8. toukokuuta 2011

Metsäilyä ja uimista

Ollaanpas me oltu ahkeria ja liikkuvaisia. Molempien kanssa on hieman treenailtu targetia, Ransu oli aivan huipsa poika viimeksi. Seistä tökötti kuin tatti ja katsoi minua, pääsin sitä muutaman kerran vapauttamaankin alustalta. Musta tuntuu että se on pikku hiljaa hoksaamassa jutun juonen. Ransulle mä osaan jotenkin paremmin kertoa mitä mä siltä odotan kun tuolle touhusanterille :D Ja onhan se jo oppinut oppimaan ja lukemaan mua milloin olen tyytyväinen. Palkkasin alustalla olosta naksulla ja annoin luvan poistua - siitä ei palkkaa. Ransu hakeutui heti uudelleen alustalle ja taas pääsin palkkaamaan. Liikuin itse eri suuntiin siinä samalla kun se seisoi paikallaan ja kehuin ja sitten naksauttelin ja kävin palkkaamassa. Tuota sivusuunnassa liikkumista pääsee varmaan harjoittelemaan kunnolla vasta sitten kun tuo siirretään puomille. Mutta eipä se nytkään juuri välitä vaikka vähän hypähtelisin tai liikkuisin mihin. Liinun kanssakin meni paremmin, mutta yhä se tarjoili sitä nuuhkaisua. Sain kuitenkin senkin kanssa tehtyä joitain aika hyviä ja Liinuhan ei malttais tulla siitä targetilta pois vaan kun annan vapautuksen niin se pitää houkutella alustalta pois ja sittenkin se ryntää heti sinne takaisin. Tai ainakin sinne päin :P Hieno silläkin on yritys ja Liinun kanssahan tuota on aikaa treenata vaikka kuinka eikä haittaa vaikka se jää edistymisessä Ransusta jälkeen. 

Ransulle sen sijaan olis toivottavaa saada puomi kuntoon KLAGiin mennessä, en meinaa luultavasti kisata sen kanssa ennen sitä eli heinäkuun alussa seuraavat kisat. Tulee lähes 3kk kisatauko mutta tehdään se aika töitä treenikentällä niin jospa me oltais sitten entistä ehommat kun kisaradalle taas lähdetään. Ransun kanssa tärkein on saada tuo puomi opeteltua ja siihen pitää panostaa ja antaa aikaa. Onhan meillä tässä paritkin ohjatut agireenit sitä ennen mikä ei haittaa. Mulla on muutama treeni-idea muutenkin mitä pitäis Ransun kanssa harjoitella, siis sellainen yksittäinen asia, onneksi alkaa tuntua vähitellen siltä että ainahan ne kouluttajat tuo jotain treeninaihetta mutta että ne aiheet alkaa vähentyä kuitenkin. Aina voi hioa ja hinkata ja näköjään välillä mennään takapakkia mutta ei mitään isompaa. PAITSI se että mun pitäis opetella ohjaamaan kokonaisia ratoja ja se meillä onkin nyt suunnitelmissa, tehdä meidän ongelmakohtia sisältäviä ratoja treeneissä ja suorittaa ne kisanomaisesti. En keksi miten muuten se pakka alkaa pysyä koossa kun ne lyhyet pätkät menee mutta jos on täyspitkä rata joka ei ole pelkkää vierellä juoksemista niin jossain vaiheessa herpaannun enkä ole tarkkana. Tuollaisia virheitä ei tarvis kyllä mennä kisoihin hakemaan joten tässä kisatauon aikana ei suinkaan pidetä treenitaukoa silti. Paitsi jos tulee ihan kauheat helteet yötä päivää niin ettei yön viileydessäkään jaksa treenata :D

Eilen käytiin metsälenkillä. Oli aika lämmin ilma ja koirat meni kieli pitkällä. Mentiin Villenjärven kautta ilvesmetsäautotielle ja siellä kuntoiltiin metsäkoneen jälkiä pitkin. Huh sanoo emäntä. Itsepähän sinne menin mutta saipa nostella jalkoja ja katsoa muutenkin mihin astuu. Joku kerta vielä taitan jalkani siellä... Ilma oli kyllä niin mainio! Liinu oli myös nyt jotenkin hieno pimu ja piti muhun paremmin katsekontaktia. Kerran Ransu lähti vähän seuraamaan jotain hajua (?) omaan suuntaansa ja mä olin kyllä aikonut siitä mennä mutta päätin vaihtaa suuntaa niin Liinu lähtikin mun perään eikä Ransun! Ohhoh oli varmaan ensimmäisiä kertoja että teki niin. Ehkä siitä on jotain hyötyä että on tehty sen kans noita targetjuttuja kahdestaan niin minäkin olen edes vähän mielenkiintoinen? Tuumin matkalla että poiketaan Villenjärven kautta ja käydään kokeilemassa josko uitais. Heitin Ransulle ison kepin veteen vähän matkan päähän ja se lähtikin uimaan. Se muuten ui nyt ekaa kertaa tuossa lyhyessä turkissa ja näytti vedestä noustessaan ja vähän aikaa puisteltuaan ihan joltain katurakilta :D Niin se kyllä näytti pitkäkarvaisenakin kun turkki oli vielä enempi sotkussa. Vaikutti niinkun se ois nyt mennyt mieluummin uimaan kun viime kesänä, vaikka vesi oli kylmää. Liinu kasteli vähän jalkojaan, pikkasen sillä teki mieli mennä uimaan Ransun perään mutta rohkeus ei taas ihan riittäny. Nostin sen rantaveteen pari kertaa ja se seisoi siinä hetken että oho mitä tapahtui kunnes loikkasi äkkiä hiekalle :) Ransu nouti keppiä ja sitten oli hurja takaa-ajo rannalla. Kumpikin selvästi virkistyi kastautumisesta vaikka Liinu ei uinutkaan. Kyllä se vielä ui, kunhan mennään montulle ja uin itsekin. Siellä voiskin muuten käydä hietikossa vähän kuntoilemassa - siis minä itsekin - ja nevallekin pääsis Ransun kanssa, Liinu on vielä liian pieni ja olis sille liian raskasta. Ai että ihanaa kun on taas sula maa :)

Metsälenkistä tuli jotain 4-5km ja otettiin välissä nokoset ja lähdin Ransun kanssa juoksuharjotusta tekemään. Jätin Liinun yksin kotiin ja kameran kuvaamaan. Meinasin mennä pyörällä, olis tullut yhteensä 10km lenkki, mutta ilta alkoi viilentyä enkä oikein tienny mitä pukisin päälle että tarkenee pyöräillä mutta ettei tukehdu juostessa. Niinpä mentiin autolla ilvesmetsäautotielle ja jalkauduttiin vasta siellä. Tein matkassa oman ennätykseni, mä jaan tuon harjotuksen aina puoliksi ja menen pois päin puolet ja puolet tuun takaisin. Ehdin hölkätä muutaman kymmenen metriä pidemmästi. Aurinkokin laski ja alkoi tulla vilpoinen. Että mä nautin. Kunhan ei anna mielikuvitukselle liiaksi tilaa... tai alkaa nähdä ilveksiä, susia, KARHUJAKIN. Tultiin kotiin ja kuuntelin että mitämitämitä meillä on kotona hiljaista?!?! Uskomatonta. Liinu ei kyllä jäänyt räykyttämään lähtiessäkään, kitisi ja piippasi kyllä mutta ei yrittäny komentaa. Videolta aloin sitten katsoa että miltä kuulostaa niin siellähän oli oltu harvinaisen kiltisti. Pisin pätkä minkä löysin satunnaiskelauksella oli 3min hiljaisuutta. Ihan kiva. Ja kun se oli ollut aika paljon sellaisia lyhyitä pätkiä hiljaa ja sitten hetken aikaa haukkunut ja äännellyt ja sitten taas hiljaa. Eikä se haukkuminen ollut niin intensiivistä ja vaativaa kuin aiemmin vaan koko koira oli paljon rauhallisempi haukkumisesta huolimatta. Ehkä se oppii vielä jonain päivänä olemaan yksin? Edistystä on tapahtunut, 45min ei enää tarvinnut haukkua koko aikaa tai rynkyttää porttia. Oli se sitäkin tehnyt mutta ei niin kiihkeästi. Jonain päivänä se kärsivällisyys toivottavasti palkitaan.

Illalla otin ne vielä mummulaan mukaan kun haettiin Antti sieltä ja virtaa riitti vielä lähes puolen tunnin pihalla riehumiseen. Liinukin päästeli sellaista kyytiä että oksat pois :P Ransulle se ei pärjää silloin kun Ransu tekee tosi äkkinäisiä käännöksiä, mutta kun Liinu on takaa-ajettavana ja se saa itse määrätä suunnan niin Ransulla on sen perässä jo pysyminen! Niillä on se tyyli että edellä olevaa hännästä kiinni ja pysäytys.

Nyt lähdetään äitienpäiväkierrokselle ja pääsevät koissut sitten juoksentelemaan maalaismaisemiin. Toivottavasti Liinu antaa tunkion ja likaojan tällä kertaa olla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti