"Teknisesti varma ja taitava koira"

Jenni Leinon agilitykoulutusviikonloppu Sievissä 20.-21.8.

Suunnattiin lauantaina aamupäivällä Sieviin Leinon Jennin agilityoppiin. Uusi kouluttaja, mutta ei niinkään uudelta planeetalta ajatukset ja koulutustavat. Tykkäsin kyllä! Lauantai tuntui aika paljon vanhan kertaukselta, mutta tulipahan mun nyt ajateltua rytmittämistä. Ohessa olevat kuvat; kuvaaja Leena Partanen.

Musta tuntuu että koko viikonlopun teema, jota mun täytyy alkaa miettiä ohjatessa ja jo rataantutustuessa, on juuri se rytmittäminen. Jenni mainitsi joitain muitakin varsin hyviä pointteja, joita ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi. Tuli mieleen siinä alun "teoriaosuutta" kuunnellessa että olis pitänyt tulla kuunteluoppilaaksi muutamalle kouluttajalle jo ennen kuin alkaa opettaa ensimmäistäkään agilitykoiraa... Jälkiviisaus on näköjään paras viisaus. Nyt vaan harmittaa se, että kun on käsissä pentu jota ei ole vielä pilannut ja jonka kanssa peliä ei vielä ole menetetty (no en mielestäni ole pilannut Ransuakaan, peli sen kanssa joidenkin asioiden suhteen taitaa kuitenkin olla menetetty...), sen pennun kanssa ei ole ehtinyt kesän aikana harjoittelemaan tarpeeksi. Eipä sillä, mun mielestä pentu saa olla pentu ja sen ei tarvi kauheasti kaikkea heti osatakaan - siitä on kyllä tuo Liinu hyvä esimerkki - mutta jotain pieniä juttuja olis voinut alkaa vahvistaa aktiivisemmin jo tähän mennessä. Mä oon vaan tämän kesän vapaa-ajan ja treeniajan satsannut Ransuun. Se on kyllä minusta sikäli oikein että se on kumminkin mun "ykköskoira" vielä pitkän aikaa ja ainoa kisaava koira. Noh osaahan se Liinu jotain pientä agilityyn liittyen, mutta noissa koulutuksissa tulee ja menee sellaisia hyviä vinkkejä joita ajattelee että voisi/pitäisi opettaa omallekin nuorelle koiralle. Voi kun niitä siinä vaan ehtisi kirjoittaa ylös, mielessä ei pysy ikävä kyllä puoletkaan kaikesta asiasta jonka kuulee :(

Lauantain radalla tehtiin sivuirtoamisia ja hyvin pohjustettiin sunnuntain rataa varten sitä, että kannattaako mun kääntää Ransulle selkää, mihin kääntää hartialinjaa ja päätä. Oikein kukaan kouluttaja ei ole osannut mulle tätä ennen sanoa syytä miksi Ransu tekee kaarroksia. Onhan sitä tarjottu aina sitä selitystä että mä olen niin myöhässä. Mutta mä olen omasta mielestäni parantanut ajoitusta ja helpottanut sillä tavalla Ransun radan suoritusta. Joku siinä on silti ollut että tietyissä tilanteissa se lähtee tekemään kaarroksia, ja sen vauhti hyytyy. Minä tyhmeliini jätän toisen yksin tekemään asioita ja vahingossa sotken ylävartalollani persjätön ohjausta ohjauksiin jotka ei ole persjättöjä ja joissa koiran ei toivota käyttäytyvänkään niin. Nyt sain yhden mahdollisen vastauksen ja selityksen näihin kaarroksiin ja jestas miten hienosti Ransu meni!

Sain itse paljon kehuja ohjaamisestani, sunnuntain rata etenkin sopi meille tosi hyvin. Ohjasin hyvin ja ehdittiin kokeilla onnistumisen jälkeen heti jotain muutakin tapaa ohjata sama kohta. Ransu on kuulemma teknisesti varma ja taitava koira. Se hyppää hyvin, kääntyy hyvin, lukee tottuneesti mun ohjausta, mitäpä sitä koiralta voi muuta vaatia? Ihmeen hyvin se halusi hypätä vaikka olikin jumissa, mutta ilmeisesti siksi että jumissa oli ennemminkin takapää kuin etupää. Ainahan löytyy koira joka tekee asiat paremmin kuin joku toinen, ja ihan varmasti on koiria joiden rinnalla Ransu ei ole niin hyvä, mutta en masenna sillä itseäni koska tiedän että se teki parhaansa viikonloppuna. Ja vaikka se ei ollut fyysisesti täysin kunnossa niin se sai silti kehuja hyvästä osaamisesta.

Sunnuntain rata oli täynnä valssaamista ja käännöksiä, asioita jotka olen luullut osaavani mutta jo tätä viikonloppua ennen kesän aikana huomannut että parantamisen varaa taitaakin löytyä melko lailla. Sekin on ollut mulle ongelmallista, että miten mä saan sille koiralle kerrottua että sen hypyn jälkeen käännytään tiukasti? Nytpä sain siihenkin apua, näitä vaan nyt pitäisi päästä iskostamaan selkäytimeen. Opit tuntui toimivan joten sen ilon ja hyödyn sain Jennin koulutuksesta, että opettelen rytmittämistä, koiran ohjaamista kaarroksissa ja tiukoissa käännöksissä. Sitä koiraa voi ihan oikeasti siellä radalla odottaakin! Mulle on ollut jotenkin vaikea yhtälö se, että koira on hidas -> joudun hidastelemaan ja pysähtelemään odottamaan sitä koska se ei vain kulje. Ja nyt mulle sanotaan että ei aina tarvitse EIKÄ SAA höyrytä/juosta eteenpäin ennen kuin koira on tehnyt rauhassa sen edellisen asian. Odottamattomuus kostautuu virheinä.

Senkin yritän pitää nyt mielessä että radalla kannattaa suunnitella (vielä tarkemmin kuin mitä olen tehnyt) kohdat joissa palkkaa koiran. On parempi palkata vaikka sitten 3 esteen pätkästä joka menee loistavasti kuin puolikkaasta radasta joka päättyy virheeseen. On parempi tehdä radan aikana "4 nollaa" kuin yrittää yhtä nollarataa. Siis palkata tarpeeksi usein hyvistä pätkistä, niin koira saa onnistumisia ja itsellä itseluottamus kasvaa. Miksei tätä ole kukaan sanonut mulle aikaisemmin? Siis palkkaanhan minä koulutuksissa ja treeneissä kesken radan mutta turhan usein ajatuksena on ollut että "nyt tehdään ratatreeniä ja nyt mennään mahdollisimman pitkälle puhtaasti". Aiemminkin olen kyllä huomannut - lähinnä muiden tekemisissä ja pohtinut sorrunko siihen itsekin - että joillain on ratatreenissä se tavoite että mennään mahdollisimman monta estettä, sama se miten mutta kunhan pääsee maaliin asti. Omassa päässäni olen nyt yrittänyt omalla kohdalla toteuttaa mieluummin sellaista tavoitetta, että vaikka sitten neljä ensimmäistä estettä kunnolla ja huolellisesti tehden jos ne on vaikeita, kuin 20 esteen rata juosten kusten. Joskus jää harmittamaan kun treeniradalla on myöhemmässä kohdassa sellainen kohta jota olisin halunnut treenata mutta en ehtinyt sinne asti. Jenni tosin sanoi, että voidaan mennä rataa myös sieltä täältä jos niin haluaa. Ja mä useimmiten otan koulutusradat uudelleen käsittelyyn myöhemmin kokonaan tai osittain ja treenaan niitä vaikeita kohtia tai niitä mitä olisin halunnut ja mitä en ehtinyt. Ei kai kukaan oleta että treeneissä kerran viikossa käymällä tai koulutuksissa muutaman kerran vuodessa käymällä koira (ja ennen kaikkea aloitteleva ohjaaja) oppii kisavalmiiksi ja taitavaksi?

Viikonlopusta jäi kyllä positiiviset fiilikset, olen itseeni tyytyväinen, koska mulle ei huomauteltu koko aikaa siitä että älä turhaan varmistele ja jää odottelemaan, eli jotkin entiset ongelmat pysyi edelleen poissa. Nyt ennemmin sitten sain uutta ajateltavaa siitä, että on eri asia turhaan varmistella ja odotella koiraa, kuin tehdä niin siksi että rytmittää ohjausta koiran mukaan. Vielä kun sisäistäisi tämän niin jäisi se turha hätäilykin pois, useimmitenhan ei ole kiire vaan on vain kuviteltu kiire. Huolellisella ohjaamisella voidaan saavuttaa parempi suoritus kuin sillä että päässä vain tikittää sekuntikello. Oikeasti ne pysähdykset ja vastaavat on lyhyempiä kuin miltä ne itsestä siinä vaiheessa tuntuu. Kertooko se sitten siitä miten paljon ohjaajan päässä ehtii vilisemään asiaa kun ohjaa vai mistä? Ainakin joskus kisaradan jälkeen kun tulee joku antamaan heti palautetta niin itse näkee asian vielä ehkä eri tavalla koska ajantaju on radalla aika erilainen kuin radan vieressä. Ainakin mulla.

Ransulla kävi tänään hieroja ja parturi ;) Ajelin ja saksin pojanpötkylän taas siistimpään lookkiin ja Minna kävi siinä välissä hieromassa. Katsoin jo torstaina että vähän saattaa olla kireyttä, mutta viikonloppuna tuli kyllä selväksi että varmasti on joku paikka jumissa. Oli ne kepit niin hitaat. Siitä päättelin että kun hyppää kuitenkin aika normaalisti ja hyvin, ettei etupää ole kovin jumissa mutta koska ei halua pujotella niin selän täytyy olla. Hyvä laji tuo agility paljastamaan tällaiset, siinä kyllä heti huomaa muutokset. Oikeassa olin, selkä oli melkoisen jumissa ja samoin lantio. Lapojen välissä oli hieman kireyttä, mutta jo Ransun makuuasennosta (sykkyrällä ja jos kyljellään niin lantio köyryssä ja takajalat koukussa) näki että missä isommat ongelmat. Viimeksihän Ransu oli aika hyvässä kunnossa, ja se meinasi pistää lekkeriksi koko hierontatunnin. Nyt sen sijaan se otti Minnan ilolla vastaan, meni itse syliin ja laittoi heti pötköttämään Minnan eteen ja makasi niin rauhassa paikallaan että taju varmaan kankaalla ;) Silmät ummessa ja välillä havahtui vähän venyttelemään kattoa kohti :D Eli huomasi että nautti ja rentoutui kun oli ollut jumissa ja tiesi että nyt olo paranee. Ihana kun se suhtautuu hierontaan noin.

Pari päivää nyt lepoa täytyy pitää ja sitten lähdetään tutkimaan uusia lenkkimaastoja :)