Ja koirat tietysti enimmäkseen menossa mukana. On taas tuntunut viime aikoina että miten se työ haittaakin vapaa-ajan viettoa ja harrastamista... Viikonloppuna oli muuttojuttuja, edelleen muutetaan autotalliin tavaroita. Ei siis tietoa uudesta osoitteesta. Heh oon jo monta kertaa sanonu että Doran, Ransun ja Liinun kasvattajat tulee kohta hakemaan kasvattinsa pois kun meidän tulevaisuus on niin avoinna ja kohta ollaan kodittomia koko suurperhe :P Jospa se asunto kuitenkin löytyisi, edes joku väliaikainen. Pakko kuitenkin on tämä asunto tyhjentää ja jonnekin tavarat laittaa. Sunnuntaina oli sitten mansikanpoimintaa vuorossa ja niiden laittoa kotona, päivä meni porukoilla ja muutenkin pitkin Haapista pörräten - iloisissa ja surullisissa merkeissä.
Maanantai-iltana mulla oli kennelkerhon kokous, ja sen jälkeen lähdin Ransun kanssa 5km pyörälenkille. Antti lenkitti Liinun metsäpolulla. Siinäpä se ilta menikin töiden jälkeen.
Tiistaina tuli taas Anders pitämään meille ohjatut treenit. Oli aika jees treeniaiheet - nimittäin joutui tekemään vekkausta ja muutenkin kiinnittämään omaan ajoitukseensa huomiota. Takaakiertoja mahdollisimman pienillä kaarroksilla ja valssausta keppien lopussa. Osataan se kyllä jo etukäteen, tosin en ole noin paljon irronnut edelle kuin tiistaina. Ransu on ehkä saanut vähän varmuutta lisää keppien loppuun asti suorittamiseen. Nytkin kesken keppien oli joku hyvä haju, mutta silti pujotteli loppuun. Tosin etanan vauhtia. Mulle on nuo vekkaamiset ollu vähän sellainen vaikea juttu, en oikein tiedä että miten ne tekisin ja missä kohtaa. Jäänyt oikeastaan Ransullekin opettamatta koko juttu. Kai se nyt on otettava harjoittelun alle kun se mulle väännettiin ratakiskosta ja miltei kädestä pitäen selostettiin mitä mun pitäis tehdä asian eteen. Ainoa kohta jossa Anders varsinaisesti puuttui mun ajoitukseen oli eräs takaakierto pari hyppyä keppien jälkeen. En ymmärrä oikeastaan itsekään miksen heti vaan lähtenyt eri suuntaan kun näin että Ransu lähtee takaakierrolle. Vaan siitä piti ottaa sitten huomautukset. Sitten kun lähdin karkuun, lähdin niin vauhdikkaasti että jouduin tekemään suoran putken jälkeen jarrutuksen etten törmäis hyppyesteeseen niin liukastuin ja lensin persuksilleni - ja törmäsin esteeseen kuitenkin. Ransu katsoi että nyt se hullu kaataa koko esteen ja kiersi koko hypyn ja hyökkäs mun päälle kun makasin selällään maassa ja nauroin minkä jaksoin. Anders kysyi että enhän satuttanu jalkaani kun potkaisin vasemmalla säärellä sen esteen kumoon - ei mulla sääri ole kipeä, takalisto kylläkin... vieläkin.
Rata oli ihan ok mutta vauhtia meillä ei ollut oikein tavalliseen tapaan. Olihan se vähän lämmin, Ransulla oli kuitenkin intoa ja säpinää ennen radalle lähtöä, mutta se ei siellä silti ollut mitenkään kovin täpäkkä. Lähdössä se yritti taas hiipiä ja päättää itse kuinka kaukaa ekaa estettä lähdetään liikkeelle. Ja mistä asennosta. Ihan kivat treenit meillä kuitenkin oli, lopussa harjoiteltiin vielä puomia. Siihenkin Andersilla oli sitten muutosehdotus, kuinka jatkaa sen opettelua. Vauhti oli puomilla ihan hyvä, no miksei olis kun lopussa odottaa nakkeja ja ihan lopussa iso palanen nötköttiä. Meinasi ylösmenokin siinä pari kertaa sivussa unohtua...
Liinun kanssa pidettiin tiistaina omat pikku treenit parin hypyn ja putken kera. En taaskaan muistanut että mulla on "alla" Liinu eikä Ransu, joten eka putkeen lähetys oli vähän sinne päin. Liinun kanssa harjoiteltiin takaakiertoa, ja se menee ihan hyvin. Se on aika hyvin lähtenyt noihin ohjauksiin mukaan. Laitettiin kaksi estettä ihan vierekkäin siivekkeet vastakkain ettei välistä pääsisi edes vahingossa ja harjoiteltiin kahden esteen takaa kiertämistä. Ei ongelmia, Liinu oli oikein taitava. Mulla piti kiirettä sen palkkaamisessa, ja luultavasti mä saan tulevaisuudessa juosta sen kanssa radallakin. Tokihan sen kanssa nyt lähden yhtä aikaa kun se ei osaa odottaa esteen takana, mutta silti, mun ottama etumatka hupenee jotenkin pelottavan nopeasti... Medikoiraa on varmaan aika erilaista ohjata kuin maksia, vaikka rimat onkin vielä matalalla - onhan Liinukin vielä kovastikin keskenkasvuinen. Se saa hyppiä vielä hyvän tovin vauvaesteillä. Medikorkeuteen ei ole kovin pitkä matka maasta niin mun mielestä voi hyvin hyppiä matalia esteitä pidempäänkin.
Siinä sitten ohessa tehtiin pari valssia (tai siis minä tein) ja ne sujui puhtaasti. Liinu teki puolivahingossa ekat sylkkärit ja poispäin käännöt hyppyesteen kera. Niitä täytyy kyllä vielä selvästikin treenata ilman estettä. Tulipahan tehtyä. Tein ratapätkän jossa oli putki, hyppy, takaakierto jonka jälkeen valssasin samaan putken päähän takaisin ja siitä sitten palkkaus. Liinu tekee kyllä ihan eri vireellä noita juttuja kuin Ransu. No onhan siihen tietysti osannut kiinnittää huomiotakin että mikä on mielentila kun agsataan, ja sekin että Liinu palkkautuu lelua heittämällä ja repimällä, Ransukin nykyään lelua heittämällä ja jopa hieman taistelemalla siitä, mutta alkeiskurssilla se sai enimmäkseen nameja koska lentäväkään pallo ei silloin välttämättä kiinnostanut.
Olin tyytyväinen kumpaankin koiraan ja maltoin pitää Liinun treenit tarpeeksi lyhyenä. Luin tämän päivän Kalevasta pikkujutun oululaisesta kelpiestä, jonka olen nähnyt kisoissa ja joka ilmeisesti lähtee MM-kisoihin syksyllä. Annan vaan niinsanotusti rispektit ko. koiran ohjaajalle, joka jutussa mainitsi että he on treenanneet luultavasti muita MM-kisoihin osallistuvia vähemmän koska hän ei ole halunnut rasittaa nuorta koiraa liiaksi vaativalla treenaamisella. Tuo koira on aika lailla Ransun ikäinen, ja omistaja oli sitä mieltä että nyt se alkaa olla fysiologisestikin aikuinen että treenaamisen suhteen voi alkaa tositoimiin. Ja mun mielestä he on kyllä tehneet hyvää jälkeä, jos eivät ole olleet mitään himotreenareita :) Enhän tiedä, enkä nyt toivottavasti referoinut lehtijuttua kovin väärin, mutta tuli vain hyvä mieli kun olen itse ajatellut samoin; miksi treenata monta kertaa viikossa hullun lailla, kun vähemmälläkin näyttää pärjäävän. Eikä se määrä vaan laatu! Mä sitä paitsi haluan ettei toi koira ole rikki jo muutaman vuoden ikäisenä, saavuttanut kaikkea elämänsä alkutaipaleella ja että sillä säilyisi into ja halu tehdä kaikkea mun kanssa kun sitä ei nuoresta asti kyllästä runsaalla treenaamisella. Kukin tietty tyylillään, mutta se kuva jonka sain tuosta lehtijutusta, antoi vaan niin kannustavan mielen itselle ja ajatuksille että täytyi siitä tähän avautua :) Onnea vain pohjoisen osaamisen pääsemisestä ämämmiin! :D
Keskiviikkona menin kentälle taas kun yksi tuttuni tuli koiransa kanssa myös. Hän oli menossa lähiaikoina näyttelyyn ja halusi ottaa vähän harjoitusta sitä varten. Mittailtiin ja katseltiin hampaita - ja puhuttiin koirista :P Otin sitten vähän Ransun kanssa agijuttuja, lähinnä hyppykuvioita. Rimat medikorkeudessa kun oli lämpöinen ilma mutta pötkäle oli niin innoissaan kun menin estekoppiin että pakkohan sitä jotain oli tehdä. Tehtiin siinä sitten kaiken maailman veivausta, kahdeksikkoa, välistä vetoja, takaakiertoa, sylkkäreitä, poispäinkääntöjä, kaikenlaista. Ransu oli itse asiassa aika pro. Noin rennosti kun ohjaisin kisoissakin, niin meille sais tulla ihan mitä vaan syheröitä vastaan. Ransu oli nimittäin tosi hienosti kartalla mitä milloinkin halusin.
Liinun kanssa otin vain pari kertaa hypyn yli putkeen menoa, että sekin joskus vahvistuisi kun tuntuu että mun vaan aina vain pitää viedä se sinne putkeen. Sais opetella irtoamaan ja hakemaankin sen...
Kentältä paineltiin uimaan - Ransu ui, minä ja Liinu ei. Liinu kävi vähän kahlaamassa. Heittelin uusia vesileluja veteen ja ne sitten kiikutettiin hiekkamontun rinteeseen. Josta minä sain ne loppujen lopuksi käydä hakemassa takaisin... Ajattelin että ei tarvi helteellä sitten sen kummemmin lenkittää kun läkähtyyhän ne. Vielä mitä, kaverukset oli kuin pistoksissa ja juoksivat rinnettä ylös-alas. No siinähän juoksevat, ei tarvinnut edes yllyttää yhtään. Taas meni yks ilta että hurahti. Illalla leivoin vielä seuraavaksi päiväksi töihin viemisiä.
Torstaina Minna tuli hieromaan Ransun. Selässä pientä kireyttä ja muistaakseni toisella puolella lavassa. Ei kuitenkaan mitään kovin kummoista. Hyvä kun kuitenkin kävi. Ransun mielestä vaan hieronta oli tarpeeton kun mikään paikka ei oikein ollut jumissa niin siinä olis sitten ollut parempaakin tekemistä. Se on aina rauhallisemmin silloin kun löytyy jumeja, joiden hieromista pitää ensin yrittää vähän vältellä mutta sitten se melkein nukahtaa kun niitä aletaan hieroa auki ja olo helpottaa :) Kun ei ole jumeja, ei ilmeisesti ole niin raukeaa oloakaan...
Tänään oli aamulla ukkonen ja sitten illalla uudestaan. Aamulla se jyrisi jossain kauempana. Kumpikin oli aamulla portailla sen näköisenä että hyh vesisateella ei kyllä pissata ollenkaan joo mepä tullaankin sisälle tästä... Liinu sitten pissasi olkkarin lattialle puoliksi ryijymatolle, jes. Ransu nosti koipea mielellään heti kun hihnassa vei pihan ulkopuolelle - eikä sade haitannut yhtään. Illalla tein juoksulenkin anoppilaan ja hain auton kotiin. Matkalla alkoi jyristä ja katsoin että nyt on ukkonen nousemassa sellaisesta suunnasta että se voi vaikka tullakin päälle. Lähdettiin käväsemään uimassa ja Ransu ehti yhden kerran hakea lelun ennen kuin mä totesin että nyt lähdetään kotiin. Matkalla salamoi ja jyrinä kuului autoon asti. Ransu oli vähän levoton. Ajoin kotipihaan että otan kissat sisälle ja ajelen koirien kanssa hetken vilpoisessa autossa. Ukkonen oli ihan meidän päällä. Mahtava jylinä ja hienoja salamoita. Ransu oli vähän eri mieltä, mutta sekin itse asiassa oli sitten autossa levottomampi kuin kotona sisällä. Liinu ei ollut moksiskaan, mutta se ei tunnu muutenkaan olevan niin ääniherkkä. Nytkin välkyttelee valoja ja tämä konekin haluaa koko ajan jotain mietiskellä, niin ei oikein kirjoittaminen suju. Taidan siis lähteä raikastamaan omaa oloa suihkun alle :) Onpas ollut kiva kun on ollut pari iltaa niin ettei ole tarvinnut lähteä erityisesti mihinkään. Nyt oon karvakuonojen kans viikonlopun yksin kotona ja maanantaista keskiviikkoon pääsee sitten partasuut paimentamaan :) Lillukin ekaa kertaa, saas nähdä mitä tulee ja vieläkö meillä Ransun kanssa on suunta ylöspäin eikä oteta takapakkia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti