Mietittiin eilen illalla että josko lähdettäisiin aamulla Seinäjokea kohti mölliageihin. Mulla on ollut kisakuumetta ilmassa joten ämpylöin siinä eestaas lähteä vai ei. Ransu kävi eilen yhteensä 2h lenkit ja kun suurimmaksi osaksi se oli umpihankeilua niin mietin että jaksaako se ylipäätään tehdä seuraavana päivänä mitään. Ajattelin että se on jaksettava ja eikun herätyskello soimaan.
Aamulla näytti vähän siltä että juu poitsu on aika vetelä pötkäle mutta tuumin että kyllähän se saa vielä nukkua automatkan n. 2½h. Ei sillä, että se olis lopulta nukkunut juurikaan, mutta virtaa riitti sitten taas kun huomasi että ai tää on sitä "hyppyhommaa!" Se sitten alkoi jänskätä ja innostua paikan päällä sen verran että maha meni kuralle. Pari kertaa päästettiin mennen tullen ja palatessa plörinät penkkaan ja mantteli ja hihnakin joutui pyykkiin... ja mun hanskat kun en huomannut että hihna sotkeutui. Mietin siinä kun lumipallolla puhdistin manttelin helmoja että "onpa hyvä että talvella on lunta millä puhdistaa, kesällä ei oliskaan..." No eipä kesällä kyllä mantteliakaan käytetä... Noh riittää kakkajutut vaikka välillä puskee mieleen ajatus että pikkuisen kakkajuttu se oli koko meidän möllikisa.
Otettiin samanlainen setti kuin viimeksi, eli varsinainen startti 1lk radalla ja lisästartti 2-3lk radalla. Mua alkoi tosissaan kyrsiä tuolla mölleissä se aikatauluttomuus. Aamulla kaikki joutuu ilmottautumaan samaan aikaan ja sitten odottamaan tuntitolkulla vuoroaan. Virallisissa kisoissa on sentäs aikataulu jonka mukaan pystyy saapumisiaan ja lähtemisiään vähän valikoimaan. Että kiitos vain ens viikonloppuna virallisiin sitten.
Mutta millä mielellä niihin ens viikonlopun virallisiin? No vähän sillä että vitonen otetaan puomin alasmenolta ja muutenkin saattaa hylly tulla kun kontaktiesteistä on meinannut tulla turhan kivoja. Mitä?! Mullako koira joka saattaa karata jollekin esteelle omin päinensä? Olis pitänyt koputtaa puupäätään viimeksi kehuessaan että ei se Ransu ainakaan esteitä bongaile! Ja siitäkin on päästy yli että kävisi ratahenkilöt tarkastamassa... 1lk rata oli ihan hauska ja sopivan tasoinen minun mielestä. Eka este oli rengas ja siitä puomille. Eka puomi menikin ihan ok puhumattakaan siitä vauhdista millä Ransu lähti radalle. Selän takaa vaan kuului ihmettelyä että "minkä ihmeen takia se jättää ton koiran noin kauas..." No miksi itse jätät sen nokka kiinni ekaan esteeseen...? Mä otin muka ennakkoa mutta aika äkkiä se mun ennakkoni oli otettu kiinni. Huomasitte siis että en ottanut yhteislähtöä kummallakaan radalla. Salmen viime koulutuksessa päätin kokeilla josko meille taas sopisi koiran jättäminen lähtöön ja sopihan se. Alunperinhän siis päätin ottaa yhteislähtöjä vauhdin parantamiseksi ja siksi ettei lähdössä tarvitsisi tehdä kaikkea sellaista joka laskee Ransun viimeisenkin innostuksen. Nyt on saatu vauhtia muilla keinoin ja kuten tiistaina jouduin toteamaan, aina se yhteislähtökään ei onnistu.
Eka puomi oli siis ihan hyvä. Otti ylösmenon. Otti alasmenonkin! Sopivasti tuo tarkennus on pielessä niin ei kunnolla näe mitä takasuoralla tapahtuu mutta mielestäni valssaan ajoissa. Ransu saattaa kaartaa hieman turhan laajasti mutta ei se todellakaan ollut meidän pahimpia kaarroksia. Kepit Ransu tekee ihan hyvin, olen niihin tyytyväinen. Ei ollut palloa, eikä liioin mahdollisuutta vedättää joten vierellä mentiin. Hieman harmitti tuo muurilta pituudelle vienti kun välimatka oli tosi lyhyt ja kulma hieman hankala. Muurin takaa koira ei edes näe pituutta kovin aikaisin ja kun Ransu kuitenkin hyppää muurin ylikin ihan reilusti niin ajattelin että melkoinen vaatimus laittaa se pituudelle. Toisaalta, helppo nakkihan se tuo pituuseste sille on kun se hyppii jatkuvasti samanlaisia loikkia normaalikorkuisten esteiden ylikin! Sitten putkella tapahtuu kämmi, vien kyllä putkelle päin, mutta taidan peittää itse putkea. Hätäilen takaaleikkauksessa. Ransu hoksaa tuomarin ja ratahenkilöt ja käy morjenstamassa. Siitä sitten kielto. Hieman kyllä katson sitä vinoon sikäli, että virallisissa meillä on ollut vastaavanlainen tilanne ja luulin saavani kiellon mutta en sitä saanut, joten silloin tuli puhdas rata.
Putken jälkeen hypyt menee ihan ok, mutta Ransupa bongaa A-esteen - joka oli tosi hyvin tyrkyllä siinä - ja minä en ymmärrä valssata putkelle. Siitä tulee sitten meidän hylly, kympilläkin oltais vielä voitettu rata. Toinen kielto tulee siis vikalta esteeltä okserilta kun Ransu ei muka tiedä mitä on eteenmeno ainakaan esteen ylitse tehtynä. Tuolla viimeisellä putkella oli vielä säätöä kun Ransu oli jotenkin malttamaton ja säntäili siellä miten sattuu. Lähetän eteen A:n jälkeen mutta ohi tullaan. Jossitellen voisi miettiä olisko viimeinen estekin suoritettu jos olisin ohjannut A:lta lähtien toista puolta.
Ekaan rataan olen kohtuu tyytyväinen. Mun moka ainakin tuolla A-esteellä, tuosta pituuden jälkeisestä tilanteesta tekisi mieli sanoa että Ransu lähti harhailemaan. Sain juostakin radalla, ei tarvinnut juuri odotella koiraa ja se on aina kiva :)
Entäs toinen rata, 2-3lk rata. Ransu päätti bongata puomin jo heti ekan esteen jälkeen joten se siitä. Ennen liikkeelle lähtöä joku kiva ihminen vinguttaa jotain pahuksen vinkulelua kameran luona, ja Ransukin meinaa kiinnittää siihen huomiota. Melkeinpä voisin väittää että vielä ennen keppejäkin se vilkaisee yleisöön kun lelu vingahtaa. Mä yritin jättää sen lähtöön niin että se näkisi kakkosesteen. Seinä vain oli aika lähellä ja yhtä kauas en pystynyt jättämään kuin ekalla radalla. Itse kyllä mielestäni suuntaan selvästi kakkosesteelle, joten tiedä sitten tuon aivoituksista kun puomia kohti suunnistaa. Siitä päästään kuitenkin vielä ihan hyvin eteenpäin ja mulla on putkeen lähetettyäni vaan ajatus että KARKUUN! että ehdin ohjaamaan suoralta putkelta 90 asteen käännöksen pituudelle. Ransu tekee pituuden melkein kuin minkä tahansa muun hypyn. Se kyllä ottaa siitä vauhtia jos näkee että jatketaan suoraan mutta kun se tosiaan harrastaa noita monimetriloikkia normihypyilläkin niin hienosti se jarruttaa pituudenkin jälkeen ja tekee aivan mahdottomat pomput takana oleville hypyille.
Puomin ylösmeno on vielä ihan jees mutta ai kauheeta toi alasmeno... Eipä olla pitkään aikaan ihan noin röyhkeesti sitä jätettykään tekemättä loppuun! Kepit mennään hi-taas-ti. Jotenkin mulla kait loppui siinä oma tsemppi ja ohjasin kolme keppien jälkeistä hyppyä vähän huonosti. Siinä oli hyvä tilaisuus harjoitella mm. välistävetoa, no se menikin ihan ok mutta sitten tuo saksalainen jotenkin repesi... En ohjannut sitä oikein, tulin itsekin epävarmaksi siitä hyppääkö Ransu vai ei ja kun pysähdyin niin Ransukin tuli vielä epävarmemmaksi tarkoitinko hypätä ja pysähtyi esteen taakse. Loppu oli sitten ihan ok mutta tuon keppien jälkeisen pätkän olisin halunnut tehdä uudelleen kun oma ohjaus oli aivan karmeaa. Tuo puomin alasmeno oli pakko katsoa hidastettuna monta kertaa, ja kyllä se vaan mun mielestä on niin että Ransu lähtee loikkaamaan ensin alas puomilta ennen kuin mun käsi lähtee tavallaan mukaan siihen. Normaalinopeudella katsottuna se näyttääkin siltä kuin mä vetäisin sen alas puomilta.
Tälläkin radalla on hyvä jossitella, että hyvin oltais pärjätty kun olis jäänyt puomi tsekkaamatta alussa. Eihän meille olis tullut kuin tuo vitonen puomilta ja kielto kolmanneksi viimeiseltä hypyltä. "Kympin suoritus" siis tämäkin. Voi huokaus.
Kyllä nyt ei tunnu siltä että lähdettäis jotenkin henkseleitä paukutellen ens viikonlopun kisoihin. Mulla oli jonkin aikaa kotimatkalla sellainen olo että mä laitan pensselit santaan ja rukkaset naulaan ja mun uudet treenikengätkin saa joku halvalla... Vauhtiin olen tyytyväinen, Ransu meni aika hyvällä vedolla nuo radat, ekat kepit oli hyvät ja intoa tuntui riittävän. Liekö nuo virheet sitten maltin puutetta, vai vain seurausta siitä että mä en saanut omaa pakkaani pysymään kasassa. Minä tässä tarvitsisin jonkun hypnoosin jossa mulle iskotettaisiin päähän että tee nyt edes parhaas äläkä löysäile. Mä periaatteessa osaan, ja käytännössäkin, mutta tällä hetkellä tuntuu että mä osaan käytännössä sellasissa viiden esteen palasissa. Ja on aika masentavaa kun aina huomaa jälkeenpäin että mun olis kannattanut valita joku toinen tapa ohjata. Mä en ikinä opi! Ja vielä sekin että jos jotain olen kuvitellut voivani sanoa Ransusta niin nyt se todisti mulle että äläs emäntä sano koskaan ei koskaan. Voi masennus. Täytyy vaan yrittää ajatella ettei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, mulle jää vain silti tuollaisista suorituksista helposti epäonnistunut fiilis vaikka radat ei loppujen lopuksi niin kauhean huonosti menneetkään. Mitä nyt hyllyt tuli mutta so what.
P.S. Jos videot näkyy tökkien, niin se johtuu ehkä siitä että ne on alunperin järkkärillä kuvattua HD-kuvaa joten Youtube on ehkä saattanut vähän vaikuttaa asiaan. Ja ekassa videossa on tarkennus puolitiessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti