Liinun ekat agitreenit :)

Agitreenit kyllä pitäis melkeinpä laittaa lainausmerkkeihin, eihän sen kanssa oikeastaan treenata kun opetellaan ja harjoitellaan vasta - montaa muutakin asiaa siinä sivussa kuin vain esteen suorittamista.

Käytiin lämmittelemässä Kannustalon parkkiksella ja hallille viritettiin vain kepit, pari hyppyä ja suora putki. Ransun kanssa aloitettiin ja otettiin keppikulmien harjoittelua. Hyvin se menee sisään ja lähtee pujottelemaan, vinkupallolla varsinkin eka suoritus oli hieno. Lauantain lapasesta ei siinä vaiheessa ollut mitään tietoa. Toisella kertaa - ilman vinkupalloa - kepit olikin taas niin ja näin. Vähän sellaista kävelyn sekaista pyrähtelyä.

Pidettiin Ransun kanssa heti siinä vaiheessa taukoa ja otin Liinun kehiin. Mulla oli mukana Liinulle palkkaleluksi kiva pehmoluu, itse asiassa ne kumpikin lelu oli pehmoluita... Noh, se oli ekana mikä Ransullakin oli pentuna ja joka on jo moneen kertaan riepoteltu... mutta vielä hengissä selvinnyt! Antti oli apuohjaajana lähettämässä Liinua putkeen ja mä olin toisessa päässä lelun kanssa. Liinu tuli hienosti läpi :) Jotenkin kivaa toi uuden pennun opettaminen, tässä vaiheessa on vielä helppo muistaa ettei se osaa sitä eikä tätä eikä oikeastaan mitään, tulevaisuudessa ehkä sitten tulee enemmän niitä tilanteita että ajattelen sen olevan Ransu ja että "pitäishän sun tää osata..." Otettiin ehkä kolme toistoa, heitin lelun palkaksi ja riepottelin sitä Liinun kanssa. Likka oli aivan innoissaan! Sitten oli Liinun vuoro pitää taukoa ja Ransu taas lauteille.

Ransun kanssa otettiin seuraavaksi puomia. Oltaiskohan otettu 4-5 toistoa yhteensä ja yhden alasmenon se skippasi. Ylösmenoja ei kertaakaan ja vauhti oli joka kerta hyvä. Olin tyytyväinen poitsuun ja hain sille vettä ja taas koiran vaihto... Liinun kanssa oltiin koko ajan putkella, Antti oli apuohjaajana ja apupalkkaajana. Liinu seurasi mun kättä joten lähetyksiä ei oikein kunnolla päästy tekemään kuin vasta sitten kolmannella "vuorolla" ja niitäkään ei oikein lasketa. Mutta reippaasti typykkä meni putkeen ja tuntui palkkautuvan lelusta. Sain kyllä huomata että vaikka miten tehtiin vain muutaman minuutin pätkissä yhteensä 3 kertaa ja välillä taukoa ja tuosta muutamasta minuutistakin aika iso osa meni leikkimiseen, niin on se noin pienelle väsyttävää eikä keskittyminen riitä todellakaan kovin pitkään. Enkä sitä toki odota enkä vaadikaan, hienosti meillä meni :) Ja hyvä kun on Ransu niin ei tule kiusausta että pitäis se tunti jankata sitä samaa asiaa pennun kanssa. Ei sitä kyllä edes pystyis.

Ransun viimeinen vuoro oli sitten putkeen tykitystä myös, harjoiteltiin kääntymistä hypyllä ennen putkea. Tai siis minä harjoittelin kääntymään aikaisemmin ja ilmeisesti joko koira oli väsynyt tai sitten onnistuin koska kaarrokset jäi pienemmiksi kuin ekalla kerralla joka yrityksestä huolimatta oli muita toistoja isompi. Antti ei sitä kuitenkaan ihan tyrmännyt. Minusta kyllä tuntuu että Ransu taas jo alkoi tietää että putkeen mennään sen hypyn jälkeen ja hyppäsi sikälikin eri tavalla, ois ehkä voinut ottaa välillä ihan vaan tarkoituksella hypyn suoraan eteenpäin ja palkata ihan vaan siitä. Ettei opi että aina mennään samalla lailla ja minähän en silloin saa palautetta omasta ohjaamisestani rehellisesti.

Lopussa jäi vielä aikaa ja venyttelin Ransun. Liinu oli kyllä aivan ihana kun se oli niin innoissaan touhuamaan. Se hyppelehti ympärillä, juosta pomppelehti sivulla kontaktia pitäen ja tuli hienosti luokse kun mentiin odotuspaikalta esteen luo. Liinuhan on vähän ollut tuolla ulkona sellainen itsenäinen ja ottanut lunkisti kaikki varsinkin mun ja myös Ransun "katoamiset". Niin olen miettinyt että millä sen sais kiinnostumaan missä mä olen, tai siis pitämään huolta siitä etten katoa näkyvistä. Oon palkinnut sitä namulla kontaktin ottamisesta ulkona ja leikittykin on ulkona mutta silti se ainakin toistaiseksi valitsee Ransun kanssa riehumisen mieluummin kuin mun luo tulemisen. Sikäli se oli nyt, vois sanoa että poikkeuksellinen, tuolla hallilla kun se niin tarkasti piti kontaktia ja kerran jopa sen sain käännytettyä takaisin kun se oli ryntäämässä Ransun luo. Ransu on siis sille tosi tärkeä isoveli, tuki ja touhukaveri. Liinu kyllä käyttäytyi hallilla paremmin nyt kuin kahdella viime viikolla, haukkui paaaljon vähemmän.

Tänään käytiinkin päivällä lenkit erikseen molempien kanssa. Muistaakseni otin siinä aamulla ensin Liinun kanssa naksun kanssa harjoituksia. Eilen illalla naksautin sille ekan kerran siitä että se meni maahan. Hieman tavallaan houkuttelin sitä pitämällä namia nyrkissä ja nyrkkiä lattialla, ja eipä tarvinnut naksauttaa kuin pari kertaa niin jo alkoi tarjoamaan suoraan maahanmenoa. Oli mun nyrkki siinä yhä apuna ja oman jalkani päällä, mutta ei se miettinyt kuin sen ekan ja tokan kerran että mitä se haluaa. Voi että miten teki mieli palkata katsekontaktista kun se sitäkin niin kovin tarjosi :) Niin, eilen naksuttelin ehkä kymmenisen kertaa siitä ja istumisesta ja liitin siinä samalla käskysanaa kun naksautin. Tänään sitten aamulla uudestaan taas pikkutuokio tuollaisten tylsien asioiden parissa. Tosi nopeasti kyllä oppii! Kosketusalustalle Liinu osaa mennä käskysanalla ihan hienosti. Tuota istumista ja maahanmenoa olen harjoitellut sen vuoksi että jotenkin tuntuu helpommalta opettaa paikallaan olemistakin kun se ensin osaa olla "asennossa". Muu tokoilu saa odottaa kesään mutta paikalla olemista voisi alkaa harjoitella. Onhan tässä aikaa, ihan koko ikä... Mikään hoppu ole opetella kaikkea jo ihan vauvana :)

Liinun kanssa käytiin ensin oma lenkki tuolla metsässä. Ajattelin niin päin siksi että jos Liinu sitten olisi väsyneempi olemaan yksin sen aikaa kun meen Ransun kanssa. Leikittiin risulla ja menin pari kertaa muka piiloon hankeen. Tulihan se Liinu takaisin mun luo mutta en mä kyllä päässyt kovin syrjään polusta kun metsässä oli nivusiin asti lunta! Joku ystävällinen oli ajanut moottorikelkalla tuosta meidän vakiopolkua pitkin niin oli helppo siinä kävellä. Vaihdoin koiria ja Liinu jäi kotiin - metelöimään. Sen huoneen ikkuna oli auki missä Liinu oli ja kuulin kauas metsään kun se haukkua räykytti kotona. Käytiin Ransun kanssa ehkä vartin lenkki hieman kauempana kuin Liinun kanssa, palattiin takaisin pihan reunaan ja kuulin että yhä jatkuu haukkuminen -> lähdetään takaisin. Ransu oli vähän ihmeissään että no mitäs tämä nyt taas meinaa kun heti lähdetään takas. Käytiin toinen samanlainen, tai siis minä jo kolmannen, lenkki ja nyt taas kaukaa "kuulin" että meillähän on kotona hiljaista! Hipsittiin pihan reunaan, yhä hiljaista. Hienoa, voidaan mennä sisälle. Liinu ei ollut edes tehnyt pisuja sisälle kuten edellisellä kerralla. Hieno tyttö! Se ei noteerannut mua millään lailla kotiin tullessa vaan suoraan Ransun luo meni ilakoimaan. Oon mä sitten tylsä eukko vissiin, kun se nimittäin aamulla karkasi päiväkodin eteen kun siellä oli ih-mi-siä!!! Kaikki muut on potentiaalisia rapsuttajia, mä oon sitäkin mutta kun mä myös komennan ja kiellän tekemästä asioita, vaikka multa saa herkkujakin ja leikkimistä. Mutta mä oon ikäväkin välillä ;)

On se mielenkiintosta, toisen kanssa saa repiä hiuksia päästään ja vajota maan alle häpeästä sen takia että se käy säikyttelemässä ihmiset haukkumalla ne hyväksi, pahaksi ja köh köh varmaan joskus rumaksikin. Toisen kanssa taas ei tiedä itkeä vai nauraa kun se kadottaa korvat siinä vaiheessa kun pihalla näkyy kaksjalkasia! Onhan se tietysti niiden muiden ihmisten (ja mun) kannalta tasan kivempaa se että koira tulee hyvällä asialla luokse, mutta kyllä tuohon joku tolkku pitäis saada ennen kun mä kohta painin kahden koiran kanssa samasta ongelmasta; ihmisten luo ryntäämisestä. Sitä paitsi, vaikka tuo päiväkoti on tässä samassa pihassa meidän taloa vastapäätä, niin tänäänkin just sen jälkeen kun Liinu sinne ryntäsi, tästä meidän ohi ajoi sinne taksi tuomaan lapsille päivän ruokakuljetuksen. Niin että voi se olla vaarallistakin vaikkei tässä lujaa autot pysty ajamaan mutta täältä meidän pihasta varastonkulman takaa jos tulee ihan mikä tahansa sopivasti eteen niin autoilija ei kyllä ehdi kissaa sanoa.

Päivän harjoituksiin kuului myös häkkiharjoitukset, siis Liinun osalta. Laitoin sen tuonne näyttelyhäkkiin harjoittelemaan sitä että siellä voi olla ihan rauhassahiljaahuutamatta. Ja että sinne ei lukita loppuelämäksi ja että siellä voi olla vaikka Ransu ei olekaan mukana. Kolme eri pituista pätkää otettiin, toisella kerralla se alkoi huutaa kun tein nameja keittiössä ja Ransu pyörähti siellä huoneessa pari kertaa. Kolmas kerta oli ihan vaan sen mittainen että laitoin häkkiin, kävelin keittiöön hakemaan namin ja menin päästämään pois. Eikä sinnekään oltu tehty pisuja, mikä on tähän asti meinannut joka kerta seurata häkkiin "joutumista". Nyt kun sisäsiisteydestä tuli puhe niin hyvin menee senkin suhteen kun vaan itse on hereillä siitä mitä Liinu puuhaa. Nyt oli kyllä tänään eri lailla aikaa opetella kaikkea kun ei ollut töissä, jos meinaan jonkun mielestä kuulostaa nyt siltä että mä oon koko päivän hypyttäny ja "treenannu" kolmikuista pentua... ehdittiinhän me ottaa iltapäivällä parin tunnin päiväunetkin! + Ransu ja Liinu ihan omia nokosiaankin.

P.S. Kuvasin kaverusten leikkiä nännikumilla, video löytyy reunasta jos kiinnostaa ;) Videosta huomaa hyvin ettei Ransua kovin kiinnosta leluista taistella...