Pakkassäätä uhmaten lähdettiin Ransun kanssa eilen Haukiputaalle agikisoihin. Pakkanen paukkui reilussa parissakymmenessä, mutta Ransusta huomasi jo heti aamulla että sillä on hyvä päivä. Se riehui, hösötti ja pomppi tasajalkaa. Se on aina hyvä merkki kun se on jo aamusta kuin tuli ja leimaus ;) Jouduttiin Ransun kanssa lähtemään reissuun kahdestaan, koska Antti meni töihin, joten valitettavasti meidän radat ei päätyneet videolle. Olisin halunnut itsekin nähdä miltä meidän meno näytti ja mitä parannettavaa olis ollut. Aamulla pakkasin tavaroita ja mietin että varmana jotain unohtuu. Pidin huolen että tärkeimmät eli nakit, kilpailukirja ja rokotustodistus (Ransun mielestä vain ensimmäisenä mainittu merkitsee) on mukana ja tarpeeksi lämmintä vaatetta.
Ajeltiin Ouluun ja mua jännitti koko matkan. Onneksi ajoin itse niin piti keskittyä siihen eikä mahan saamiseen sekaisin. En tiedä mikä ihme se niin aiheutti perhosia vatsanpohjaan, ehkä se ettei meillä ole ollut näin pitkää taukoa virallisista kisoista ja kun viime viikonlopun möllit ei antaneet tietylle esteelle kovin suuria lupauksia... Ajattelin ja sanoinkin Antille ennen lähtöä että hypärillä meillä mahdollisuudet on jos tuo poitsu skippailee puomilla kontakteja. Yritin uskotella matkan ajan itselleni että "ei ne ykkösten radat nyt niin kummoisia ole! Sä olet mennyt sen kanssa vaikeampiakin ratoja ihan hyvällä menestyksellä!" Tuumin myös että hitto vieköön se on nyt laitettava uusi kisavuosi hyvin käyntiin ja keskityttävä siihen touhuun niin että siitä tuleekin jotain. Päätin kokeilla ainakin ensimmäisen radan äänetöntä ohjaamista.
Perillä katsoin rataa että justiinsa juu, ei tämä nyt ihan yhtä läpijuoksu olekaan tämä rata kuin mitä on tullut mentyä. Ihan mielenkiintoinen rata ja kiva että oli tuomari joka oli uskaltanut laittaa ykkösten radallekin vähän haasteellisempia estekulmia. Tuomari oli aika tiukka mutta reilu, ehdin seurata aika paljon muiden ratoja ja minusta hän tuomaroi kyllä hyvin oikeudenmukaisesti ja tarkasti.
Eka rata joka oli siis agilityrata, lähti liikkeelle kahdella hypyllä ja makseille hyppykulmaa vaikeutettiin koska muuten olisi tuomarin (ja myös minun) mielestä ollut liikaa vauhtia puomille ja kun puomille ei ollut suora lähestyminen. Puomin jälkeen piti valssata koiran eteen, helppoa niille joilla on pysäytyskontaktit ja joiden koira ottaa ne alasmenot... Vaikeampaa niille joiden koiralla on juoksukontaktit ja jotka saattaa vaikka loikata alasmenon ylitse... Tosin eka radan puomilta ei otettu virheitä, mulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa miten puomi meni, muuten kuin vauhdikkaasti, mutta ilmeisesti myös puhtaasti. 90 asteen kääntö hypylle ja taas 90 asteen kääntö putkeen. En tykkää oikein tuosta OKK-areenan pohjasta, minusta se on koiralle liukas ja kaiken lisäksi muhkurainen eikä kovin joustava. Ransu vetikin lipat hypyn jälkeen, eikä muuten ollut ainoa. Parit kelpiet ja bortsut otti kanssa hieman kylkikosketuksia maahan noissa vauhdikkaissa kurveissa. Ei siinä mitään homma jatkui ja putken jälkeen oli suoraan edessä hyppy jonka jälkeen aioin tehdä persjätön että saan ohjauspuolen vaihdettua keinulle. Noh muuten kaunis ajatus mutta juoksin itse liikaa keinua kohti ja Ransu törmäsi mun jalkoihin. Saatiin virhe kosketuksesta koiraan. Siitä sitten ehkä hieman hetkeksi hajosi pakka ja ohjasin Ransun ohi keinulta - kielto. Siitä tuli meidän radan kymppi, silti saatiin n. -4s aika eli tulokseksi jäi 10vp. Keinun jälkeen rengas, U-putki ja kepit. Sitten oli minusta hauska kohta, kun oli keppien jälkeen hyppy hieman kepeiltä sivussa, suorassa kulmassa keppeihin nähden mutta ei ihan suoraan edessä. Ja sitten oli keppien suuntaisesti hyppy sen jälkeen ja vienti seuraavaan U-putkeen "peräreikään". Tämäkin oli kivaa, että ei aina siihen itsestäänselvimpään päähän putkea mennä. Putken jälkeen oli A, Ransu teki hienon ja vauhdikkaan A-esteen ja putkeen vapaavalintainen pää. Ransu meni sinne kuin ajattelinkin ja siitä sen sitten nappasin mukaan viimeisille hypyille. Hieno rata! Josta olis ollut helppo ottaa nolla kun olis itse suunnannut sen juoksunsa keinun vasenta puolta kohti eikä keinua kohti. Sijoituttiin toiseksi, ja oltiin siinä vaiheessa kun pääsimme maaliin, ensimmäiset jotka teki radalta tuloksen. Oliskohan oltu 11. koirakko jotka lähti matkaan.
Toinen rata oli myös agilityrata ja lähti samoin kahdella hypyllä, sitten A ja U-putki. Tiesin että pitää ohjata tarkasti oikeaan päähän putkeen. Sinne mentiin ja sitten pari hyppyä. Mulla piti kiirettä valssata toisen hypyn jälkeen että saan Ransun käännettyä paremmin puomille ja vähän vauhtia pois koska taaskaan ei ollut suora kulma vaan lähes 90 astetta puomille. Välimatkaa oli kuitenkin sen verran ettei se niin paha ollut. Ransu loikkasi hienosti puomin alasmenon yli ja siitä eka vitonen. Päätin valita vasemman ohjauspuolen että magneetti vetäis Ransun paremmin oikeaan päähän putkea ja tehdä takaaleikkauksen putkella. Mun varmaan täytyi hieman hätäillä ton leikkauksen kanssa koska Ransu kääntyi viime hetkellä putkelta pois ja sillä meni pasmat sekaisin ja mun piti lähettää se uudelleen putkeen. Sitten oli samalla lailla se hyppy J-putken jälkeen kuin eka radalla, mutta Ransu ei ollut ihan oma itsensä vaan tuli vaan ihan mun perässä hypystä ohi vaikka ohjasin kädellä hypyn yli vielä kun näin että se tulee nyt liikaa mun perässä. Käännyin vauhdissa ympäri ja jalka läsähti maahan niin että Ransu oli hetken sen näköinen että "älä nyt suutu..." vaikka enhän mä kiukuissaan sitä jalkaa polkenut. Siitä sitten toinen kielto. Hypyn jälkeen oli kepit, U-putki, keinu ja jenkkiläisen tapainen hyppy, sitten loppu olikin legendaa. Ekalla radalla mentiin keinu aivan mieletöntä vauhtia, nyt sitten tultiin hyvin mutta rauhallisemmin niin ettei keinu näyttänyt siltä kuin siitä olis ollut tarkoitus ottaa lentokeinut jotka ei sitten onnistuneetkaan. Ransu tuli hienosti lopun ja tältäkin radalta noista sähläyksistä huolimatta tulokseksi jäi 15vp, ihanneaika alittui reilun sekunnin eli ei paljoa mutta ottaen huomioon eka rataa hitaammat kepit ja nuo kaksi kieltoa ja niiden korjaukset, me mentiin ihan hyvää vauhtia ja puhdas rata olis ollut kelpo suoritus myös ajallisesti. Tälläkin tuloksella oltiin silti neljänsiä :P
Viimeinen rata oli hypäri ja päätin että nyt tai ei koskaan... kun ei ole tuota pahuksen puomiakaan joka meillä ei nyt näytä olevan ollenkaan varma este. Toisellakin rataa nimittäin A oli hyvä. Tämäkin rata oli kiva, koska siinäkin oli useammassa kohtaa erilaisia vaihtoehtoja ohjata. On kiva kun kaikki ei vaan mene toistensa perässä kuin seuraa johtajaa-leikissä ja suunnittele tekevänsä kaikkea samalla tavalla. Rata lähti kahdella peräkkäin olevalla, hieman vinottain laitetulla hypyllä ja U-putkella, jonka jälkeen oli vielä yks hyppy suoraan putken jälkeen ja sitten tehtiin seuraavalla hypyllä mutka kepeille. Mietin että kun kepeiltä piti lähteä oikealle okserille ja sieltä takaakiertäen seuraavan hypyn yli, että Ransu kyllä osaa valssauksen keppien jälkeen, jolloin mun ei tarvis tehdä takaaleikkausta okserilla ja ei olis niin kiire valssaamaan hypyn eteen. Siis jos ohjaisin kepit oikealta, vaihtaisin ohjauspuolen kepeillä vasemmalle ja ohjaisin okserin vasemmalla. Mutta mutta. Kolmas rata ja kepit todennäköisesti taas vähän hitaammat, joten jaksaako se pujotella jos alan valssata keppien jälkeen? Jotenkin siis tuo valssaaminen kepeillä pitäis välttää joten se oli tehtävä ennen keppejä olevalla hypyllä. Pääsin siis jo siellä keppien vasemmalle puolen, mun ei tarvinnut valssata kepeillä, Ransu pujotteli kepit puhtaasti loppuun asti ja sain ohjata sen ilman takaaleikkausta okserin yli takaakierrolle, ja ehdin taas sinne tekemään valssin. Oli muuten varmaan tosi hyvä selostus tämä, ja ymmärrettävä! Mutta pidetään nyt mielessä että ensisijaisesti kirjoitan tätä omien ajatusten ja ratojen läpikäymiseen ja pohtimiseen ja mieleenpainamiseen, muut lukijat ottakoot selvän jos ottavat.
Hypärin pohdinnan aiheet ei olleet vielä siinä. Sitten oli muuri ja hyppy ja taas vienti putken peräreikään. Sieltä rengas ja putki sillai sivussa että kun ohjasin välillä oikealla, sitten taas putken jälkeen vasemmalla, niin putkelta olis ollut helppo ottaa kielto. Rengasta edeltävällä putkella olis ollut mahdollista helposti valita myös toinen ohjauspuoli, varmistaa putkeen meno ja leikata takana. Ja YRITTÄÄ ehtiä tekemään persjättöä putken jälkeiselle hypylle... Ajattelin että en ehdi, se on vain tuupattava sinne putkeen ja mentävä tekemään se persjättö. Hyvä suunnitelma joka toimi. Eikä silläkään hyvä kun tiesin että viimeinen hyppy oli aika pahassa kulmassa ja lähellä että pitkäloikkainen koira kuten Ransu voi tulla niin vauhdilla ja pitkällä loikalla toiseksi viimeisen esteen yli että ellei sitä jotenkin jarruta ja käännä selvästi niin viimeinen hyppy voi vielä pilata kaiken ja sen ohi voi juosta. Niinpä käänsin rintamasuuntaa tokavikalla hypyllä kohti ja jopa hetken ajan aavistuksen putkea kohti, jolloin Ransu tuli paremmin viimeiselle hypylle ja kuten arvelinkin - hyppäsi sen jopa noin ohjattuna aika vinosti yli, mitenhän olis käynyt ilman tuota mun kääntöä... Mutta koska kaikki meni nappiin niin tulos oli 0 virhepistettä ja aika alittui vajaa 5 sekuntia. Se oli sitten viimeinen LUVA ykkösistä, serti ja siirto kakkosiin :)
Mä oon miettinyt meidän lauantain suoritusta. Ensinnäkin Ransu oli aamulla jo "oikealla" fiiliksellä. Se malttoi nukkua matkalla ja oli innoissaan joka kerta kun hain sen autosta valmistautumaan uuteen suoritukseen. Mä olin ajatellut että kokeilen ekan radan ohjata hiljaa ja kun se meni ja sujui hyvin, päätin ohjata toisen ja kolmannenkin. Ransu keskittyi ja mä itse myös keskityin ohjaamiseen paria kämmiä lukuunottamatta. Ja jos teen vain pari virheisiin johtanutta mokaa kolmella radalla, niin se on mun suoritukseksi hyvin. En sano etteikö muuten olis ollut parannettavaa, mutta jotenkin mä en pysty analysoimaan mun muuta ohjaamista kun en saa katsoa sitä videolta ja kun Ransu muuten meni niinkun olin ajatellut.
Siinä toinen avainsana, a-ja-tel-lut. Mä ajattelin, kun tutustuin rataan. Mä pohdin eri vaihtoehtoja, mietin oikeasti miten ne jutut kannattais tehdä. Missä olis ne vaaranpaikat ja ansat. Mä en vain kulkenu rataa ja hokenu mielessä hyppy, putkeenputkeenputkeen, kepit! Vaan mä ajattelin että näin mä ohjaan tän ja tän, mun keskittyminen menee ihan liikaa muuten niiden käskysanojen hokemiseen. Sillä on pakko olla jotain merkitystä että käytin siihen ajattelemiseen enemmän energiaa. Menin vain kerran radan juosten läpi ja siinäkin on parannettavaa että miettisin tarkemmin rytmitystä. Tiedän jo kyllä monesta kohdasta että missä mulla tulee oleen kiire tai minne en ehdi, mutta kakkosissa tää tulee varmaan korostumaan. Samoin kakkosissa joutuu varmaan muutenkin ajattelemaan ohjausta ja omaa tekemistään enemmän niin siihen pitäis ehkä niinkun pikkuhiljaa alkaa opetella... Mutta ne kaks muuta kertaa mitä ehdin kävellä radan läpi, mä ajattelin jotain ihan muuta kuin estekäskyjä. Sen sitten huomaa tuloksista, vaikka virheittä ei selvitty niin eipä me hyllyjäkään otettu ja pysyttiin ihanneajoissa. Ransu jaksoi hienosti kolme rataa, vaikka kepit hidastui rata radalta ja huomasin kyllä ettei se viimeisellä radalla niin lujaa tullut mutta ei tuntunut silti siltä että se olis perässä vedettävä ollut.
Palkinnoksi saatiin parit tavalliset ruusukkeet, "sertiruusuke", hieno pokaali ja vielä vinkuva koiralelu jonka matkassa oli jotain herkkupaloja. Olin tosi ylpeä Ransusta ja onnellinen, tästä on hyvä jatkaa. Ja tiistaina on vieläpä taas RumaRakin agilityilta tiedossa niin voisko sinne nyt paremmalla mielellä lähteä. Ens viikonloppuna startataan sitten kakkosissa :) JES, hyvä me!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti