Piti purkautua Facebookiin tämän aamuisesta (ja samalla monesta aikaisemmastakin) lenkistä. Ajattelin että teen kyllä blogiin aiheesta postauksen jossa saan oikein kunnolla provosoitua :D
Totesin nimittäin tänä aamuna että sais nuo pahuksen lumet jo sulaa että sais vallattua lenkkipolkunsa takaisin käyttöönsä. Liinun kanssa lenkillä ei tullut ketään vastaan, meidän takapihalta kun lähtee polku tuonne metsään ja menee Villenjärven kautta eräälle metsäautotielle. Ransun kanssa ei oltu päästy kuin alle 100m meidän pihalta kun tulee joku hiihtäjä vastaan ja kysyy että onko tämä nyt aivan oikea paikka lenkkeillä kun siinä menee latu. Sanoin että eihän tämä mikään virallinen latu ole ja Muttiladulta minä koirineni pysynkin poissa. (Niin muuten pysyn muutenkin) Niille jotka eivät tiedä, niin Muttilatu on tietääkseni ainoa Sievin kunnan kunnossapitämä pidempi latu, joka lähtee pururadalta (jossa ylläripylläri myös on talvisin hiihtolatu) ja jatkuu Louetille asti. Sitä muttilatupohjaa me Ransun kanssa syksyllä käveltiin ennen lumien tuloa kun se on nevaa. Tästä meidän ohitse menee polku Villenjärven taakse metsäautotielle, ja siitä on enää kivenheitto tuonne Muttiladulle metsää/nevaa pitkin. Viime talvena tästä meidän lenkkipolkua pitkin oli vedetty lähes koko talven ajan latu sinne Muttiladulle asti. Me hiihdettiin, huom hiihdettiin ei kävelty, sitä Ransun kanssa ja käännyttiin viimeistään Muttiladulta takaisin koska mun periaate on että viralliselle ladulle en koiran kanssa mene. Tänä talvena kuitenkin jostain syystä tuota latua ei ole ollut, ja me on pidetty vähän niinkuin kävelemällä Ransun ja nyt Liinunkin kanssa sitä polkua auki. Ei oltu käyty siinä vähään aikaan ja yllätyin pari päivää sitten että ai tänne on jossain vaiheessa vedetty latu ja sen päälle oli jo satanut viime viikolla ne lumet. Sitä pohjaahan oli hyvä kävellä, kunnes...
... Se aamullinen mies sitten sanoi että kannattaa hankkia valjaat koiralle niin on hyvä sitten vedättää koiralla sukset jalassa. Hänen mielestä oli ihan ok se että hiihdän tätä epävirallista latua koirien kanssa tai sitten tuota Muttilatua. Mutta käveleminen täällä tällä hetkellä ei kunnossa olevalla ladulla on ihan nou nou. Itse hän kyllä kuulemma tykkää hiihtää koirien kanssa tuolla Muttiladullakin. Sen kyllä jo tiesin, olen kuullut napinaa tuttujen suusta jotka käyvät kuntoilemassa siellä. Voin kertoa että heti laitan sukset jalkaan ja lähden hiihtäen Ransun kanssa tuonne meidän takaa menevälle ladulle kunhan siinä olisi mitään latua eikä lumettunutta kelkalla tehtyä latua. Sain kuulla valitukset siitä miten viime talvena oli Villenjärven takana kävelty hiihtoladulla jne. Valittais nyt paikalliseen tapaan asiasta sanomalehden tekstaripalstalla eikä mulle, ikävä kyllä kun haukkui väärää puuta.
Jatkoin siitä matkaa ja jäin pohtimaan. Minne me koiranulkoiluttajat sitten ollaan tervetulleita? Mielenkiintoista että tässä maassa on 600 000 koiraa ja siis satoja tuhansia koiranomistajia mutta meitä varten ei ole latuja eikä lenkkipolkuja vaikka jossain kai maksetaan vielä muinaisjäännekoiraveroakin. Minäkin voisin maksaa koiraveroa jos sillä saisi muutaman kilometrin hiihtolatua jonne on tervetullut koiran kanssa. Minne me ollaan tervetulleita lenkkeilemään? Metsäautotiellä me käydään keväästä syksyyn - talvella niitä ei juuri aurata auki. Metsäpolutkin on vain lumettoman ajan juttu. Moottorikelkkareitillä ei taatusti jalanjäljet haittaa mutta siellä saa pelätä kelkan alle jäämistä kun kaikki ei välitä juuri ihmisten ja koirien kohdalla hidastaa vaikka itse hyppäisit hankeen ja koiralla olisi mitkä huomioliivit. Kelkkareittejä mä kuitenkin eniten suosin, niitä kulkemalla on mun mielestä vähiten haittaa kellekään ja niitä kuitenkin riittää. Ja kelkkailijat on niin innokasta sakkia että aika nopeasti lumisateiden jälkeen ne reitit on jo taas auki. Hihnalenkkeilystä en edes pidä ja se on muutenkin parempi jättää tekemättä kun tulee mummelit arvostelemaan kun uros merkkailee penkat ja "kyllähän se sinunkin koirasi jättää kakkapökäleen jos toisenkin kevääksi ihasteltavaksi kun et kuitenkaan sitä kerää pois". Kuka sitä paitsi edes haluaa kuljettaa koiraansa jatkuvasti rähjäävien koirien ohi...?
Voi kuinka mä toivonkaan että voisin asua jossain sopivasti maalla ja korvessa, että olis lääniä juoksuttaa koiraansa vapaana ilman että kukaan tulee nipottamaan siitä että täällä ei saisi koirat olla eikä ainakaan vapaana. Siellähän on sitten vain se ongelma että saa pelätä koska sattuu nokikkain suden, karhun tai ilveksen kanssa heidän alueellaan...
Ihan taatusti kyllä yksi vastaus tuohon koirakielteisyyteen löytyy niistä koiranomistajista jotka itsekkäästi menevät noille virallisille laduille koirineen, jättävät koiriensa jätökset siivoamatta (kun ei me ihmiset pystytä näköjään omista roskistakaan huolehtimaan ettei ne jää luontoon), kouluttavat koiransa huonosti tai ei ollenkaan että ne nähtävästi mielellään söisivät vastaantulevat koirat ja ihmisetkin. Tässä kohtaa minuun kalahtaa se kalikka, jonka koira haukkuu muut ihmiset ja saa useimmiten juosta metsässä vapaana ja aiheuttaa siellä joskus harmillisia tilanteita.
Mitä aionkaan seuraavaksi tehdä? Käydä asioilla ja lähteä sen jälkeen koirien kanssa metsäautotielle riehumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti