Vuoristorataa

Kaikenlaista on tapahtunut. Tunteetkin on menneet sikin sokin jännityksestä ja ilosta epätoivoon ja synkistelyyn.

Lauantain kisojen jälkeen oli kiva ja onnistunut fiilis. Ens viikonloppuna startattaisiin kakkosissa. Jännittävää! Odotan kyllä ihan innolla kakkosluokan ratoja ja myös sitten sitä että kuinka meidän vauhti siellä sitten riittää. Ja taidot tietysti myös. Oltiin lähdössä Ransun kanssa tekemään loppujäähdyttelyjä kun Koistisen Riikka tulla tupsahti vastaan ja juteltiinkin siinä sitten tovi. Todella mukava ihminen, jolla oli siinä lyhyen keskustelun aikana aika paljon samoja ajatuksia kuin itsellä. Kerroin kotona Antille että me oltiin juteltu ja mulle jäi siitä hyvä maku suuhun. Menin sitten Riikan kotisivuille kun tiesin että pentuja on syntynyt marraskuussa. Ajattelin että ne on varmasti jo kaikki saaneet kodin, mutta toisin oli. Vielä olisi uros ja narttu vapaana. Laitoin uroksesta kyselyä, mutta se olikin jo ehtinyt saada uuden kodin. Nartun myymistä Riikka kuitenkin alkoi harkita, vaikka oli jo jollain tasolla kai ajatellut että tyttö voisi jäädä heillekin koska on kuulemma todella mahtavaluonteinen tyttö ja lupaava koiranalku :) Noh me ja meidän harrastava koti sitten kuitenkin muutti tilannetta niin että Riikka päätti myydä pennun meille. Kyllä meillä oli jännitystä kerrakseen kun siinä yhtäkkiä tajusikin että hei me voidaan sittenkin saada Ransulle kaveri, vaikka alkuvuodesta tulikin toiselta suunnalta ikäviä uutisia. Tuumattiin, että luonne menee sukupuolen edelle, joten narttukin on meille tervetullut. Perjantaina mennään sitten Liinua katsomaan. Liinu on ollut kasvattajalla pennun kutsumanimi, ja vaikka me on mietitty ja pohdittu jotain R-alkuista tytönnimeä joka sopisi yhteen Ransun kanssa, niin Liinuksi se taitaa silti jäädä :)

Niinpä täällä koitetaan valmistautua Liinun muuttoon. Mä en voi olla ajattelematta sitä että kun tässä tätä rauhassa kirjoittelen ja Ransu maata pötköttää tuossa lattialla, että minkähän verran meillä on enemmän elämää täällä ensi viikonlopun jälkeen. Muuten ei ole tullut pentukuumeiltua, kuin oli ostettava vaaleanpunainen Kong wubba puppy -lelu... Ja tilasin raksuja, tokihan Liinu syö kasvuaikansa raksuja ja välillä maistiaisia tulevasta ruokavaliostaan eli samaa kuin Ransu. En uskalla kyllä alkaa pentukoiraa ruokkia kotikutoisesti, kunnollisilla raksuilla mennään jonnekin vuoden ikään ainakin. Meillä siis naisvalta jatkuu ja vahvistuu talossa ja "lapsiluku" on Liinun saapumisen jälkeen täynnä. Johan meillä on sitten eläintarhaa tarpeeksi ;)

Eilen oli RumaRakin agitreenit. Varattiin seurakaverin kanssa parituntinen ja toivottiin harjoituksen alle välistävetoja, vinohyppyjä, takaaleikkauksia ja putken ja puomin erottamista. Tuo viimeksi mainittu otettiin kaksi kertaa ja se meni kummallakin kerralla liian puhtaasti ollakseen totta, siis ei sujahdettu kertaakaan putkeen. Kepeillä takaaleikkaus tuottikin meille enemmän vaikeuksia, juurikin siksi ettei Ransu ole mikään huippuhyvä hakemaan keppejä ja suorittamaan niitä itsenäisesti olin minä missä tahansa. Kepit nyt on työn alla muutenkin (valmista en tiedä saadaanko koskaan ja mikä meillä on se valmis?!) ja niille hakeutuminen. Siihen nähden osasin kyllä odottaakin että eihän se keppikulma tule meillä onnistumaan takaaleikkaukseen yhdistettynä. Siinä jo mulla tuli heti sellainen olo että ei tää on taas tätä että me hinkataan joka pahuksen esteellä mutta sitä se vaan välillä on. Sitten mä olin tehnyt vähän huonoja ohjausvalintoja ja niiden takia sitten otettiin putkella uusiksi, lähetin siinä sivussa väärään päähän jne. Välistävetoja opeteltiin uudella tavalla, ja pakko myöntää että menee se Ransu ne sujuvammin sillä tavalla. En ole varsinaisesti koskaan tuolla tavalla niitä tehnyt, me on menty sillä rintamasuunnan kääntämisellä. Ransu oppi uuden tavan tosi nopeasti ja välistävedoista tulikin yllättävän sulavan näköisiä. Niin kai se varmaan on tarkoituskin...

Takaaleikkauksia otettiin sitten taas vähän useampaan kertaan, kun mä olin käskyttämättä Ransua, ja Ransu tuli sitten epävarmaksi välillä että mihin mä meinaan, se kun on kai tottuneempi mun edestä ja sivulta ohjaamiseen kuin takaa ohjaamiseen. Jotenkin se on luontevasti mennyt niin koska se ei ole mikään itsevarma irtoaja joten nuo takaaleikkaukset tahtoo päättyä meillä vähän siihen että kumpikin tökkää esteen eteen ja kumpikaan ei tiedä mitä tehdä. Salme esitti mulle kysymyksen että miksi mä en käytä nyt käskyjä ollenkaan? Jotenkin se kysymys sai mun pään pyörälle. Eilen jouduin käyttämään ääntä hyväksi enemmän kuin ajattelin etukäteen, mutta tuli meille noita tilanteitakin missä kai ei voi pärjätä hyvin ilman käskyjä. Juurikin nuo tilanteet joissa koiran olisi mentävä itsenäisesti edellä, miten se voi tietää minne on suunta jos en kulje sitä näyttämässä? Välillä tuntui että mä olin ihan jäässä ja luovuttamisen partaalla että ei ole todellista miten tämä meinaa tuntua väkisin vääntämiseltä. Ransu ei jaksa kauhean paljon toistoja, eikä ainakaan painattaa koko aikaa kovaa ja korkealta.

Opeteltiin jotain viskileikkausta tai mikä lie olikaan. Mä sanoin kun lähdin sitä kuivaharjoittelemaan että Ransu ei kyllä tarvii mitään viskejä kun maha on jo ennestään sekaisin ja ohjaajakin on jo viskeissä ennestään kun tuntuu vaan tökkivän koko ajan. Mulla oli itsellä paljon huonompi näkemys treeneistä kuin mitä muista läsnäolijoista vaikutti. Tai sitten ne uskotteli vaan ja yritti piristää. Viskileikkaus tuli aika pian tutuksi ja saatiin taas jotain mitä harjoitella aina joskus kun on sopivia välejä.

Kai ne treenit meni loppujen lopuksi ihan hyvin. Puomi mentiin tasan kahdesti, toisella kertaa kontaktien kera ja toisella kertaa alasmeno skipaten. Ylläri-pylläri! Kepeille saatiin onnistunut takaaleikkus lopulta tehtyä ja on niitä keppejäkin huonommin menty. Opittiin uusi tapa tehdä välistävetoja ja sen rytmittämistä täytyy vielä harjoitella. Erotettiin puomi putkesta, jotenkin mä en voi uskoa että se muka onnistui 100%, olishan se voinut olla sujuvampi jne. mutta Ransu varmaan sitten paikkasi mun pientä mokailuani siinä. Takaaleikkaukset hypyillä onnistui kun mä annoin suulliset käskyt. Lopussa vingutin vielä tsemppikepit loppuun ja Ransu pujotteli hyvin. Niin että kun tässä on ottanut vuorokauden verran etäisyyttä treeneihin niin kai ne oli ihan hyvät? Treenivideota en ole vielä uskaltanut katsoa, kaiketi kaikki tallentui vielä videollekin... Palkkasin Ransua vinkupallolla, se ei halunnut lopussa luopua pallosta niin keksin että mullahan on meidän lempifutis mukana repussa! Ei kun hakemaan se ja vitsit mitkä taistelut me saatiin siitä aikaiseksi! Siis sen taistelun jälkeen olis varmaan taas menty hyvällä sykkeellä jotain takaaleikkauksia ja muita, sen verran Ransu nosti sillä kierroksia. Pitäis sellainen hyvä narupallo saada kun vaikea se on itse koittaa pitää kiinni pallon toiselta reunalta kun toinen repii toista reunaa.

Venyttelin Ransun kun siinä aikaa oli ja vähän oli kireän tuntuiset lihakset. Ens viikon lopulla tulee hieroja joten sittenhän sen kuulee. Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua kaikenlaista; käydään Liinunhakureissulla, sunnuntaina on ekat kakkosluokan kisat, tiistaina juoksukontaktikoulutusta a'la Minna Jokisaari ja varasin jo Liinulle 3kk-rokotusajankin ensi viikolle :) Kaiken kukkuraksi pitäisi ehtiä jatkamaan Liinun sosiaalistamistakin. Noh, ensi viikonloppu ja ensi viikko on vähän sellaista hötäkkää kun osuu asioita päällekkäin eikä oikein ole normaalista päiväjärjestyksestä tietoakaan.

Sitä paitsi tää ei voi olla todellista että mä oon taas kipeänä! Aamulla oli vähän kuumetta ja kun sairaanhoitaja sitten tähyili kurkkua kun kävin näytillä niin sanoi että meinaa angiinaakin pukata, että on kurkku ärtynyt. Kiva! Ja tällaiset paukkupakkaset, Ransullekaan ei ruoka ole tänään maistunut kun ei mitään teekään. Meillä on lattialämmitys ja näillä keleillä kun on ulkona jatkuvasti lähempänä -30 pakkasta niin lattiat on hyvin lämpimät ja tuo ei oikein tykkää niin lämpimästä. Sitten vielä jos ulkoilu on emännän takia rajoittunutta niin oleta siinä sitten että söiskään normaalisti. Eilen illalla kyllä ruoka maistui agiliitämisen jälkeen. Ruuasta puheenollen huomenna tulee Ransulle lähes 30kg lihoja ja siipiä, ja tänään tilasin kissoille 7,5kg raksuja ja Liinulle 13,5kg raksuja. Noh onneksi varsinkin Ransu menee tuolla määrällä piiiitkälle syksyyn ja eiköhän nuo muutkin piisaa taas pitkän matkaa!