Liinu pääsi vihdoin oppikoulutukseen!

Ja emäntä päätti lopettaa tuumailun ja ryhtyä toimeen.

Tulin tänään koulusta lyhyen päivän jälkeen ja koirat oli täynnä virtaa. Eilen illalla kävin ensin Ransun kanssa 3,5km pyörälenkin ja sitten molempien kanssa 6km kävelylenkin "pururadalla". No äkkiäkös tuollaisesta pikku hypähtelystä nyt palautuu ja kumpikin oli taas tekemistä vailla. Ransulla on illalla agilitya niin että se saa säästää sinne enimmän intonsa ja energiansa :) Mutta mitäs tuon Liinun kanssa...

...sitä pitäis varmaan pikku hiljaa alkaa kouluttaakin? Sehän on tähän asti saanut olla lähinnä pellossa... No ei nyt sentään mutta sanotaanko niin että se on saanut olla pentu ja opetella arkipäivän tapoja. Nyt alkaa tuntua että sitä vois vähän rassata treenaamisellakin ;) Onhan se toki tehnyt agijuttuja aina silloin tällöin, ja niistä mulla on ollut tarkoitus yrittää muistaa ottaa videota.

Ransun mieliksi tein sen kanssa ensin vähän keittiössä kaukokäskyjä, seuraamista ja seuraamisesta maahanmenoja, seisomisia ja sitä että kun pysähdyn niin tulee perusasentoon. On se innokas poika :) Se muisti vielä mitä "taakse" meinaa, vaikkei olla pitkään aikaan tehty (taakse=sivulle seisomaan).

Vaihdoin koiraa ja ajattelin että nyt Liinu opettelee ensin tulemaan sivulle. Sitten (kunhan sinne asti joskus päästään) se opettelee myös jäämään paikalleen kun lähden siitä sivulta. Tämä tulee olemaan vaikeaa... Sitten alan vaatia siltä seuraamista, sehän kyllä kulkee vierellä namin imussa sillain "ilmavasti". Tai no vierellä ja vierellä; vierellä, etuviistossa, edessä, puolta ja askellajia vaihtaen... Voi taivas kun se tuntuu pieneltä Ransuun verrattuna. Ransulle ei tarvi kumartua antamaan namia jos se istuu, mutta Liinulle pitää.

Sivulle tulohan sujui yllättävän hyvin! Seinän vieressä, käsiapua reippaasti antaen, se tuli jopa suoraan istumaan ihan kelvolliseen paikkaan. Joku toko-pilkunviilaaja olis löytänyt huomautettavaa varmaan ihan kaikesta mutta kun mua ei ole vieläkään se tokokärpänen purrut. Niin saan tehdä sillain rennosti :P Mä tietysti olin hölmö enkä malttanut lopettaa siihen vaan ajattelin että otetaan nyt muutama toisto. No niinpä niin, kylläpä kannatti. Suoritukset vaihteli ja ilman seinän apua Liinu jäi kauas tai tuli melkein poikittain. Kyllä se siitä! Pidetään tänään vielä toiset köksätreenit, tuo oli ilmeisesti yllättävän rankkaa koska hetken päästä pikkulikka oli kieli pitkällä väsähtäneenä. Hain jo kamerankin kuvaamaan että nytpä laitetaan meidän treeneistä (ja meidän sairaanhienon värisistä keittiön kaapinovista) todistusaineistoa, mutta sitten tuli ilmeisesti kummallekin ramppikuume eikä homma sujunut enää yhtä hyvin. Eli se video päätyy arkistojen kätköihin... Voipahan sitten joskus nauraa sille kun Liinu tulee hienosti sivulle :) Niin, kyllä se vielä joskus tulee, ilman käsiapua, ilman seinää, suunnilleen suoraan, suunnilleen oikeaan kohtaan, ja malttaa pysyä siinä senkin jälkeen kun on ekan palkan saanut. Kuulostan tosi uskottavalta ja tokoharrastajat (ja Liinun kasvattaja?) varmaan repii pelihousujaan :D Pitäkää mielessä että Ransu on opetettu samalla mentaliteetilla ja sehän on aivan pätevä poika, ja juku miten innoissaan se on meidän "tokoilusta" kun saa käyttää vähän omaa luovuuttaankin!