Päästiin kahden viikon tauon jälkeen agitreeneihin tänään. Johanna oli vuorossa vetämässä meille treenejä ja olikin tuonut ihan mielenkiintoisen radan. Ei erityisen vaikean, mutta radalla oli pituutta 27 estettä, joitain ansapaikkoja ja muita ajattelemisen aiheita. Pääpointti treeneissä oli kuitenkin se, että jokainen vuorollaan lähtee tekemään nollarataa ja menee niin pitkästi kuin pääsee ilman virhettä. Virheen jälkeen ulos ja seuraava, kunnes tulee taas oma vuoro. No meitä oli vain kolme koirakkoa joten eipä siinä kovin kauaa ehtinyt huokaista ennen kuin oli taas oma vuoro...
Me keskusteltiin Ransun kanssa hieman lähdössä pysymisestä. Ransun mielestä mä vissiin yritän edelleen jättää liian kauas ekasta esteestä, koska täytyy yrittää tiettyyn pisteeseen hiipiä perässä jos ei ole topakkana. Senkus mun puolesta muuten hyppäis vaikka suoraan riman takaa ilman vauhtia mutta kun ei siinä ole järkeä ja onhan se hidasta ja raskastakin. Ensin oli kaks estettä suoraan ja sitten takaakierto, mä yritin pitää mielessä että älä jätä koiraa pois näkökentästä ja muutenkaan tekemään yksin sitä takaakiertoa. Muuten hyvä mutta mun suunnitelmat kolmoselle ei toimineet ja Ransu pamahti A:lle. Sain ohjeen ohjata alun hieman eri tavalla. Näinhän me sitten jouduttiin ulos ja vitsailtiin treenikaverin kanssa että tää vissiin menee sillai että "kaks estettä - ulos, kolme estettä - ulos jne." Pari kertaa me taidettiin päästä vain siihen kolmosesteelle kun toisella kertaa mä en sitten käyttänyt koiran puoleista kättä kun ohjasin hypyn yli ja liikkunut itse järkevästi.
Sanoin jo rataantutustuessa Johannalle että mä oon jotenki ihan töttöröö nyt. En yhtään tajunnu kun rataan tutustuin että mitä mä oikeastaan olen tullut tekemään. Pää oli jossain ihan muualla kuin siinä asiassa. Tuntui että ei hittolainen mä en edes opi tätä rataa ulkoa! Puhumattakaan että mulla olis suunniteltuna mitään järkevää ohjausta, koska monessa kohdassa sai ihan tosissaan miettiä että mitä hittoa mä teen että saan koiran tuonne!
Kolmannella kerralla taidettiin sitten jo ehtiä jonnekin 15 esteelle saakka, ennen kuin tuli kielto putkelta. Yhden kerran ehdittiin 12 esteelle kun Ransu otti kesken pujottelun häiriötä. Tai olisko parikin kertaa ottanu siinä kepeillä "vitosen" niin ei muuta kuin pikku breikille. Päästiinhän me sitten hienosti rata loppuun asti, jumantsuikka että sai juosta! Tuntui lopussa että ei mää en jaksa ja miten ihmeessä tää rata meni joten sovelsin, ja se meni yllättäen oikein... En edes tutustunu rataan niihin kolmeen viimeiseen esteeseen kun ajattelin että oon ite niin hoopo ettei me edes päästä sinne. Ransu teki about 5 kertaa aivan sairaan hienon sylkkärin, juku että mä olin ylpeä siitä. Kaks estettä oli sillain kulmittain ettei ihan 90 asteen kulmassa kuitenkaan, ja se eka este hypättiin ohjaajasta pois päin ja se toinen piti tulla sitten taas samaan suuntaan. Eli ensin koiran lähetys hypyn yli pois päin itsestä, veto takaisin luokse ja sitten sellaiselle vinosti näkyvälle hypylle sylkkäri (melkein tuli takaakierto) niin voi elämä että olin meistä ylpeä! Siitä sitten vielä putken peräreikään. Sen jälkeen parit hienot valssit niin sai Ransukin mennä sinne A:lle :) Mainioita lyhyitä hyppyjäkin se teki aina kun tarkoitin. Kerrassaan hieno jätkä! Itsekin terästäydyin sitten kun tosiaan pelin henki oli se että ulos joutuu heti virheestä ja totta kai tavoitteena on puhdas rata. Kahdesti mentiin sitten koko rata.
Etukäteen ajattelin että onkohan Ransulle hyvä treenitapa, kun joutuu menemään samaa uudestaan ja uudestaan ja periaatteessa palkka täytyy antaa virheen tapahduttua. Ja se että joutuihan se tekemään ihan hitosti töitä (niinkun minäkin, juoksin paita märkänä) kun mentiin niin pitkää rataa niin monesti. Kerran jäätiin esteelle nro 20 kun Ransu ei osaa - ja mä ohjasin huonosti - kepeillä mun takaaleikkausta. Hienosti se kuitenkin jaksoi, viimeisellä kerralla ehti alkaa vähän nuuhkutellakin mutta hyvin me tsempattiin. Laskeskelin että varmasti mentiin pitkästi toista sataa estettä sen tunnin aikana, ja uskallan väittää ettei meidän normaalitreeneissä kyllä tule sellaista estemäärää suoritettua. Siihen nähden jaksettiin hyvin :) A-esteeltä oli 90 asteen kääntö kepeille ja viimeistä puhdasta rataa lukuunottamatta Ransu loikkasi sivuun joka ainoan alasmenokontaktin. Sitä ei siis laskettu virheeksi kuten ei sitäkään jos olisi rimoja tippunut, vaan kiellot ja hyllyt ja sellaiset oli virheitä joista joutui ulos. Viimeisellä kerralla sitten menin itse siihen kontaktipinnan vierelle (A:n alta meni putki joten ihan viereen ei päässyt) ja viestitin Ransulle että sen pitää malttaa ottaa kontakti niin tulipahan hieno alasmeno!
Vaikka oli aika rankat treenit varmaan sekä koiralle että ohjaajalle, niin oli aika mielenkiintoista tehdä noinkin ja siinä tuli sitten sellainen sisuuntuminenkin että jo on kumma kun en osaa sitä ja sitä kohtaa ohjata niin hyvin että se onnistuu. Ja yllättävän hyvin siinä aina ehti koirakin vähän palautua kun odotti ne kaksi koiraa, vaikka aina se aika ei ollut kovin pitkä kun ne kaksi muuta koirakkoakin saattoi päästä sen 3 estettä kumpikin ;) Mä vitsailinkin etten tarkoita pahalla mutta ettekö vois mitenkään mennä vähän pitempää pätkää...?!
Mulla oli Liinu autossa mukana ja se sai lenkin siinä samalla kun kävin Ransun lämppäämässä ja jäähdyttelemässä. Käytiin sitten vielä koirapuistossa ja mentiin tällä kertaa pienten puolelle ensin Liinun kanssa kahdestaan ja sitten hain Ransunkin sinne. Liinu oli heti paljon reippaampi enempi itsensä kokoisten koirien kanssa, isojen puolella se hyypistelee mun jaloissa ja ennemminkin pelkää isoja koiria kuin uskaltaa lähteä leikkiin mukaan. Pienten puolella se leikki monen koiran kanssa. Ransullekin oli ihan hyvää oppia opetella leikkimään itseä niin paljon pienempienkin kanssa, huomasi että se oli vähän ihmeissään. Mutta uskoisin että parempi nuo pienemmät leikkikamut kun se osaa niitä kuitenkin varoa, kuin isot joiden kanssa tulee rajua painia ja yhteentörmäyksiä. Minnan mielipide oli se viimeksi hieroessa että niillä on osaselitys tuohon jumissa olemiseen.
Tällä viikolla on ollut aivan upeita ulkoiluilmoja, ja tiistaina käytiinkin Ransun kanssa reippaan 10km pyörälenkki. Liinu pääsi vain hihnalenkille, kiitos sen toisen ulkoiluttajan viitsimättömyyden... Otin sitten eilen vahingon takaisin ja käytiin melkein parin tunnin lenkki pururadalla. Matkaa tuli reilu 7,5km ja yllytin niitä oikein juoksemaan :) Itsekin juoksin vähän matkaa pitkästä aikaa ja äkkiä se tuo juoksukunto laskee itselläkin. Nyt ei taas juostaiskaan enää viittä kilsaa yhteen menoon :( Noh asiaan täytyy tehdä korjaus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti