Tauon paikka!?

Kylläpäs nyt jatkuu jotenkin kovin negatiiviset kirjoitukset mutta niin se nyt vain ei tämä harrastaminen anna aihetta positiivisempiin. Kamera on parhaillaan siirtämässä videoita koneelle, ja ne eivät todellakaan tule sen julkisempaan levitykseen.

Myönnettäköön että eka rata on vielä jotenkuten ihan ok, eikä yliaikaakaan tainnut tulla kuin ehkä 11 sekuntia, ratavirheitä 5 joka otettiin kieltona renkaalta kun pikkasen haaveillen meni Ransu mun selän taakse. Mutta miksi, miksi sitä yliaikaa tuli? Siksi, kun Ransua ei haluta nyt agility. Ei sitä yksistään hitailta kepeiltä oteta hypärillä noin paljoa yliaikaa. Kun etenemä ihanneaikaan pääsemiseksi taisi olla jotain luokkaa 3,3m/s niin ei se kyllä ole liikaa vaadittu. Tähän väliin on pakko kyllä kirjoittaa sekin, että LUVAt olis ollut tosi helppo napata lauantaina kun vaan olis koiralla ollut vauhti päällä. Nimittäin kun niitä ei jaettu kuin ihan muutama koko maksikakkosten kolmella radalla. Osanottajia oli kuitenkin parikymmentä per startti joten useammallekin se olis ollut tarjolla kärkipäässä.

Eka radalla Ransu lähti ihan kivasti liikkeelle, mutta putkelta olis varmaan pitänyt hakea se napakammin mukaan eikä lähteä niin montaa askelta jo eteenpäin renkaalle. Siinä kerkesi itsekin kuunnella kun selostaja selostaa miten schapendoes on harvinaisempi rotu agikentillä ja että tämä yksilö on parturoitu versio eikä mikään moppimalli... Varmaan tehtiin nyt tosi suuri vaikutus kaikkiin sellaisiin jotka yleisössä suunnitteli minkähän rotuisen agilitykoiran sitä seuraavaksi ottais. Varmasti iskivät heti silmät tähän säpäkkään ja menevään huiskuhäntään. Koko rata meni sillain tasaisen varmasti, pituudella en onnistunut olemaan ajoissa ja kaarros putkelle venyi vähän piiitkäksi mutta ei siitä kieltoa otettu. Muukin rata oli sellaista tasaisen varmaa suorittamista, mikäs hätä mulla tuollaisen koiran kanssa on joka ehtii hetkittäin katsella maisemiakin. Harmittaa vaan kun rata oli niin kiva että sitä olis kyllä mielellään mennyt vähän energisemmänkin koiran kanssa.

Aamulla Ransu olikin tuli ja leimaus kotona. Ja niin se oli vielä paikan päälläkin. Mutta sitten kun odoteltiin lähtövuoroa niin alkoi kiinnostaa maan haistelu oikein urakalla. Se meni kerralla överiksi. Ei mitään halua pitää muhun kontaktia, ihan kuin Ransu olis koko ajan yrittänyt sanoa että eihän mun tarvi sinne radalle tulla..? Tarvitsipa kuitenkin. Lämmittelyesteillä se oli ihan innokas, ja sitten taas kun tultiin maaliin niin jopa oltiin sellaisella ilmeellä että eikös ole kivaa! Ainakin päästiin maaliin! Kolme kertaa tuon saman kuvion sitten katselin läpi lauantaina ja mietin että johan nyt on kumma. Puomin ja A:n se meni ihan hyvin, ei tullut kontaktivirheitä vaikka yksi alasmeno olikin niin justiin ja justiin kuin olla saattaa. Siis tarkoitan hyvin = kivalla vauhdilla. Mutta muutoin kun videolta katsoo tuota hyppäämistä niin tulin vähän siihen tulokseen että tuo koira on nyt jumissa tai kipeä jostain. Se ei hypännyt omaan tyyliinsä niitä pitkiä ja ilmavia loikkia vaan enempi sellaisia tökkäyksiä. Vaikka siis olisi ollut monen monta estettä jotka saa hypätä sillai pitkällä loikalla eikä sen jälkeen olisi ollut tiedossa kääntymistä. Viimeiselle radalle ajattelin että halli on niin lämmin että odotellaan ulkona kävellen niin pitkään kuin mahdollista. Eipä sekään mitään ratkaisevaa parannusta vauhtiin tuonut mutta mistäpä sen tiedän olisko se ollut vielä vetelämpi.

Hallista tähän väliin sananen, se oli kiva! Rata-alue oli tilava, täyskeinonurmi, lähtö- ja maalialueet oli tosi hyvin rajattu ja erillään, koirilla oli tilaa odotella. Lämppäesteille oli oma aidattu alueensa, samoin häkeille ja niillekin oli kivasti tilaa. Ja koko komeus oli lämpimässä sisähallissa. Ainoa miinus oli se että ainakin näin iltapäivällä kun hallissa on päivän ajan paljon ihmisiä ja koiria, sisäilma oli jo aika kehno.

Ekalla agilityradalla oli sitten sellainen harmistuskiukutus este kuin keinu. Eikä keinussa muuten mitään, Ransu lähestyy sitä ihan hyvin ja lähtee suorittamaan sitä ihan hyvin MUTTA. Se keinu EI LASKEUDU!!! Ransu menee akselin yli odottaen että keinu lähtisi laskeutumaan ja kun se ei sitä tee niin se tulee epävarmaksi ja hyppää sivuun. Minä otan sitten hyllyn siitä kun mennään uudestaan keinulle ja sama juttu. Taaskaan keinu ei ala laskeutua kuten sen pitäisi ja Ransu hyppää sivuun. Itse asiassa otetaan keinu vielä kolmannen kerran ja hyvien tapojen mukaista olis sitten mennä suorinta tietä maaliin mutta jotenkin en radalla ajatellut että se olikin hylly (koska Ransu ehti sinne akselin yli, muutenhan siitä olis tullut vain vitonen) ja jatkoin matkaa. Kolmannella kerralla mennään keinu ihan oikein ja oman suorituksen jälkeen näen paritkin lentokeinut ihan maksikoiralla siksi kun koira menee lujaa eikä keinu laskeudu ajoissa. Minejä/medejä en ehtinyt katsomaan että mites ne kun ne on vielä kevyempiä mutta jos mun 16-kiloinen maksikoira saa odotella keinun laskeutumista niin onhan siinä joku säätövirhe. Enkä halunnut jättää sitä keinua sillai että siitä jää mielikuva ettei se laskeudu ja että mikä este se oikeastaan on ja että siitä voi loikata sivuun.

Tuolla radalla kyllä sitten tehdään hieno takaaleikkaus sen keinun jälkeen, kun ensin olin aikonut valssata keinun edessä mutta kun se meni sitten niin että kuljin keinun Ransun vierellä niin täytyi tehdä leikkaus. Mutta sepä menikin yllättäen aika mallikkaasti, Ransu irtosi mun edelle ja kääntyi vielä oikeaan suuntaan ilman volttia! Eli ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin ;) Kepeillä sitten taas sählätään, Ransu menee ekasta välistä sisään kyllä mutta ei viitsi mennä tokasta oikein vaan menee kolmannesta. Sanon tahallaan viitsi kun jotain haahuilua/keskittymättömyyttä siinä oli. Muuten rata menee virheettömästi. Aikaa tosin arviolta parikymmentä sekuntia yli, kiitos keinun ja keppien. Ennen A:ta on vielä aikaa nuuhkaista maata, ja sitten tulee toinen ihan hyvä kohta: ennätän tekemään persjätön A:lle. Juu ei mulla normaalisti olis mitään toivoa saada sitä noin hyvissä ajoin onnistumaan jos Ransu loikkis sen esteen kuten pitää mutta nyt se ei tullut ihan niin lujaa... Tältä radalta siis HYL.

Kolmas rata; "ja näin ollaan jo radan puolessa välissä eikä vielä yhtään virhettä..." No niinpä, sehän menikin hyvin aina keinulle asti jonka kanssa taas kikkailtiin. Olin päättänyt että vien rauhallisesti keinulle, kuljen heti ekalla yrityksellä vierellä enkä hätäile. Mutta Ransu oli sitten sitä mieltä että "en haluu tolle keinulle, meen ohi" - "meen toisenki kerran ohi ja hyppään sivusta keinulle" - "käännyn ja tuun keinua väärään suuntaan alas" - "yritän viel kerran ohi ja hypähdän kontaktipinnan yli mamman viereen maahan" - "okei nyt lupaan mennä kunnolla." Varsinainen show! Siinä mun estevarma koirani. Noh mä pistän ihan täysin tuon keinun syyksi että siitä nyt tuollainen kynnyskysymys meille tuli. Tältä radalta otettiin siis kymppi tuosta keinulta ja sitten about 25s yliaikaa. Heh hee vedettiin omat ennätykset jollain +35vp tuloksella! Mulla oli lopussa vielä pakka ihan sekaisin, en ensinnäkään ymmärrä miksi olin päättänyt ohjata puomia edeltävän hypyn niinkuin ohjasin ja miksi päätin ohjata puomin vasemmalta enkä oikealta. Mä en nimittäin onnistunut nyt enkä olis onnistunut varsinkaan jos Ransulla olis ollut vauhti päällä. No virheitä ei tullut mutta lisää karroksia ja pyörimistä ja sitä yliaikaa. No saatiin kuitenki tulos ;)

Silloin ei naurattanut, nyt ehkä lähinnä surettaa tuo oma sekoilu. Antti lohdutti mua että mulla on yks parhaista schapendoeseista minkä menoa on nähty, mitä tulee estevarmuuteen ja siihen että koira kuuntelee ohjausta. Voitais mennä erityisesti kepit lujempaa, mutta kontaktit on ihan hyvät, rimoja ei tippunut ja vaikka Ransu haaveileekin niin se silti yrittää lukea mun ohjausta eikä lähde sooloilemaan. Kertoo kai se siitäkin että se ei ole niin innokas että bongailis esteitä. Tosin täytyy tähän väliin kirjoittaa yhdestä koirasta joka tuolla lauantaina oli myös, se kävi radalla kuumana ja kiihtyi ja lähti juoksemaan pitkin rata-aluetta, mutta se ei suoritellut siellä omin päin yhtään estettä (siis innokkuus ei aina tarkoita sitä että pitäisi lähteä bongailemaan esteitä ja tekemään väärää rataa)! Se ei siis käynyt hyllyttämässä oma-aloitteisesti vaan otti vaan kieltoja kun ei seurannut koko aikaa ohjausta.

Päätin että nyt tehdään sitä mistä Ransu tykkää eli lenkkeillään ja perjantaina tulee sovitusti hieroja avaamaan paikkoja. Katsotaan missä kunnossa koira on, ja toimitaan sen mukaan. Joka tapauksessa seuraavan kerran agilityyn päin katsotaan Ransun kanssa huhtikuussa 3 viikon päästä Janitan koulutuksessa. Pidetään siis lajitaukoa ja treenitaukoa. Liinun kanssa käydään nyt nämä meidän loput omat vuorot ja kun huhtikuussa menen seuran vuorolle muutamaksi kerraksi. Seuraavat kisat on Ransulla vasta sitten viikko Janitan koulutuksen jälkeen. Enpä voi kyllä edelleenkään sanoa muuta kuin että harmittaa kovasti ettei meillä ollut nyt homma hanskassa koska puhtaalla radalla olis ollut varmoja luokanvaihtotuloksia.

Liinun kanssa otettiin kisat harjoituksen kannalta. Liinu oli häkissä odottamassa kun me oltiin suoritusvuorossa, sitten leikittiin vähän häiriön alla ja hyvin Liinu malttoi siihen keskittyä. Tehtiin kontaktikävelyä toisten koirien ohi ja paremmin sujui kuin viimeksi Kokkolan mölleissä. Välillä kyllä oli enemmänkin mun hihnankäytön ansiota se ettei menty nuuhkimaan koiria tai ihmisiä mutta paremmin jo kiinnostui minusta kuin muista. Lisäksi hallissa oli mainio tilaisuus treenata eri lattiapintoja, Liinu meni heti maihin kun vein sen laattalattialle. Kun en päästänyt takaisin matolle niin totesi että ei tää olekaan mitään vaan tässähän voi kävellä. Sitten oli laminaattia ja sekin ihmetytti aluksi kun oli niin eri väristä. Hallin perällä oli laatoitetut portaat joita kuljettiin myös. Ylöspäin meni paremmin mutta ensin tuntui että alas ei sitten millään. Liinu on vähän sellainen että jos se ei uskalla niin sitten se vain viedään, ja sitten se huomaa että tämäkin oli vaan tällaista. Joten vedin hihnasta että lähti laskeutumaan portaita ja sittenhän ne portaat tultiinkin hienosti ihan oma-aloitteisesti. Tehtiin muutama kerta ja käytiin vielä myöhemmin ennen pois lähtöä uudelleen kokeilemassa että mites ne portaat menikään niin ei ollut mitään hätää. Laatallakin käveli ihan normaalisti. Berran myyjän leluvalikoimastakin meinasi lähteä muutamakin lelu mukaan, kun Liinu ei vissiin vielä tiedä että tavarat täytyy maksaa ennen kuin niitä voi ottaa leikkiin. Muistuupa mieleen se Musti&Mirri-vierailu kun Liinu haki niitä herkkupaloja ja olis varmaan samoin tein alkanut syömäänkin ne :P

Eilen ja tänään on käyty metsäautotiellä lenkillä kun ilmat on niin ihania! Kantohankia ei ole, koiria ei tosin upota niin pahasti kuin minua. Ransu kävi lisäksi eilen pyöräilemässä ja nyt käydään vielä riehumassa ulkona ennen kuin emäntä lähtee huolehtimaan omasta kuntoilustaan. Illalla sitten Ransu saa omaa aikaa ja Liinullekin kehittelen parhaillaan jotain puuhastelua. Lataan illalla tuohon videolistaan videota eiliseltä kun Ransu ja Liinu leikki Dog pyramidilla. Hehhe Liinu ei ihan ymmärtänyt sen päälle, komensi lelua ja Ransua että hommaa nyt meille niitä nameja!