Toinen postaus perään meidän eilisistä ohjatuista agitreeneistä. Nyt päästiin siis varsinaisesti ohjattuihin treeneihin, pari viime kertaahan kouluttaja Anders oli kesälomalla ja tuuskattiin keskenämme. No ei se mitään tuuskaamista ollut mutta nyt oli joku nimenomaan suunnitellut radan ja antoi palautetta ja käytiin rataa läpi ennen sen suoritusta. Sitä mä juuri tarvitsen. Ratatreeniä jossa tulee tekniikkaa ja haasteita. Ja sitä että kun ensin itse suunnittelen ohjauksen niin joku tulee kumoamaan ne ;) Ei vaan, käymään läpi rataa ja siinä samalla saattaa avautua sellaisia petollisia kohtia joita ei itse ollut tullut ajatelleeksi.
Rata oli aika hauska, paljon valssausta ja nopean koiran kanssa olisin ollut välillä pulassa. Maksikoiran kanssa ongelmallisia oli lähinnä ajoitukset sen suhteen missä on koiran ponnistuspaikka ja laskeutumispaikka ja milloin mulla pitää olla jo ohjaus päällä - milloin taas on jo myöhäistä enää tehdä yhtään mitään. Alku oli aika simppeliä, sitten takaakierrolla jonne koira meni pussista, piti itse lähteä tuhannen kyytiä karkuun että ehtii ohjaamaan hypyn eikä koiraa putkeen. Ja ei sillä hyvä että sai hypyn yli vaan putken väärä pää oli vielä herkullisesti tarjolla. Ransulla alkaa näkyä se että sille on kertynyt kokemusta, se ei ota kieltoja niin helposti kuin aiemmin ja hakeutuu itsekin esteille. Tai sitten mä olen oppinut ohjaamaan vähän paremmin. Putkelta oli keinu ja sehän otettiin ihan lentämällä! Ransu luuli luultavasti olevansa puomilla, koska keinu ei ehtinyt laskeutua ollenkaan kun kaveri lentää kyydistä. Sillä oli ehkä vähän liian kiire mun perään, mulla taas oli kiire tekemään persjättöä keinun jälkeiselle hypylle jolle koira saa kerättyä vauhtia ihan kivasti kun ei pysähdy kontaktille. Onneksi Ransu ei noista lentokeinuista ole moksiskaan vaan ottaa terveesti rauhallisemmin keinun seuraavalla kerralla.
Keinun jälkeen alkoikin sitten ne valssausharjoitukset. Minä valitsin siihen ekaan väliin persjätön koska valssi olis helposti myöhässä ja hidastais, eikä siinä sitä paitsi vielä käännytty mihinkään ennen seuraavaa estettä. Seuraavalla esteellä pitikin tehdä 90 asteen kulmassa takaakierto ja niisto ja persjättö. Mä en tiedä millä nimellä tuota oikeasti pitäis sanoa, mutta joku niisto-persjätöksi minä sitä sanon... Siitä suoraan putkeen. Sitten neljä valssia peräkkäin, se oli kyllä hauskaa pyöritystä ja meni hyvin. Ransu alkoi väsyä kun se jostain syystä ei tullut tuohon niistoon mukaan millään ja piti ottaa toistoja. Se siis otti aina kiellon hypyllä. On se ennen tullut herkemmin mutta eilen mun piti antaa sille enemmän käsiapua. Valssit meni sitten hyvin kun Anders huomautti että mulla katkeaa ohjaus juuri ennen rimaa, tai siis vaihtuu käsi hieman epäloogisesti ja Ransu tulee ohi. On se hemmetin tarkka koira! Ei kyllä tee vahingoissakaan mitään mitä en ohjaa. Se ei anna anteeksi tuollaisia pieniä juttuja mutta tuleepahan opeteltua ohjaamaan tarkasti kun on tuollainen koira joka opettaa mitä tarkoittaa pienen pienenkin ohjauksen lukeminen. Toisaalta jos Liinu ei ole samanlainen niin joudun opettelemaan "huutamaan elekielellä" sille mutta ainakin vielä sekin tuntuu aika herkältä ohjattavalta.
Oli hyvät treenit, koiralla vain huomattavissa pientä kunnon alenemista kun väsymys tuli aika nopeaan. No pakko myöntää että tämä muuttaminen on vienyt aika paljon aikaa ja voimia, eikä se vieläkään ole ohi. Miten tää voikin olla niin työlästä... Ransu on nyt aivan oikosenaan, se saa kyllä tänään pitää lepopäivän kun sillä on sitten taas lauantai ja sunnuntai Jenni Leinon agikoulutusta.
Liinulla sen sijaan olis ollut aamulla virtaa vaikka mihin. Meinasin että vien sen pariksi tunniksi hyppimään metsään uusiin maisemiin kun se jahtasi kissoja, riehui maton kanssa, hyppi sängylle ja vaikka mitä muuta. Piti laittaa se hetkeksi rauhoittumaan kun meni ihan mahdottomaksi. Eilen käytiin koirapuistossa mutta ei ollut kuin yksi koira. Sama joka oli toissa päivänäkin, Ransu sai sen kanssa kunnon painit, keskiviikkona oli muitakin koiria. Eipä tuolla tule kovin usein käytyä kun ei viitsi sen takia ajaa paria kymmentä kilometriä. Ihan asiallisia omistajia ja hyvätapaisia koiria siellä kuitenkin sattui olemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti