Majakka ja perävaunu :)

Ransu ja Liinu on huvittava parivaljakko. Siitä ei välillä tiedä kumpi vie ja kumpi vikisee. Kovasti Liinu härnää ja riekkuu Ransun kimpussa, mutta Ransu on aika pitkäpiimäinen ja antaa toisen riekkua. Kertaakaan ei ole sanonut, mutta tassulla kylläkin huitaissut kakaran irti partakarvoista ja kun se ainakin vielä on selvästi nopeampi kuin Liinu, lähtenyt juoksemaan pois päin saadakseen olla rauhassa. Noh se ei paljoa auta koska Liinu käy "kimppuun" heti kun saa kiinni :P

Perjantaina kävi hieroja, ja Ransu selvästi nautti kun sitä ja vain sitä tultiin hoitamaan. Minna ei juuri huomioinutkaan Liinua vaan alkoi hieromaan Ransua. Otin Liinun hihnaan sohvan viereen, ja sehän ei tietysti meinannut neidille passata että hänen nyt pitäis siinä kiltisti olla ja katsoa kun toinen nauttii hieronnasta! Liinu jaksoi kitistä ja vinkua kymmenisen minuuttia ja sitten asettui nukkumaan. Olen sille nyt opettanut vähän joka asian suhteen että tuolla kitinällä/vinkumisella/haukkumalla tai millä tahansa ulisemisella ei saavuta tasan yhtään mitään. Mä en vois sietää koiraa joka uskoo että kun tarpeeksi kauan on äänessä niin tahtonsa saa lopulta läpi... niinpä nuorena on "vitsa väännettävä". Ransulla oli lanne ja takajalat jumissa mutta kuulemma poitsu on taas vetreä kun jumitukset saatiin aukeamaan.

Lauantaina mentiin Ronjan ja Demin luokse leikkimään kummankin kanssa. Siellä sitä olikin varsinainen ryhmärämä koossa kun Ransu ja Demi - vanhat kaverukset - leikkiä myllästi ja Liinu siinä seassa. Ei paljon päätä palellut tai hirvittänyt sitten kun Demi tuli tutuksi, mennä sen ja Ransun leikkeihin mukaan. Välillä oli schape vastaan flätti-painia ja välillä Ransu koko porukan takaa-ajettavana. Hauskaa oli katsojillakin, ja emäntä oli ylpeä reippaasta pikku-Liinusta. Tosi hienosti tutustui uusiin koiriin ja ihmisiin, mukaan lukien muutaman kuukauden ikäinen Valtteri, joka olikin aivan tosi kiva kakkavaippoineen. Liinun mielestä Valtterin naama tarvitsi perusteellisen pesun ja sen se sitten antoikin... Kivahan se että saa tutustua noin pieneen lapseen ja on vielä ihan täysin ok sen kanssa. Hyvin sitten leikin ja touhun välissä Liinu malttoi rauhottua torkuille. Ransua ehkä vähän harmitti kun olis halunnut leikkiä vaan Demin kanssa mutta kun se pikkusisko tunki aina väliin riekkumaan ja Deminkin huomio oli välillä "liikaa" Liinussa. Nooh, Liinu ei pääse vielä pitkiin aikoihin aikuisten lenkeille mukaan, joten Ransu saa sitten seuraavalla kerralla rysytä Demin kanssa ihan isojen koirien kesken :) (sattuneesta syystä sanon mieluummin isot eikä aikuiset...)

Lauantaina oli päästävä pyöräilemään ja niinhän me sitten pyöräiltiin mummulaan ja takaisin. Liinu jäi kotiin harjoittelemaan yksin yksinoloa. Olen sitä mieltä että sen on ihan hyvä osata olla kotona yksin Ransun kanssa ja sitten myös niin ettei Ransukaan ole kotona. Väsynyt koiranpentu oli aika helppo jättää yksikseen, se ei juuri huomannut edes että tein lähtöä Ransun kanssa ja oletan että se on ollut aika hiljaa sillä aikaa kun olimme poissa.

Eilen lähdettiin aamulla metsäautotielle lenkille, kun appiukko vinkkasi että tie saattaisi olla aurattu. Olihan se noin kilometrin matkan aurattu ja siellä mä sitten kävin koirien kanssa kääntymässä. Hyvin Liinukin jaksoi lenkin tehdä, ja oli aivan mielissään kun otin nameja mukaan sillä tarkoituksella että palkkaan sitä kontaktin pitämisestä ja omaehtoisesta luoksetulemisesta. Eipä tarvinnut monesti kehua ja palkita siitä että pysähtyi ja otti katsekontaktin kun sitä alettiin tarjota koko ajan. Samoin sitä että rynnätään vähän matkan päähän ja juostaan kiireesti takaisin mamman luo. Hyvin siis hoksasi idean että lenkillä on toivottavaa myös pitää kontaktia ja seurata missä olen, kun välillä on tuossa pihapiirissä tuntunut että neiti on niin itsenäinen että menee omia menojaan. Ei se näytä sitten kuitenkaan ihan niinkään olevan vaikka Ransukin on mukana. Ilman Ransua kulkee huomattavasti lähempänä ja seuraa tarkemmin mun liikkeitä.

Ransun kanssa lähdettiin metsäautotien pienen verryttelylenkin (sellaisesta se Ransun kohdalla meni) jälkeen pyöräilemään ja käytiin tekemässä 7km lenkki. Ihanaa kun pääsee taas pyörän selkään! Kesää odotellessa... Vaikka nämä nollakelithän on ihanteellisia kun ei Ransullekaan tule niin kuuma. Illalla tehtiin Liinun kanssa häkkiharjoituksia, siis yritettiin opetella olemaan tuolla häkissä nätisti ja hiljaa. Kun se näyttää olevan sama millä keinolla mä rajoitan likan menoa niin vastalausetta alkaa kohta kuulua :D Muutama toisto otettiin ja hieman pidennettiin aikaakin - muutamaan minuuttiin. Useimmiten ensin kuuluu erinäistä protestointia mutta kun huomaa joitain kertoja että ei se taaskaan auta niin sitten odottaa kiltisti. Olen myös liittänyt noihin harjoituksiin "lupa!" -sanan, jonka saa katsekontaktin otettuaan ja jolla saa tulla häkistä ulos. Ransullahan on siihen "saa tulla", joten Liinu opettelee nyt sitten omaa sanaa että joskus kun molemmmat on häkissä niin kumpikin tietäis pyrkiä sieltä ulos vain omalla lupasanallaan kun häkin oven avaa. Sama tulee olemaan myös autosta pois tullessa. Taas yksi asia jota en voisi sietää omilla koirillani: se että kun raottaa jotain ovea tai autonluukkua niin sieltä on ryntäämässä syliin lauma koiria ihan hallitsemattomasti. Kisoissa tuota varsinkin näkee ja minusta se on vaarallistakin... Ulos mennessä on ainakin toistaiseksi tuo sama "saa tulla" molemmille, jota muuten Liinukin osaa jo noudattaa käytännössä sataprosenttisesti. Heti ekasta päivästä asti on tehty selväksi että eteisen kynnyksen takana kun nätisti odottaa että minä saan kamppeet päälle niin pääsee kaikista nopeimmin ulos :) Fiksu se on tuo meidän Liinun likka :)

Sunnuntai-iltana oli muutakin ohjelmaa. Nimittäin kammattiin turkkia ekaa kertaa ja Ransulle kun ei ole tullut opetettua mitään käskysanaa siihen että "mene kyljelleen maahan" niin koitetaan nyt muistaa korjata Liinun kanssa se. Liinun mielestä on vähän kauheaa kun kampa koskee, varsinkin jalkoihin ja kaulan lähelle. Onneksi tuollaista pikkuipanaa pitelee vielä kohtuu helposti paikallaan niin että saa kammattua. Kyllähän siihen sitten rauhoituttiin ja leikittiin vähän ennen kuin seurasi pahempaa: kynsienleikkuu! Meitä Antin kanssa nauratti kun Liinu huusi kuin kurkkua leikattaisi kun sakset koski kynsiin. Kova oli yritys pakoon mutta periksi ei annettu - nyt tosin piti pyytää Anttikin avuksi koska muuten olis voinut oikeasti sattua. Suurimmassa osassa ei ollut mitään leikattavaa mutta kunhan oltiin leikkaavinaan ja totuteltiin siihen että ne sakset koskettaa kynttä. Huutokin loppui kun ei sitä teatteria vissiin Liinunkaan mielestä kannattanut pitää. Kynnet saatiin "leikattua" ja leikattua ja totesin että mitä ihmettä, kissojen kynsisaksethan on paljon paremmat kuin koirien, että niillä leikkaan jatkossakin! Ja ne on vielä jotkut halvat 5€ Best Friend-merkkiset sakset...

Liinulla riitti virtaa (ja siinä sivussa myös Ransulla) ja koiruuksien nujakoinnin sivussa naksuttelin Liinulle seisomisesta. Saa nähdä tuottaako se jossain vaiheessa tulosta, mutta toivoisin ainakin että meillekin tuo naksu olisi hyvä väline opettaa näyttelyseisomista. Nyt kun tuon kanssa sellaisiinkin joutuu menemään... niin joutuu opettamaan tuota näyttelykäyttäytymistäkin. Ei kun nätti tyttöhän se on, täytyy sitä käydä näytelmissäkin misseilemässä. Ransuhan ei osannut joskus kun viimeksi käytiin mätsäreissä, seisoa käskystä eikä ilman eikä aina oikein juostakaan hienosti. Liinu oppii Ransun lailla kyllä asioita nopeasti, joten sillekin on kiva opettaa kaikkea. Me ei kyllä olla opeteltu oikein mitään mikä liittyis tokoon tai vastaavaan, mitä Ransun kanssa tuon ikäisenä jo alettiin hinkata pentukurssilla. Hoh hoijaa sanon minä, ehtiihän tuota myöhemminkin, kivempi se on jos arkiset asiat sujuu. Mulle on ihan sama jos joidenkin koirat osaa tämän ikäisenä jo suunnilleen alokasluokan liikkeet. Opetellaan niitä sitten aktivointina myöhemmin kun malttia on vähän enemmän.

Arkisista asioista tulikin mieleen että me on oltu aivan ihmeissään että kun meillä on käytännössä sisäsiisti kolmikuinen :D Yöt se on ollut sisäsiisti alusta asti, ja päivällä se ehti tehdä vain ekana päivänä sisälle kun ei huomannut viedä ulos. Niin ja tänä aamuna, kun en huomannut ehtikö ulos tulla molemmat asiat ennen kuin mentiin sisälle, niin kohtahan se pisu oli lattialla... Työpäivien aikana ei ilmesty mitään, sanomalehti on ollut koristeena tuossa jo viikon. No on se pari kertaa vaihtunut kun entinen on jostain kumman syystä ollut tuhannen riekaleina kotiin tullessa :P Mutta kuiva! En olis kyllä odottanut että näin helpolla pääsen, tai helpolla ja helpolla, kyllähän me sitä juoksutetaankin kartanolla aika tiuhaan mutta parempi kai se sinne on juoksuttaa kuin olla siivoamassa sotkuja sisällä. En kyllä ymmärrä niitä jotka tieten tahtoen opettaa ensin sanomalehdelle, kun eikös se idea kuitenkin ole että lopulta ne tarpeet tehdään ulos...? Niin miksi moinen turha välivaihe sitten...

Muutenkin päivät menee aika kivasti, parivaljakko on ilmeisesti hiljaa päivät, mitään ei ole löytynyt tuhottuna ja kotona ei odota pissakakkarumbaa siivottavaksi kun tulee kotiin. Saas nähdä tuleeko jossain vaiheessa takapakkia jonkin asian suhteen, sitä odotellessa... Auto on myös yksi asia jossa on edistytty, Liinu kun oli tottunut matkustamaan sylissä ja ties missä, niin takaluukku oli sille alkuun ihan mahdoton paikka, eihän siellä voi olla, sehän on koirien osasto! Hups, niin joo, mikäs se Liinu onkaan... Kerran tultiin selkänojan yli takapenkille, kunnes laitoin Liinun kiinni sinne ja tilanne alkoi rauhoittua. Muutama automatka on tehty yksin ja Ransun kanssa ja nyt siellä ei tarvitse enää vollottaa vaan matka taittuu kaiketi unessa tai ainakin pötköttäen.

Tänään käytiin Ykassa keskustassa kävelyllä pikkulenkki. Ransu jäi autoon odottamaan, Liinu lähti hurmaamaan kanssakulkijat. Ihmiset on kauhean kivoja ja kiinnostavia. Lastenvaunut, rollaattori tai kaasuttelevat autot ei hirvittäneet yhtään. Käveltiin metalliritilää pitkin ja pari askelmaa portaita, ritilä oli ihan ok mutta portaat alaspäin oli jotenkin vaikeat. Kyllä ne sujui mutta pitää harjoitella lisää. Voin kertoa että tuon luontoisen koiran kanssa on ilo kävellä keskustassakin, kun toinen menee reippaasti häntä pystyssä viuhtoen ympäriinsä! Ransun kanssa on tullut lähinnä surulliseksi siitä että toinen on häntä alhaalla ja aivan hermostuksissaan heti kun autosta ulos joutuu. Liinun kanssa täytyy vielä hihnakävelyä harjoitella lisää.

Iltapäivällä otettiin pari häkkiharjoitusta, ne oli kuulemma mennyt ihan ok, sillä aikaa kun olin Ransun kanssa pyörälenkillä. Tehtiin 8km lenkki ja sen jälkeen haettiin Liinu mukaan riehumaan pellolle. Kummallekin yllättäen ruoka maistui sen jälkeen :P Tästä on hyvä jatkaa, Ransu vaan aiheuttaa harmaita hiuksia meille ja muille tuolla sen vahtimisella, jonka ajattelen olevan osittain oireilua siitä että huomion joutuu jakamaan ja sitä on saatava keinoja kaihtamatta. Ransun kanssa muuten tuliskin oikein hyvin toimeen, kun sillä ei olis niin kova tarve saada mennä räykyttämään kaikille kielloista piittaamatta. "Lapsella" vähän kehno kotikasvatus vissiin... mutta minkäpä se luonteelleenkaan mahtaa, jos se ei pahemmin tykkää olla hyvää kaveria vieraiden ihmisten kanssa mutta vahtia kyllä tykkää, niin lopputulos on kai sitten juuri tuo. Ransun pidättyväisyyden kanssa pärjää muutoin, ja mun ei ole sitä pakko kuskata kaupunkien keskustoihin, kisapaikoilla ja koiratapahtumissa se on ihan ok. Kiva poitsu se on mutta on myös kiva omistaa erilainen koira jonka kanssa eri asiat on helppoja ja vaikeita kuin Ransun kanssa aikoinaan oli.

Nyt otan noista rellakkapekoista mallia ja oikasen nukkumaan.