rimaa hipoen ylityksiä.
Liinulla oli jotain ongelmia meidän treenien aikana kun piti olla koko ajan äänessä. Se odotti seinässä kiinni hihnassa ja metelöi lähes taukoamatta. Tuo ei tosin ollut mikään yllätys, neiti kun ei tykkää kun joutuu erilleen varsinkaan Ransusta tai jos muuten asiat menee vasten sitä kuuluisaa Omaa Tahtoa. Joten sori vaan kaikki jo etukäteen, kun me tullaan treeneihin niin ääntä riittää niin kauan kun me joko a) totutaan odottamiseen tai b) keksitään miten opetetaan koira odottamaan hiljaa... Liinun yksinolokin on sellainen että Ransun kanssa ne on täällä päivän ihan hienosti, ovat hiljaa, tuhoamatta ja sotkematta, mutta jätäppä likka yksikseen portin taakse niin ei osaa olla nätisti. Huutaa perään, ei kylläkään ole vielä tuhonnut mitään mutta totuttamista vaatii vielä paljon että osaa olla yksin yksin kotona. Noh, pikku hiljaa, ei kai sitä kaikkea voi heti saada. Autostakin pitää vähitellen saada mieluisempi paikka, siellä ollaan jo nätisti mutta kun kutsuu luokse auton luona vaikka millaisen herkun kera niin herkku kyllä kelpaisi mutta kun ei sitä arvaa tulla ottamaan kun kuitenkin joutuu kiinni ja autoon. Ehkä tätäkin pitäisi treenata enemmän niin että ensinnäkin sinne auton luo voi tulla ilman että aina "joutuu" autoon. Jännä kyllä koska Liinu on yksinkin matkustanut ihan ok, viime kerroilla Ransu on kyllä ollut mukana mutta on siis käyty ilman Ransuakin ja Liinu on ollut nätisti. Se, että pitää tulla auton luo, siinä nostetaan syliin ja laitetaan autoon, joku kohta siinä meinaa vähän tökätä.
Eilen käytiin Ransun kanssa lenkillä koirakavereiden kanssa. Tällä kertaa ihan "aikuisten" kesken eli Liinu jäi Antin kanssa kotiin. Ransu oli kyllä tyytyväinen kun pääsi pois naskalihampaiden ulottuvilta, ja sai mun jakamatonta huomiota. Ransun kanssa on niin helppo lähteä ottamaan sen kanssa omaa aikaa kun sen kanssa voi tehdä pitkiä lenkkejä jne., me on niin paljon sen kanssa menty pitkin maita ja mantuja kahdestaan, Liinun kanssa se on vielä vähän vaikeampaa kun sen kanssa ei voi tehdä mitään monituntisia maratonlenkkejä. Eikä se muutenkaan jaksa kovin paljoa, eikä sen kanssa harrastetakaan vielä varsinaisesti mitään "meidän yhteistä juttua". Kevättä sikälikin odotellessa, että pääsee vapaammin liikkumaan luonnossa. Ja että Liinukin pääsee harjoittamaan itseään metsään ja kokemaan aivan uuden hajumaailman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti