Eilen oli viimeinen hallivuoro tälle kaudelle. Syksyllä sitten palataan sinne jos ollaan vielä maisemissa. Olin maalaamassa esteitä ja en ollut katsonut yhtään kelloa - oltais myöhästytty jos ei treenikaveri olis soittanut että pääsis kyydissä ja kyyti olis tulossa ihan just :D Pakkasin äkkiä romppeet, kävin hakemassa kaupasta nakkeja, pakkasin treenirepun ja koirat mukaan. Otin Ransun istumaan mun kanssa sohvalle kentän laidalle ja jätin Liinun odottamaan hihnassa seinään. Joopa joo, se ei sitten voi hyväksyä moista tylsää olemista ollenkaan. Mahdoton haukkuminen koko ajan. Muutaman kerran sain palkattua sitä, mutta se oli vähän niin että kun selän käänsit niin meteli alkoi uudestaan. Ransu oli tyytyväisenä mun kainalossa ja pikkulikkaa ärsytti niin vietävästi :P Ja kaiken lisäksi siellä seinässä taisi olla tuhannen tylsääkin... Opin tästä sen että Liinun kanssa kannattaa ottaa ekana, koska kun se oli 1½h huutanut ja kun sen vuoro tuli lopuksi niin ei se enää jaksanut sitten kunnolla oikein mitään.
Otin Ransun kanssa kohtuu yksinkertaista ratapätkää. Ensin sökelsin jotain ja meidän matka katkesi kolmosesteellä joka piti kiertää takaa ja mentiin tietty suoraan. Sitten menikin ihan ok, olin vaan vähän sekaisin putken peräreikään ohjaamisessa käsieni kanssa. Taisi tulla oltua pari kertaa vähän epäjohdonmukainen ja yritettyä jotain koiranpuoleisella kädellä huitomista... ja eihän se uponnut. Renkaan jälkeen en meinannut osata ohjata Ransua tiukkaan käännökseen niin piti ottaa muutama toisto. Tehtiin hyviä niistoja ja loppurata olikin sitten aika helppo. Kepeille oli vauhdikas lähestyminen suoraan putkesta, mutta sellaisia on nyt ollut kisaradoilla viime aikoina monta kertaa ja niitä on treenattu itsekseenkin niin luotin kyllä siihen että Ransu osaa passata vauhdin kepeille. Osasi se, ja pujottelikin kaiken lisäksi ihan hyvin. Toka kierroksella alkoi hallin ihan liian lämmin ilma viedä tehoja ja kepit ei olleet ihan niin hyvät. Mutta hienosti se jaksoi silti tehdä, Ransulle kostautuu tosi helposti lämpimässä/kuumassa treenaaminen, sille ei vain sovi lämmin tai kuuma. Sille sopii viileä ja enintään n. 15 asteen lämpötila, esim. vesisade on sille oikein kiva keli kun on vilpoista :) Jos liukkautta ei oteta huomioon... Tuo hallikin on koko talven ollut vähän turhan lämmin treenipaikka, vauhti alkaa kärsiä harmillisen nopeesti kun jätkä menee kieli pitkällä. Kestävyydestä tai kunnosta en usko sen olevan kiinni; jos jaksaa juosta 14km pyörälenkin olematta sen jälkeen aivan kuitti, jaksaa kyllä juosta radallakin muutaman sata metriä?!
Tehtiin Ransun kanssa muutamat hyvät valssitkin, meni kivasti kun joku osasi ajoittaa oikein... Meidän niistoihin olin kanssa tyytyväinen, pari kertaa vaan onnistuin hätäilemään (mihinhän mulla on kiire kun ei sitä seuraavaa estettä saa edes ajatella?) niistolla ja Ransu palasi riman takaa takaisin. Leikittiin hetki treenaamisen jälkeen radalla ja joudun kohta taas ostamaan Ransulle uuden pehmofutiksen. Se on ainoa lelu josta se oikeasti haluaa vähän taistella - harmi vaan että itse on siinä aika heikoilla kun ei siitä saa oikein otetta. Mutta liekö väliäkään, kunhan Ransu tykkää sitä repiä, kantaa ja rynnätä perään että saako siitä itse "taisteluotetta". Huono vaan kun tuo ei ole mikään kestävä lelu jos sitä repii...
Liinun kanssa putkea. Intoa kyllä oli mutta ei kovin hyvää keskittymiskykyä. Mentiin jokunen kerta putkeen, ja tehtiin pari hyppyä niin että rima oli ehkä 5cm korkeudella. Ne meni ihan ok, mutta kyllä saadaan vielä aika monta toistoa tehdä ennen kuin likka ymmärtää mitä pitää tehdä :P Sille on pääasia että saa rynnätä lelun perään ja sitten se muistaa että namiakin pitäis saada. Tuntuu ettei se edes tajua että se hyppää joidenkin siivekkeiden välistä (tai edes hyppää) kun se vaan menee lelun perässä. Täytyy harjoitella näitä metsässäkin kaatuneiden puunrunkojen kanssa ja ojien yli loikkimalla. Ransu oppi aikanaan hyppäämään pitkästi ja matalalta kun juoksutin sitä leveän ojan yli ja huusin aina "loikkaaaaaaa!" kun se oli ilmassa. Ennen kuin se edes oli ikinä mennyt pituushyppyä. Sitten pituushypyllä se heti tajusi että millainen hyppy siihen täytyy tehdä. Eikä meillä ole ikinä ollutkaan mitään sellaista että asteltaisiin niiden palikoiden päälle tms. Liinua en ole loikittanut mutta sehän tekee sitä ihan itse. Myöhemmin sitten kun se on isompi, täytyy ottaa nuo ojien ylitykset harjoittelun kannalta ja yhdistää siihen käskysana.
Eilen aamulla käytiin metsälenkillä josta kuvia alla eri postauksessa. Otin eri putkella nyt kuvia, äkkiä sitä kyllä räpsii sen 1000 kuvaa ja sitten kotona niitä pari tuntia karsii :O Tuossa putkessa ei ole zoomia, ja siinä saa isomman aukon kuin siinä onnettomassa kittiputkessa, niin tulee sitten välillä hassuja kuvia sen tarkennuksen ja syväterävyyden kanssa. Moni kuva olis onnistunut jos tarkennus olis kohdallaan eikä tarkentais jotain pahuksen suopursuja jossain kuvan reunalla ja sumentais mun schapendoesejani! Sehän onki putken vika eikä kuvaajan :D Mutta on kyllä silti tuo putki hintaansa nähden (mitähän se oli, 100€??) mainio ostos. Sitä päivää odotellessa kun mulla on varaa laittaa puolet kuukausipalkasta kunnolliseen putkeen... Ei taida ihan heti se päivä koittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti