Kävin eilen illalla Ransun kanssa pyöräilemässä 10km ja sen jälkeen piti keksiä Liinullekin jotain kehittävää tekemistä. Niinpä viritin pihalle hyppyesteen ja aloin harjoitella takaakiertoa. Tällä kertaa nakki kädessä, kädellä ohjaten ja käskysanaa toistaen, eikä namialustaa apuna käyttäen. Liinu kyllä menee sinne namialustalle mutta se onkin se pääpointti, sen jälkeen sitä ei kiinnosta hetkeen mikään muu kuin sen alustan ympäristön tutkiminen lisänamujen toivossa. Joten se siitä toiveesta että se siinä samalla hoksaisi mitä se juuri teki sen siivekkeen kanssa... Liinu vaatii enemmän toistoja kuin Ransu, mutta ainakin tällä hetkellä tuntuu esim. istumisen kanssa siltä että minkä se sitten oppii, se pysyy sillä päässä ja se tehdään innolla ja heti. Tai sitten Ransu on vaan jo oppinut että aina ei tuu herkkua, että mitä sitä kiirehtimään... Takaakiertoa hinkattiin molemmilta puolin vuorotellen ja palkkasin vasta kun sieltä takaa hypättiin sen riman ylikin takaisin. Se on jäänyt sen alustan kanssa ihan toissijaiseksi. Liinu teki innoissaan ja pyrin olemaan niin huolellinen ettei tule virheitä. Huomasin että nyt se hoksasi että se on mun kädessä se nakki ja että sitä kättä kuuluisi ehkä seurata. Pyöritin sitä hyppyesteen yli kahdeksikkoa, ja oho, pikkulikkahan osasi. Mikäs ihme se on, seurata nyt kättä jossa tietää olevan makkaraa... Tuo kahdeksikko vaan ei minusta ollut enää ihan helppo.
Siitä rohkaistuneena ajattelin kokeilla josko meiltä sujuisi ekat saksalaiset. SUJUI! Kerta molemmilta puolilta, ei mitään ongelmaa tulla oikealle puolelle, ei pientäkään viitettä että jättäisi hyppäämättä. Köh köh mikäs siinä on koiran opetellessa kun ohjaaja on niin taitava... :P No toinen puoli totta, johan mä toki olen noita hieman enempi hinkannut nyt kuin silloin kun Ransun kanssa oon noitakin alkanut opetella ja ekan kerran kuullut niistä. Näyttää vaan pitävän paikkansa että jos koira(npentu) tietyt asiat osaa niin se osaa automaattisesti "lukea" noita ohjauskuvioitakin. Antillekin esiteltiin meidän taitoja, sitten olikin jo nakkelssoni huvennut ja totesin että enempää ei oteta ennen kuin tulee väsy. Lillu oli niin taitava :)
Tänä aamuna Antti pystytti kentälle perjantain mölliagikisojen kisaavien radan mulle ja Ransulle testattavaksi. Paperilla kun se rata voi olla joko helpompi tai vaikeampi kuin livenä ja jotkut asiat ei toimikaan niin oikeasti kuin miten ajatteli. Enpä nyt voi tähän juuri kirjoittaa mitään sen tarkempaa jos joukossa on lukija joka aikoo osallistua perjantaina kisaavien radalle. Alussa kuitenkin epäilinkin että mun jalkojen asento kertoo Ransulle mikä on seuraava este, mutta että se voi olla liian voimakas signaali ja mennä kädellä ohjaamisen edelle. Niinpä tekikin kuten epäilin ja Ransu lähti tulemaan kuin olisin pakkovalssia tekemässä. Jotain sentään olen jo oppinut että tiesin että noin luultavasti käy. En keksinyt kuitenkaan alkuun muuta tapaa ohjata, siis omasta mielestäni _meille_ järkevää tapaa, joten sijoituin hieman eri tavalla mutta otin vartalon suunnan samoin kuin ekalla kerralla. Ransu tuli kuten pitikin. Mentiin rataa loppupuolelle, jossa sitten tuli eteen tilanne jossa meidän niistot ei onnistunu mitenkään. Ransu otti vaan kieltoa kiellon perään. Minä jo melkein hermostuin että mikseisehyppääonkosekipeämitämäteenväärin!?!? Onneksi mulla on se apusilmä (ja korva) joka totesi tyynen rauhallisena (no ei ihan) että enhän mä edes sano käskysanaa. En niin, ja kun sanoin niin se eka kerralla hyppäsi. Piru vie ei se niin tarkkaa sais olla että jos unohdan/jätän käskysanan hypylle sanomatta että koira ei hyppää. Noh onhan siinä puolensa... Tämä kohta sitten muutettiin helpommaksi, koska vaikka se sitten onnistuikin kun minä muistin käskyttää, niin totesin että tällaisia paikkoja on kolmosluokkien radoilla ja möllikisaradan lopulle se on liian vaikea kuitenkin. Radalla on kuitenkin pari muutakin kohtaa joissa saa kokeneempikin koirakko hieman haastetta. Ransu kävi hieman kierroksilla treeneissä, ei vauhti kyllä mitään tykitystä varsinaisesti ollut, sellaista perus-Ransua, ei löntystelyäkään. Mutta pallosta tuli entinen. Ransu repi sen ensin rikki ja sitten kaivoi kauhean vimman vallassa kaikki täytteet pitkin kenttää. Leluhankintojen lista senkun jatkuu: molemmat kelluvat vesilelut on hukassa, Liinulle palkkalelu ja nyt myös Ransulle uusi ehjä pallo pitäisi hankkia.
Ransun kanssa otettiin vielä puomitreeniä. Enimmäkseen se meni hyvin kun hidastin itse tarpeeksi lopussa. Ransu tietää että sen pitäis olla siinä kontaktilla, ja joitain kertoja kun se juoksi ensin ohi ja Antti sitten hihnalla jarrutti, se kiipesi takaisin kontaktille seisomaan kuten ylösmenokontaktille olisin vaatinut pysähtymään. Jep jep, tiedän, hyllyhän siitä kisoissa tulis. Mutta vaikka se ei pysähtyiskään niin nyt se varmemmin kuitenkin ottaa sen kontaktin. Toinen puoli on huomattavasti parempi kuin toinen, kerran se jopa siltä paremmalta puolelta itse ryösti puomille ja meni koko puomin ja pysähtyi vielä tosi hienosti mihin pitikin. Töitä on vielä edessä sen kanssa mutta kai se siitä vähitellen edistyy...? Heti jos juoksen kovempaa, sillä palaa ihan sama vanha malli, jossa tykitetään puomi läpi ja kosketaan kontaktiin - jos kosketaan. Ransun kanssa tuli taas 5km pyörälenkkiä kun tein lämppäilyt ja jäähdyttelyt matkalla kotoa kentälle ja takas.
Liinulla oli tänäänkin agireenit, harvinaista... Enimmän aikaa se kylläkin harjoitteli kiltisti odottamista, joka sujui niin ja näin. Välillä se oli hiljaa, itse asiassa kuitenkin aika hyvin. Jonkin verran kitinää ja jossain vaiheessa sitä alkoi kyllästyttää se alkoi haukahdella taivaalle. Sen kanssa otettiin pussia. Liinu on nähnyt pussin viimeksi joskus talvella ja joko se on hautunut mielessä tai typykkä on iän myötä rohkaistunut kun pussiin menoa ei nyt tarvinnut empiä. Nostin hiukan kangasta ja Antti lähetti läpi. Viimeisen kerran se tuli kankaan läpi itsenäisesti mun houkuttelun saattamana. Tuli taas mieleen kun ensin otti toisen koiran kanssa ratareeniä ja kikkaili sitten ekstraakin, että mistä se kaikki on lähtenyt liikkeelle kun toisen kanssa vasta opetteli estettä. Liinulle on edelleenkin esitelty vain hyppy, putki, pussi ja A. Eipä ole kiirettä muilla esteillä. Nyt harjoitellaan noita ohjauskuvioita sen kanssa hypyillä, niin jospa siitä sitten olisi helpompi joskus tehdä ratapätkiäkin kun on yhteistä kieltä ohjauksen suhteen? Ja se paikallaan pysyminen pitäisi alkaa sille kans jo vihdoinkin opettaa...
Olin kuulevinani lattialta: "en tarvi!"
Loppuun vielä mainos:
SIEVIN KENNELKERHO JÄRJESTÄÄ MÖLLIAGILITYKISAT
PE 15.7. KLO 17 ALKAEN
KENNELKERHON KENTÄLLÄ OS. VAHTOLANTIE 5, SIEVI
STARTIT 3E/STARTTI, 5E/2 STARTTIA
MÖLLIEN RADALLA EI KEINUA, KEPPEJÄ EIKÄ RENGASTA + KISAAVIEN RATA JOSSA EM. ESTEET MAHDOLLISIA!
TUOMARINA SANNA S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti