Pahuksen 0,64s ja muuta mukavaa

Hups, kirjoittelu jäänyt vaikka länsirintamalla olisikin uutta... Viime viikonloppuna oli KLAG Kokkolassa, ja otettiin Ransun kanssa kokonaista yksi startti sunnuntaina. Osallistuttiin pelkästään hyppyradalle, koska meidän puomi on yhä vaiheessa... Rata ei ollut mikään ylitsepääsemättömän vaikea, ja Ransu oli rataantutustumisen jälkeen mukaan hakiessani aika täpinöissä. Miksikäs muutenkaan kuin siksi että näytin sille miten häkin luona on odottamassa isot palat alatoopia! Päivä ei ollut erityisen kuuma, mutta silti Ransu ei mennyt parasta vauhtiaan. Munkin ohjaamisesta löytyy puutteita, vaikka puhdas rata tehtiinkin. Tosin ärsyttävällä 0,64 sekunnin yliajalla! Kyllä taas tarjoiltiin ekaa LUVAa kakkosista.

Lähdössä katsoin että nyt se onneton jää rappaamaan korviaan ja sitten kun pitäisi radalle lähteä niin se on jo unohtanut että mikä maa mikä valuutta oliko tää sitä agilitya. Menin ottamaan kakkosesteen taakse vastaan, niin perään hiivitään metritolkulla. Meidän täytyy vissiin alkaa tähän kiinnittää huomiota, vaikka toisaalta kovin paha tuo ongelma ei vielä ole kun minähän en edes sano sille mitään kun jätän sen lähtöön - en käske odottaa enkä olla paikallaan enkä seisoa, jätän vain siihen. Enkä ole treeneissäkään käynyt palkkailemassa siitä että pysyy. Kun ei se ole tuota hiipimistä tehnyt säännöllisemmin kuin vasta nyt keväällä/kesällä ja satunnaisia kertoja aiemmin. Ihan innolla se poitsu sitten lähtee radalle ja minä onnistun olemaan jo kolmosesteellä myöhässä ja teen muutenkin vähän huolimattoman ohjauksen. Sitten onkin pakko sanoa aika painokkaasti "TULE!" ettei hyllytetä heti. Periaatteessa jo tuossa kohtaa menetetään helposti se sekunti, pari ajassa. Joku mulle sanoi tuosta takanaleikkauksesta että se hidastaa tosi paljon - en tiedä oonko samaa mieltä siitä että hidastaako tosi paljon mutta tokihan siinä vauhti hidastuu ja ainakaan koira ei käänny ennen hyppäämistä putken suuntaan. Omasta mielestäni valitsin meille sopivimman ohjauksen tuohon esteille 3-5 vaikka moni ohjasikin oikealta puolen ja kieritti tiukasti tuon siivekkeen ympäri. Se olis ollut tietysti vaihtoehto mutta ajattelin että onnistuessaan matka olis ollut lyhyempi ja Ransulle mukavampi kiertää tuo siiveke mikä kierrettiin. Mutta koska olin myöhässä ja ohjaus oli huono, hyppy ei ollut lyhyt vaan meinasi ajautua takaakierroksi. Lisäksi mietin että miten saan vitosesteellä hidastettua ja käännettyä Ransua niin että se tulee putkeen eikä mene renkaalle. Mielestäni takanaleikkaus oli hyvä valinta jaakotuksen jatkoksi, vaikka sekään ei nyt niin kovin paljoa koiraa kääntänyt vaikka ei sinänsä ollutkaan myöhässä.

Hyvin moni koira hyllytti tuossa renkaan jälkeisellä putkella. Ja minä en ymmärrä miten ne ohjaajat sen saakin sinne ohjattua vaikka juoksevat renkaan vasemmalta puolelta. Kävin edellisen putken suulla katsomassa ja renkaan läpi näkee ihan täysin suoraan oikean putken pään. Kuuluttaja sanoi vähän ennen meidän vuoroa että olkaahan tarkkoja siinä, niin ajattelin että no ollaan sitten jos jostain syystä kuitenkin itse tein jonkin virhearvioinnin siinä ja suunnittelin että juoksen vielä vähän enemmän vasempaan renkaan jälkeen. Kunpa mä ensinnäkin edes juoksisin tuonne putkeen lähetyksen jälkeen - mä taas vaan hölkkäilen. Ja se näkyy meidän vauhdissa. En ehdi renkaalla kissaa sanoa kun Ransu on jo putkessa, eli ei sille tullut pieneen mieleenkään rynnätä väärään päähän. Jälkeen päin ajateltuna moni ohjaaja saattaa juuri kohtalon hetkellä vilkaista missä koira tulee, katse putken väärään päähän ja koira kysyy juuri silloin minne seuraavaksi ja katse antaa sitten väärän ohjeen.

Kepeiltä pelkäsin jo kieltoa, siinä meni taas aikaa, eikä ollut mitkään Ransun huippukepit muutenkaan. On sitä menty huonomminkin kylläkin. Seuraavalla hypyllä voisin uskaltaa lähettää vähän kauempaa tönäisemällä sinne esteelle, että hypyn suunta olisi ehkä sitten parempi. Persjättö toimii hyvin ja sitten taas ennen putkea pitäisi ohjata eri tavalla, ei noin pitkälle ja samoin enempi tönäisten ja sitten lähtien jo itse putken suuntaan, koska Ransu hyppää tosi kauas ja käy melkein kehänauhan ulkopuolella. Ja taas menee sekunteja niin että paukkuu. Putken jälkeen valssi on tuhannesosan myöhässä mutta ihan hyvä silti. Takaakierto oikein hienoa Ransua, sanoin sille itse asiassa käskysanan kie-kie jo ennen kuin se hyppäsi niin tiesi ainakin että on takaakierto tulossa ja minä tiesin että nyt on nollaan mahikset että äkkiä vaan maaliin. Kuvaaja taas taputtaa meille ennen maalilinjan ylitystä mutta eihän meillä rimat tipahtele ja ohjasin huolellisesti loppuun asti niin ei otettu kieltoakaan vika esteeltä :)

Saa siis olla tuohon tulokseen ihan tyytyväinen kun ottaa huomioon että on viimeksi kisattu 3kk sitten, oli syyskuun jälkeen ekat ulkokisat ja kisoja edeltäneissä treeneissä meinasi nokka pudota maahan pari kertaa. Tästä on hyvä jatkaa, kun vaan saisi tuon puomin treenattua kuntoon että pääsis taas niille agiradoillekin. Hyvin me pidettiin schapejen mainetta yllä Kokkolassa vaikkakin vain yhden radan voimalla :)

Puomia käytiinkin treenimässä sitten tiistaina. Vaihtelevalla menestyksellä. Ransu malttaa sen kohtalaisesti ottaa jos minä hidastan vauhtia, mutta useimmiten joutuu hihnalla apulainen pysäyttämään. Ja varsinkin jos juoksen yhtään kovempaa ja jos mennään kokonaista estettä. Eli kaukana, kaukana on vielä meidän puomi. Noh, nykyään se sentään ottaa varmemmin sen kontaktin vaikkei pysähtyiskään, onhan sekin joku saavutus että sille on kenties vähän mennyt perille että siihen alas kuuluu koskea. Keinulla meillä on ollut pari kertaa sellaista ihmeellistä alasmenokontaktilta sivuun loikkimista, en oikein tiedä miksi ja mitä sille tekis vai tekiskö mitään. Luultavasti ei... Pari toistoa otettiin tiistainakin ennen kuin tuli hyvä keinu.

Liinun agireenit tiistaina käsitti hyppy-putkea, ensin putkeen ja sitten hyppy ja toisin päin. Siinä on tuolle Lillusterille haastetta että se malttaa sen verran katsoa mitä tekee tai mitä minä teen että menee kaksi estettä peräkkäin :D Ei puhettakaan että sen kanssa voisi tehokkaasti harjoitella mitään ohjausjuttuja, takaakiertokin on täysin namialustan varassa ja käskysana kaikuu luultavimmin kuuroille korville kun mielessä on vaan se että "tuon siivekken taakse se nami jäi, sinne siis" joskus vaikka riman yli eikä siivekettä kiertäen... Ei meillä onneksi kiire ole mihinkään ja enemmänkin näitä vois kotona omilla hyppysiivekkeillä harjoitella mutta kun mä vaan en ole sellainen että harva se päivä treenailisin jotain pientä.

Osa Liinun tiistai-treenejä oli se että tehtiin niin että oli muitakin koiria kentällä. Ja toinen harjoituksen aihe oli se että kentällä pitäis oppia olemaan huutamatta vaikkei itse pääse tekemään ja Ransu pääsee. Talvellahan kieltämisellä ei saavuttanut mitään vaikutusta, nyt aloin komentaa sitä tiukasti siitä kun avasi kiljukaulansa kun tein Ransun kanssa. Ja kävin palkkaamassa välillä kun malttoikin olla hiljaa. Siinä tuli samalla Ransulle lähdössä pysymisharjoituksia ja Liinulle hiljaa olemisen opettelua. Ransun kanssa näytettiin alkeisjatkokurssilaisille malliksi ohjauskuviopätkä, mikä heidän piti kuivaharjoitella ja sitten myöhemmin mennä oman koiran kanssa. Perushelppoa valssausta, takaakiertoa ja persjättöä. Yhdistin loppuun vielä eteenmenon ja Ransuhan oli ihan hieno :) Vauhtia ei ollut kun vissiin vähän oli lämpöinen keli mutta muuten oli ihan innoissaan.

Viikolla kävin 8,5km ja 5km juoksulenkit ja kyllä meinasi lähteä järki. Pitemmällä lenkillä kävin sen verran myöhään että noin 4000 itikkaa meinasi syödä meidät elävältä ja vitosen lenkillä paarmat vei ihan lihapaloja pohkeista ja käsivarsista. Koirat ollut mielissään kun Antti on lomalla ja yksinoloa on minimaalisesti ja illalla vielä on päässyt lenkille metsäautotielle. Se on kylläkin Liinun kanssa kostautunut sikäli että siitä on tullut ihan metsäläinen. Pöhisee ihmisille ja Kokkolassa sunnuntai-iltana koirapuistossa pelkäsi toisia koiria. Ransun kanssa se osaa touhuta, mutta oudot koirat oli ihan hui. Ransu oli oma sosiaalinen itsensä, se nyt ei muuksi muutu vaikka korvessa vain ulkoiltaiskin mutta Liinun kanssa täytyy näköjään ottaa itseä niskasta kiinni ja harjoittaa myös hihnalenkkejä joilla kohtaa toisia koiria ja ihmisiä. Mörköilyt ja murkkuilut varmaan painaa jossain vaiheessa päälle niin ei sen tarvi olla jo valmiiksi kuin mikäkin metsänpeikko :P Tai sitten tämänpäiväinen aluksi esiintynyt ihmisille pöhinä ja jopa haukkuminen oli mörköilyä eikä sitä että me nähdään lenkillä lähinnä puita ja paarmoja... Eilen käytiin uimassa ja vein Liinunkin veteen. Ransu on vähän vesipedompi, se oikein ryntäsi veteen. Kyllä Liinukin lähtee uimaan Ransun perään mutta eihän se perässä pysy ja joutuu uimaan ilman lelusaalista rantaan. Vitsit miten ne oli taas niin kivan näköisiä kun jouduttiin menemään hiekkamontulle soramontun sijasta ja siellä hiekassa kun juoksivat niin sen huomasi autostakin jälkeen päin. Ja pesuhuoneen lattiakaivosta, joka meni tukkoon hiekan määrästä. Kumpikin shampoopesulle kun Liinu piti saada seuraavan päivän näyttelyyn nätiksi. Illalla sitten pestiin ja kammattii ja leikattiin kynsiä ja auottiin ihania pentuturkin takkuja joita nykyään tulee kun selkänsä kääntää. Anti mennä vielä muutama kuukausi niin rupee oleen oikeesti tosi ihana tuo turkki jos se on samanlainen kuin Ransulla!

Tänään oli sitten Liinun eka näyttely Kemissä. Ransu jätettiin Ouluun eläinkotiin päivähoitoon matkalla. Liinu oli sitten 3 siskon ja 2 veljen voimin pentuluokassa edustamassa High Voltsia, joita koiria oli vanhemmasta pentueestakin paikalla eli sisarpuolia. Mä en tiennyt mitä odottaa siitä meidän esiintymisestä, kun oli helle, mutta meidän harjoittelu on ollut niin minimaalista ja luultavasti laadullisesti kehnoa että hävettää melkein. Ei sitä näytä kukaan muukaan tulevan opettamaan niin itseään saa syyttää. Neljän narttupennun joukosta Liinu sijoittui kuitenkin hienosti toiseksi ja sai kunniapalkinnon :) Olen arvosteluun todella tyytyväinen, tuomari tutki Liinun perusteellisesti ja totesi heti alkuun että "tämä on tällainen kevyempi noihin muihin verrattuna", tuomari tiesi että pentuesisaruksia oli enemmänkin kehässä... Ajattelin mielessäni että sehän onkin agikoira ;) Kasvattaja muistaakseni taisi todeta aiemmin Liinua jututtaessaan että onpas Lillukalla kunnon reisilihakset pikkujaloissa :P No pitäähän ne olla että pääsee lujaa ja pysyy isoveikan perässä (jolle varmaan kuuluu osa kiitos niiden lihasten juoksuttamisesta).

Tässäpä Liinun arvostelu kokonaisuudessaan, tuomari Tarja Löfman:

"Mittasuhteiltaan oikea narttupentu, hieman kevyt kuono-osa, pyöreä kallo, tummat silmät, oikean kokoiset hyvinkiinnittyneet korvat, tasapainoiset kulmaukset, kokoon sopiva, hyvä luusto, erinomaiset liikkeet ikäisekseen, käyttää häntää hienosti, vielä hieman löysä edestä, lupaava pentu, esitetään eduksi."

Viimeinen maininta on kyllä hunajaa korville, ollaan sentään pentuluokan mittapuulla ihan hyvin esiinnytty :) Olen kyllä arvostelusta samaa mieltä, Liinu on minusta kaunis ja sillä on hyvät mittasuhteet ja tykkään sen kevyestä luustosta koska paimenkoiran, schapendoesin, kuuluu minusta olla kevytrakenteinen ja liikkua kauniisti. Turkista ja luonteesta ei tullut kommenttia, mutta varmaankin sitten vähän vanhempana. Hyviä arvosteluja tuli sisaruksillekin, joten minusta Riikka saa kyllä olla todella ylpeä kasvateistaan! Jotka minun silmään oli kaikki kauniita ja etenkin mittasuhteiltaan, minä kun en ihan kaikenlaisiin schapendoeseihin silmiäni iske. Ei niistä tässä sen enempää, mutta olin yllättynyt miten tasaisia sisarukset oli tässä iässä, Ransun sisaruksissa taitaa löytyä paljon enemmän tuota koon ja rakenteen vaihtelua ainakin nyt aikuisena. Hyvillä mielin sitten taas seuraaviin näytelmiin, Liinukin sai positiivisen kokemuksen näyttelystä ja tuomarista koska Tarja käsitteli todella hyvin ja lempeästi koiria :)