Hemmottelupäivä

Blogger on ollut toimintakatkolla, joten kirjoitin torstaina blogitekstin valmiiksi:

Koirilla oli molemmilla hemmottelupäivä hieronnan muodossa. Ransun kanssa aamu alkoi 9km pyörälenkillä ja oli vissiin vähä hoitolajakson aikana pötkäleelle kertyny virtaa. En meinannu saada sitä ravaamaan kun nopeus ylitti 10km/h vaan se vaihtoi laukalle. Mentiin puolet matkasta toiseen suuntaan ja toinen puoli takaisin. Päästin sen irti noin kolmen kilometrin matkalle. Siinä vaiheessa kun käännyttiin takaisin, tultiin 2km varmaan vähän päälle viidessä minuutissa! Mun piti polkea koko ajan yli kahtakymppiä että pysyin Ransun mukana :D Se meno olis varmaan vieläki jatkunu mutta tultiin taajama-alueelle ja talojen läheisyyteen niin otin Ransun takas kiinni. Vasta n. 1,5km ennen kotia se malttoi ravata vaikka nopeus nousi 12km/h. Eli ilmeisesti vasta siinä vaiheessa alkoi tuntua että tarttis vaihtaa taloudelliseen raviin… Oli kyllä aivan mahtava pyöräilyilma.

Liinun kanssa lähdin metsälenkille. Käytiin ehkä noin 20-25min kävelylenkki metsään ja kylläpä pikkulikka malttoi pitää hienosti kontaktia kun oli kahdestaan mun kanssa. On se kyllä ennenkin huomattu että kyllä mä silloin kelpaan kun Ransua ei oo… Liinulla oli kanssa virtaa kuin pienessä kylässä. Menin siltä kerran piiloon ja toinen juoksee ilosesti ohi. Kävi jossain kääntymässä ja mä jo nousin takas polulle että nyt se pinkoi taas kotia. Ei kuitenkaan vaan kohta huomasin että sieltä se tulee takaisin päin ja menin ”vähän” helpompaan piiloon, yhden männynrungon taakse (ihan niin kuin se olis mut kauhean hyvin piilottanu) ja taas veti ensin ohi mutta kääntyi kumminkin muutaman metrin päässä sen näköisenä että hetkinen tuossa tais kumminkin olla jotain! Turha odottaa mitään riemukasta jälleennäkemistä vaan tuntui että Liinu kävi lähinnä mun luona toteamassa että ”no niin emäntä huono pila voit jo tulla pois sieltä kyykkimästä että voidaan jatkaa lenkkiä…”

Iltapäivällä Minna tuli hieromaan koirat. Tällä kertaa molemmat koirat. Ransun ihan kunnolla ja Liinulle tehtiin sellainen ikään kuin tilannekatsaus että miltä se koira tuntuu. Minusta Liinu on jotenkin ”taipunut” vasemmalle. Siis kääntyy paremmin vasempaan ja laukatessakin välillä huomaa että peräpää ikään kuin hakeutuu vasemmalle sivuun. Ajattelin että siellä voisi olla jossain kohtaa jotain ongelmaa tai poikkeavaa koska ei tosiaan pennun lailla tee tuota molemmille puolille tasaisesti vaan nimenomaan vasemmalle.

Ransu pääsi ensin Minnan käsittelyyn ja hän totesi jo vähän aikaa Ransua tunnusteltuaan että ”tämä ei ole koko talvena ollu näin hyvässä kunnossa, lavatki niin hyvin auki että eihän näitä tarvi juuri edes hieroa.” Aiemmin niitä on kuulemma pitänyt jonkin aikaa hieroa että ne tuntuu samoilta. Selässä oli jotain ihan pientä, ja vissiin takajaloissa ihan pientä mutta koko koira oli kuitenkin paremmassa kunnossa kuin vielä yhtään kertaa Minnan hieromana (ja luultavasti sitä ennenkään). Minna kehui että liikkuvuuskin on tosi hyvä että tosi notkeat ja pitkät venytykset pystyy sille tekemään. Ransu oli aivan taju kankaalla koko hieronnan ajan. Mikäs siinä oli nauttiessa kun ei mitään paikkaa kiristänyt eikä jumittanut. Saattaa myös olla että kolmen päivän hoitolajakso ja 9km pyörälenkki samalle aamulle väsytti ja rentoutti myös mutta onhan se selvää että helpompi se on hieronnastakin nauttia kun ei tarvi jumeja aukoa. Tosin Ransu antaa aukoa ne jumitkin ihan hyvin kun tietää että se olo siitä sitten helpottaa ja muuttuu mukavaksi kun vähän ajan kestää sitä että niitä inhottavan tuntuisia paikkoja käsitellään. Ransu oli kuulemma saanut takajalkoihin lisää lihasta ja tokihan minä olin siitä tyytyväinen : ) Muutenkin Minnan mielestä Ransu on tasapainoisen hyvässä lihaskunnossa kauttaaltaan, että sen kanssa ei tarvi kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn kohtaan, esim. takapään lihasten tai selän vahvistamiseen. Olipas kiva kuulla sellainen ”tuomio”. Ja onhan Ransu nyt saanut ihan kivasti pyörälenkkiä tässä kevään aikana, 105km taisi tulla aamun lenkillä täyteen, mittarihan on nollattu kun käännettiin kellot kesäaikaan eli vajaassa 2 kuukaudessa. Nyt kun ilmat paranee niin tulee varmasti pyöräiltyä enemmän. Oma osansa on varmaan hyvään kuntoon silläkin että on käyty metsässä aika paljon, ja aika huonokulkuisessakin maastossa (missähän se mun kunnon parantuminen viipyy…?) välillä.

Liinu hierottiin elämänsä ekaa kertaa. Minna tunnusteli sen takapäätä kun kerroin sen mahdollisista ongelmista ja huomasi heti että toiselle puolelle se varaa paljon enemmän painoa kuin toiselle. Myös diagonaalisesti Liinu oli selvästi heikompi toiselta puolelta, joten niitä harjoituksia sitten lisää. Takajaloissa on kuulemma neidillä kunnon reisilihakset ja muutenkin on ikäisekseen hyvässä lihaskunnossa. Kiitos Acana, kyllä sillä hyvin kehittyy : ) Ja kiitos metsälenkit, epäilenpä että jotain vaikutusta silläkin kun Ransun kanssa rymyää mättäikössä… Siitä on hyvä jatkaa, kun saa jo pentuna hyvän lihaskunnon, sitten myöhemmin kun agilityakin alkaa vakavammin harrastaa. Nyt keskitytään siihen että tehdään Minnan neuvomia harjoituksia tuon takapään tasapainottamiseksi ja pidetään edelleen hyvää lihaskuntoa ja hoikkaa kroppaa yllä. Liinulla oli myös vasemmassa takajalassa tosi kireä paikka, jota Minna hieroi jonkin aikaa. Ensin veikkasi sitä kasvukipujen myötä syntyneeksi mutta kun toisella puolella ei ollut niin totesi että oli se puoliero niin suuri että jonkinlainen tapaturma täytyy olla tapahtunut toiselle jalalle. En keksi muuta kuin sen että ne on Ransun kanssa leikkineet ja Liinu on satuttanut siinä jalkaansa, Ransu kun on välillä aika raisu leikkikaveri Liinun kokoon nähden. Mutta sen jälkeen kun tuo jalka ja koko pentu oli hierottu kuntoon, Minna kokeili vielä samoja juttuja kuin alussa ja totesi että heti muuttui tilanne tasapainoisemmaksi. Liinu näytti kävelevänkin hetken käsittelyn jälkeen sillai että ohoh mullako on kivan tuntuinen toinenki takajalka :D Minna kehui että ikäisekseen malttoi olla yllättävän hyvin paikallaan, vaikka toki sitä piti yrittää rimpuilla katsomaan mitä siellä jalalle tehdään ja kääntyä selälleen (kun mahaa ei jostain syystä hierottu yhtään). Minäkin kieltämättä yllätyin pikkulikan rentoutumiskyvystä. Ei nimittäin jännittänyt tippaakaan sitä että vieras ihminen laittoi kyljelleen ja kävi koko kropan läpi vaan välillä jopa silmät luppasi että tämähän on aika ihanaa… Kuis muutenkaan se Ransukin makais silmät ummessa taju kankaalla ja näyttäis puusta pudonneelta kun hieronta loppuu ja Minna puhelee että sais nousta ylös : )

Meidän agiliidot on ollu viime aikoina aika vähissä, kisoista on aikaa kuukausi ja treeneissäkään ei olla taidettu käydä sen jälkeen kuin kerran. Ens viikolla sitten ohjatut agireenit ja pitäis sitä taas ottaa aktiivisemmin targetiakin että sen sais joskus siirrettyä puomillekin. Oon nyt kuitenkin päättänyt että hätäilemällä ei tuu hyvää ja nyt kun on alettu puomi opetella uusiksi niin sitten se opetellaan kunnolla. Katsotaan miten se onnistuu kun on kaks vuotta tehty tällä tavalla mutta millään vippaskonstilla se ei ainakaan onnistu enkä usko mihinkään helppoon ratkaisuun. Veikkaanpa että sieltä pääkopasta ei niin vain naksauteta pois sitä että siitä puomilta vaan juostaan sata lasissa vaan että siihen pitää pysähtyäkin… Voihan tästä olla tuloksena sekin että meidän puomin alasmenokontakti on kohta ihan sekaisin :S Mutta nyt ei olla menty kuukauteen puomia ollenkaan – eikä mennäkään ennen kuin tuo target siirretään puomille. Ransu oppii nopeasti mutta nyt pitäis silti malttaa edetä tarpeeksi hitaasti. Seuraavat kisat taitaa yhä olla KLAGissa heinäkuussa, vaikka ehdin suunnitella Helatorstaille kisoja mutta kun ei ole hypäriä vaan kaks agirataa niin eipä sitten mennä niihinkään.

Sen sijaan viikon päästä paimennusleirille, jeeee!