Team Sanna & Schapet: Jukupätkä mikä vauhtipötkäle

Mun hyvä tuuleni senkun jatkui lauantain agikisoissa. Sen suhteen siis että miten Ransun kans menee agitukset. Janitan koulutusviikonloppu jo lupasi parempaa, ja vaikka viikonlopun saldo oli 2 x HYL ja 5, niin enpä olis osannut parempaa menoa odottaa. Ransu lähti radalle innolla, sillä oli intoa tehdä ja se meni tasan niinku ohjasin ja piste. Itseäni saan syyttää etenkin tuosta vitosesta, kun otettiin kielto putkelta. Ihanneaika alittui silti jotain vajaa 5s joten nolla oli taas kerran lähellä...

Kotoa lähtiessä Ransu ei ollut mitenkään erityinen, ihan innoissaan kyllä mutta se keskittyi välttelemään Liinun hyökkäyksiä :P Liinu huomasi Ransun kiihtymyksen ja reagoi siihen hyökkimällä Ransuun kiinni ja yrittämällä saada sen leikkimään. Liinu tekee samaa lenkille lähtiessä, se ei vielä osaa yhdistää mun ulkovaatteiden pukemista ulos lähtemiseen, toisin kuin Ransu joka tasan tarkkaan tietää mitä puen päälle kun mennään vain pissalle tai kun on tiedossa ihan oikea lenkki. Ransu tunnistaa milloin lähdetään lenkille ja siitä repeää yleensä sellainen sähellys ja tasajalkaa pomppiminen että Liinu sitten kiihtyy myös ja roikkuu Ransun kimpussa ja säheltää myös. Ransu tunnistaa samoin kun pakkaan treenirepun ja -liivin ja teen nakkeja mukaan, että mitä ne meinaa. Liinu hoksaa vasta hallilla että mikä juttu. Mua olis kyllä laiskottanut iltapäivällä lähteä kisoihin jonnekin parinsadan kilsan päähän mutta onneks kisat oli Kokkolassa 70km päässä.

Jätettiin Liinu autoon, pystytettiin häkki ja lähdin Ransun kanssa lämmittelylenkille. Se oli täpinöissään. Yritti väkisinkin vetää hihnassa kun lähestyttiin hallia. Hallilla laitoin sen hetkeksi häkkiin kun katsoin minien ja medien rataantutustumista ja miten rata menee. Kivan oloinen rata, juuri sellainen mukava jossa on vähän jotain mutta ei oikeastaan kakkosluokan radaksi ollenkaan haastava. Me oltiin lähtövuorossa vissiin jotain 17. koirakko joten oman rataantutustumisen jälkeen oli hyvin aikaa lämmitellä vielä Ransua. En näyttänyt sille palloa koko kisojen aikana, kun meillä oli jotain paaaaljon parempaa: nimittäin alatoopia! Pujoteltiin jalkojen välistä, villitsin tuolla lihahyytelöllä ja kävelytin ympäriinsä. Ransu oli koko ajan täpäkkänä että jokotehään jokotehään?! Päätin että Liinu odottaa muuten autossa nämä kisat eikä sählää Ransun kanssa häkissä, en tiedä onko sillä merkitystä mutta ainakin voisi olettaa että Ransu arvosti vain hänen saamaa huomiota mun taholta. Antti huolehti siis Liinun viihdyttämisestä... Nythän vielä voi koiran jättää autoon, kesällä on toinen tilanne joten sitten näitä kisajuttuja täytyy pohtia uudelleen.

Jätin Ransun seisomaan lähtöön ja eka startissa se malttoi seistä paikallaan ja odottaa lähtölupaa vielä ihan hyvin. Ransuhan ampui matkaan odottamattomalla vauhdilla ja mä tiesin jo ennen kolmosestettä että jes tällaista tän pitäis olla aina. Jotain mä sit sähläsin - ilmeisesti päällejuoksu ajoittui/sijoittui väärin - kun Ransu ajautui putken väärälle päälle ja siinä ei huudot auttanut kun jätkä syöksyi väärään päähän. Tyhmä minä kun tukin sen uudelleen putkeen, olis pitänyt vaan jatkaa, mutta tajusin sen siinä vaiheessa kun Ransu meni jo putkessa. Loppurata oli ihan mallikelpoista menoa, erityisen tyytyväinen olen keppeihin ja meidän eteenmenoon jonne lähetin sen noiden keppien jälkeen. Ajattelin rataantutustuessa että jos Ransu on menotuulella niin lähetän sen eteen etten turhaan hidasta sen vauhtia käskyttämällä joka estettä erikseen. Putkelta oli vielä loppukäännökset ja mehän ei tehty edes järkkyjä kaarroksia! Ransun häntä vaan vispaa kun se tekee käännöksiä :) Rimoja kolisi joillakin noilla hypyillä mutta mulle se vaihtoehto ei yleensä tuu edes mieleen että Ransu tiputtelis rimoja... Että mä olin tyytyväinen! Se oli hienoin hylly pitkään aikaan! Oli kiva fiilis antaa Ransulle eka palanen alatoopia ja kehuin sitä vielä jäähdyttelylenkilläkin. Tuollaista koiraa on kyllä kiva ohjata jota ei tarvi houkutella ennen rataa kiinnostumaan minusta ja siitä mitä ollaan tekemässä.

Toka rata oli sitten agilityrata ja meidän onneksi puomi oli sillain että sen sai juosta suoraan. Se oli toiseksi viimeinen este ja musta tuntui että mä en jaksa enää juosta!! Tässä lähdössä Ransu hiippaili malttamattomana perään varmaan metrin matkan... Ja sitten mentiin! Yhtä hyvin kuin eka radallakin, renkaastakin se meni lentäen läpi, mutta tosi hyvin kääntyi sen jälkeen. Jäi taas ne älyttömät kaartamiset siitä pois. Mä tiesin että voidaan mennä vauhdikkaasti mutta silti en osannut odottaa kun esteenä oli rengas että se senkin hyppäis noin. A-esteellä ei ollut kontaktien kans mitään erityistä, mä vaan itse hätäilin tekemään tuota persjättöä ja ohjasin sitten Ransun samalla ottamaan kiellon putkelta. Voi hitto että ärsytti! Makiasti olisin saanut sen ohjattua peräreikään jos olis tarvinnut, vaan kun ei tarvinnut. Tällä kertaa ehdin kuitenkin pelastaa tilanteen huutamalla nimeltä, joten selvittiin vitosella... Keinu oli alasmenon osalta vähän niukin naukin, mutta ainakin oli keinu joka laskeutui! Muuten hyvin suoritettu keinu, ja Ransukin sai näyttämään kaksi seuraavaa estettä siltä kuin se vähän lukisi itsekin rataa, viime kesänä se olis tuolla ohjauksella voinut jopa ottaa kiellon kun lasken käden alas just ennen hyppyä kertoakseni että siellä ei sitten kaarrella puolta päivää (Agirodussahan se oli jo just hyppäämässä ja kun vedin käden pois, se ehti vielä perua ja tuli ohi...). Kepit meni ihan hyvin, hienosti kesti mun valssauksen kesken keppien suorituksen ja sitten mulla oli jo kiire tekemään persjättöä. Mulla oli kaks vaihtoehtoa, teenkö poispäin käännöksen (joka olis ollut pakko tehdä jos en olis ehtinyt vaihtaa putken toiselle puolen) vai persjätön ja päätin yrittää persjättöä. Onnistui, mutta koska se meni kaikesta huolimatta aika tipalle niin mun ohjaus oli sitten takaakierrolle myöhässä ja Ransu hyppäsi pitkäksi. Sitten vielä se ei kääntynyt ihan niin tiukkaan mua kohti hypyllä joten putki oli vähän ansana. Puomin ylösmeno hyvä, alasmenon se otti taas takajaloilla. Piti katsoa hidastuksella pari kertaa että miten se oikein ottikaan sen puomin ja etujalat tulee kyllä maahan mutta takajalat tai -jalka ponkaisee ihan alareunasta. Katsoin vain ohi juostessani että passuuttipa hassusti askeleita... Tällä vitosella sijoituttiin toisiksi, kyllä siinä taas LUVAa tarjoiltiin mutta minäpä en sitten sitä vissiin tarpeeksi halunnut.

Kolmatta rataa mietin että mitenhän lienee, vieläkö kestää kunto kropassa ja kopassa. Kropassa kesti hyvinkin, pääkoppa vaan alkoi Ransulla intoilla ja jätettiin rata kesken. Hyllytettiin neljännellä esteellä kun minä olin ihan yllättäen myöhässä vauhtisuoran jälkeen ja jotenkin - en kyllä oikein tajua miten - Ransu ajautui hypyn taakse ja hyppäsi väärään suuntaan sen. Hyppäytin sen uudelleen (eikö ole jo sovittu että hyllyn tullessa tätä ei harrasteta prkl!!!) ja takaakierrolle sain kohtuullisen valssin ja sitten putkeen. Radan alku oli siis melkein sama kuin edellisen radan loppu toiseen suuntaan. Ehdin tekemään persjätön kepeille ja ne menikin ihan ok siihen asti kunnes kai vetaisin Ransun ulos kepeiltä ja taas päätin olla pökypää ja korjata kepit siitä välistä. Lähdin ohjaamaan 90 astetta hypylle (tämä siis meni just samoin mutta takaisin päin kuin tokarata) ja video todistaa että tein sen ihan hyvin mutta niin vaan jätkä karkaa A:lle! Ei ole mahdollista... Kuuluttaja kuulutti että "Ransu on kanssa ostanut kokopäivän tivolirannekkeen ja päättänyt käydä kaikissa laitteissa ... (tässä vaiheessa päätin että nyt riittää ja tuommoista sooloilua ei sallita ja otin Ransun Aalta mukaan ja lähdin kävelemään maalialueelle) ... mutta mamma näyttääkin olevan asiasta eri mieltä!" Pisteet kuuluttajalle hauskasta kommentista :) Hieman sitten kenkutti moisesta pelleilystä antaa viimeinen ja iso palanen alatoopia mutta kovin olin silti tyytyväinen vauhtiin. Ehdittiin tosin ennen radan puolta väliä hyllyttää kahdesti ja ottaa vitonen :D Lähdettiin jäähdyttelylenkille ja puistelin mielessäni päätä että melkoinen poitsu oli kun vielä keksi että hänpä käykin näyttämässä yleisölle miten hauskoja schapet on ja kiipeää radan korkeimmalle paikalle. Ei nimittäin mennyt sitä A-estettä vauhdilla vaan rauhassa teki tilannekatsauksen harjalla ja sitten tuli (onneksi kontaktinkin ottaen) loikkien tyytyväisen näköisenä mun sivulle että "jes mama ja nyt sitä aladåpia vai mitä?!"

Eihän tuollaisista radoista voi olla kuin ylpeä ja tyytyväinen. Minä möhlin ja Ransu möhli kerran. Muuten se hoiti hommansa yli odotusten. Kyllä huomaa että Ransu on kunnossa kun on noin oma itsensä. Se ei ole kyllä viime viikonloppua lukuunottamatta mennyt vähään aikaan agilitya noin innokkaasti. En tiedä saako tästä kiittää pyöräilyä vai Minnaa vai mitä mutta luultavasti ainakin Minnaa. Kyllä nyt tuntuu hieman vaikealta ajatus että pitäis malttaa pitää taukoa ja opetella sitä puomia kuntoon. Maltettava se kai silti on. Ainoa mikä mua huolestuttaa on se että me saadaan vielä puomi ihan sekaisin mutta ei nuo alasmenot voi tuollaiset olla. Olihan se vika radan puomi hieno ja nopea, mutta entäs jos matka olis jatkunut jonnekin muualle kuin suoraan...?! Ei siis otettu yhtään virhettä puomilta, mutta saatiinkin suorittaa se suoraan ja täysillä joka on käytännössä varmin tapa jolla Ransu ottaa alasmenon. Liinu ja Ransu on puomin alasmenon opettelussa samassa pisteessä tällä hetkellä, Liinu itse asiassa aavistuksen edellä. Ransulle en meinaa tässä vaiheessa tehdä ylösmenolle mitään.

Kotiin päästyä käytiin heittämässä 2,5km pyörälenkki että saatiin lihakset uudelleen lämpimiksi ja vetreiksi venytellä. Sunnuntaina ei juuri mitään ehditty tekemäänkään kun juhlistin synttäreitäni ja illalla piti sitten vähän olla aikuinen ja katsoa vaalilähetystä. Sen kyllä sitten huomasi Liinusta varsinkin maanantaina että eipä ole tehty sen kanssa viikonloppuna ihan yhtä paljon asioita kuin Ransun.

Lähdin aamupäivällä ensin Liinun kanssa kahdestaan pienelle metsälenkille ja sehän puhkui intoa ja energiaa. Käytiin parikymmentä min metsässä ja hain Ransun ja kameran mukaan. Ransukin oli yhtäkkiä kuin tuli ja leimaus ja säntäili pitkin metsää kun minä vasta virittelin kameraa. Otin niiden leikistä videota ja olin salaa tyytyväinen että tämähän on helppoa lenkkeilyä kun koirat juoksuttaa ite ittensä väsyksiin :P Tuolla reunassa on ne pari eka rataa kisavideoita ja laitan sinne tuota niiden metsässä riehumistakin. Oltiin yhteensä varmaan toista tuntia metsässä, matkaa ei kertynyt mitenkään mahdottomasti, varmaan pari kilsaa yhteensä, mutta Liinu tuntui kerrankin väsähtävän. Se jaksoi ihan hyvin kotiin mutta Ransun kanssa telmiessä se alkoi jäädä pahasti alakynteen eikä jaksanut lähteä kirmailuun mukaan. Poitsu ei tuntunut väsyneeltä ollenkaan, joten tuumin että käyn sen kanssa illalla pyöräilemässä 5km vielä.

Lenkin jälkeen lähdin Ykaan asioille ja jätin kameran kuvaamaan Liinun yksinoloa. Sitä samaa se taas oli: vinkumista ja kitinää siihen asti kun oven sulkee perässään. Sen jälkeen alkaa haukkuminen, portin rynkyttäminen, ympäri huonetta vaeltelu (sisältäen pöydälle kurkottelua, kissojen kiipeilypuuta vasten pomppimista jne.) ja joko sanoin haukkuminen. Välissä ei juuri ollut hiljaisia hetkiä, on se aika kehnosti jos hiljaiset hetket pitää laskea enintään kymmenissä sekunneissa eikä edes minuuteissa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Monta kertaa se jo laittaa maate mutta nostaa vähintään pään ja haukkuu muutaman kerran tai nousee kokonaan ja aloittaa taas ramppaamisen ja portin rynkyttämisen haukun kera. Mä en ymmärrä miten se jaksaa. Sen piti olla lenkin ja ruuan jäljiltä väsynyt mutta ei, kun 1½h videolla on yhteensä ehkä 10min hiljaista. Jospa se tästä... Iltapäivällä kotiin tultua menin päiväunille ja jätin Liinun eri huoneeseen. Huuto alkoi taas. Odotin että tulee hiljaista hetkeksi ja menin päästämään sen pois. Illalla kun lähdettiin Ransun kanssa pyörälenkille, Liinu jäi taas yksin noin ½ tunniksi ja kamera kuvaamaan. Yhtä ahkerasti se ei yrittänyt haukkua mutta hiljaista ei ollut tuota 1omin pätkääkään. Se oli vaeltanut pitkin huonetta, luu ja lelut oli siinä kohti johon ne jätin kuten päivälläkin. Illalla ääntely oli enemmän kitinää ja haukahtelua ja portin rynkytystä. Kyllähän tuosta on vielä pitkä matka koiraan joka osaa olla yksin kotona. Täytyy nyt vaan väkisin keksiä syitä jättää sitä yksin ja laittaa se välillä kotona ollessakin tuonne portin taakse. Selvästi kun se haukkuminen on mun mielestä protestointia siitä että minä_haluan_olla_muiden_kanssa ja portti_auki_nyt_heti!!! Autossa se tietääkseni osasi olla ihan ok kisojen ajan ja pihalla narussakaan sillä ei ole ongelmia mutta jätäpä se täällä sisällä mihin tahansa huoneeseen yksin niin ei kelpaa neidille. Hallillakin se alkaa kun Ransun kanssa lähtee tekemään jotain ja välillä se kitisee vaikka Ransu olis vieressä.

Lenkille lähtiessä piti touhottaa jo sisällä...