Olipas piirinmestaruuskisat. Olin itse aamupäivällä kahdella radalla työntekijänä ja vielä siivousporukassa omien kisaamisten jälkeen. Hain Ransun ja Liinun keskellä päivää kotoa ja vaihdoin kevyemmät kuteet niskaan. Lähdin luottavaisin ja toiveikkain mielin - mulla oli tavoitteena luva tähän meidän syys-kisakauden alkuun. No eipä tullut luvaa, mutta ei ne radat nyt ihan peestä olleet silti.
Eka rata oli agilityrata ja nollaradan lisäksi (tai sen edellytyshän tämäkin on) tavoitteena oli että etenkin puomin alasmenokontakti on hyvä. Ei siitä virhettä otettu, vaan ihan ok Ransu siihen jarrutti. Ei siis pysähdy, enkä sitä vaadi, mutta otti sen kuitenkin kuten treeneissäkin. Mä tiesin odottaa Berglundilta kivoja ratoja, ja aika jännät radat oli. Sopivan vaikeat/sopivan helpot ja sai ohjatakin. Jotain kertoo kuitenkin ratojen sopimisesta itse kellekin se ettei agilityradalta tullut yhtään nollatulosta. Niin että se meidän eka nollavoitto oli keppien kiellosta kiinni tällä kertaa!
Ennen radalle lähtöä Ransu "kaivoi nenää", rapsutteli ja teki muutakin oheistoimintaa. Mun piti asetella se lähtökuoppiin ja tiedän että siinähän se vikaan meni. Tiedän, että Ransu loukkaantuu siitä kun joudun sitä komentamaan etenkin ennen radalle lähtöä topakasti. Me vain on ajauduttu sen suhteen vähän umpikujaan, koska se ei pysy lähdössä joten sille on pakko olla topakka. Jos sanaa menee ns. perille, sillä lopahtaa into radalle lähtöön. Yleisöstäkin kuului jo naurua kun se lähtökuopissa vaan kaivoi tassulla kuonoa ja rapsutteli korvallisia. Mun piti ihan älähtää sille että nyt mennään, ja sitten mentiin, mutta vauhti ei päätä huimannut. Ehdin toki ohjata sen ansiosta hyvin, mutta olihan se ärsyttävää käyttää tiukkaa äänensävyä radalla. Muuten pakka olis levinnyt ihan täysin. Ransu oli vähän sillain että "minä teen omaa tahtiani" tein minä mitä vaan mutta siihen oli sopeuduttava. Vähän oli paikoin haahuilumeininki, mutta tiukka komento sai sen takaisin tähän maailmaan, mutta ei sekään vauhdille hyvää tehnyt. Ransun kanssa pitäis päästä radalle niin että sillä on into päällä ja radalla onnistua ohjaamaan niin että voi käskyttää vain tsemppiäänellä. Silloin mennään kovempaa ja korkeammalta.
Nyt se otti kiellon okserin jälkeen kepeiltä. Juoksenteli ihan diipadaapana puoleen väliin keppejä sinne keppien taakse. Mä ärähdin sille nimeltä että "Ransu nyt tänne, kepit!" En mielestäni ollut sen näkyvyyden edessä, pyrin vekkaamaan okserilta parempaa (=suorempaa) lähestymistä kepeille enkä mennyt sörkkimään mihinkään keppiväliin. Mutta toinen ei edes yritä alkaa pujotella! Ei väärin eikä oikein, vaan ei ollenkaan. Kepit meni sitten niin ja näin, paremmat nämä kepit silti oli kuin toka radan. Sitten oli muutamat esteet ja loppusuoralla puomi ja loppuhyppy. Olin päättänyt että puomi mennään kunnolla vaikka miten onkin varmasti niin että Ransu tietää että rata kohta päättyy. Käskytin "ota" ja Ransu hidasti sen verran että tassut koski kontaktia. Puomia täytyy kyllä ottaa nyt treeneissäkin omana esteenään palkan kera.
Toinen rata olikin sitten vielä mielenkiintoisempi. Se sisälsi suoran putken ja 2 muuta putkea jotka mentiin yhteensä 5 kertaa - 4 kertaa peräkkäin ja yksi vielä ennen loppusuoraa. Se video onkin YouTubessa, kiitos tuntemattoman kuvaajan, voin sen linkittää tuonne videolistaan. Ransun kanssa keskusteltiin taas lähdössä pysymisestä, mutta en halunnut pilata tätäkin rataa vauhdin puutteella, koska en tiennyt miten Ransulla riittää into ja tsemppi noin moneen peräkkäiseen putkeen vaikka vauhtiahan siinä saa toki kerättyä. Niinpä lähdettiin (vähän vasten mun tahtoa) lähes yhtä matkaa radalle. Hyvin ehdin kuitenkin ohjata pyöritykset, joissa olis kyllä parantamisen varaa. Mieli teki tehdä niistoja, mutta kulmat oli sellaisia että jos näissä on nyt treeneissä tupattu säännönmukaisesti ottamaan kieltoja niin ei niitä kisoihin mennä harjoittelemaan. Joten tyydyin pyörittämään itseni ympäri ja valssaamaan. Sitten ne putkihässäkät ja suorasta putkesta 90 vienti kepeille. Toppuutin Ransua minkä tohdin, että saisin sen oikeasti melkein pysähdyksiin ennen keppejä ja siitä sitten nokasta viemällä kepeille. No ei mennyt ihan niin, Ransulla kävi ehkä kuononmitta keppien takana, ei edes välissä, ja kieltohan siitä tuli! Eli niin oli loistavaa keppien hakemista tälläkin radalla. Juku että mua sapetti. Muuten oli taas puhdas rata, vaikka ajassa me ei kyllä nyt oltais pärjätty luvalle asti, koska kirkkaimmat sijat vei älynopea kelpiekaksikko. Mun piti tehdä okserin jälkeisellä hypyllä persjättö, mutta unohdin ja niinpä oli hyvä että meillä on niin hyvin hanskassa toi takanaleikkaus ;) Hehheh onneksi se toimii ainakin hätätilanteissa - ei vaan on se parantunut kun sitä on joutunut joitain kertoja vähän ex-tempore käyttämään.
Ransun loppusuorasta olen tosi ylpeä, nimittäin sen takanaleikkauksen jälkeen ne viimeiset esteet se menee aivan eri kyytiä kuin mitä siihen asti. Ja ne kolme vikaa hyppyä... Hieno eteenmeno, komeat loikat ja hienosti passautetut askeleet! Upea Ransu <3
Niin että mitä jäi kisoista käteen? Kokemusta ja kolmas sija agilityradalta. Ja monta treenin aihetta!!! Tuo lähdössä pysyminen on vaikein ja pahin. Kepit se on kyllä hakenut viime aikoina paljon paremmin, niihin luulin että pystyn sentäs luottamaan. Mutta lähtötilanteisiin en pysty ja niihin me tarvitaan nyt treeniä ja joltain viisaammalta vähän vinkitystä että miten me niitä treenataan niin että siellä pysytään kun käsketään mutta motivaatio ei laske. Ransu lähtee radalle ihan eri höökillä kun se saa vähän törkeillä lähdössä... Mutta kun minä en halua että se törkeilee lähdöt. Kepeille me tarvittais lähinnä vauhtia, mutta sekin on vaikea pala, miten sitä niille sais. Heti kun on palkka kädessä, pötkäle vetää ne tosi hyvin. Ehkä pitäis kokeilla jättää namipalkka keppien jälkeen ja aluksi vaikka näyttää että se on siellä, sitten laittaa kepeille namia näyttämättä ja kun pujottelee loppuun niin sieltä se löytyy? Treeneissä siis, ja ei joka kerta. Voisko sillä lailla saada sen pujottelemaan nopeammin kun on optio että siellä saattaa odottaa jotain? Jos vielä jättäis jotain huippua, kuten alatoopia? Nykyään kun palkkaan kepit lelulla itse... jos palkkaan keppien jälkeen siis.
Sekin jäi käteen, että meidän kesän omat ratatreenit on tehneet tehtäväänsä. Sen lisäksi on tehty muissa, ohjatuissakin treeneissä ratoja, kokonaisia ratoja, ja se näkyy nyt mun ohjaamisessa. Oon kehittynyt siinä että pystyn pitämään pakan kasassa koko radan. Rata ei ole enää vain yksittäisiä esteille viemisiä ja tilanteiden pelastamisia ja huomaamista että on itse ajautunut aivan väärään paikkaan. Oon ehkä myös kehittynyt rataantutustumisissa vaikka treeneissä niihin kuluukin aikaa enemmän. Tänään 5min riitti ihan hyvin. Ajan sijaan olennaisempaa on mun mielestä miettiä mitä siellä rataantutustumisessa miettii, kuin että kauanko menee yhteen läpikäymiseen ja suunnitteluun aikaa ja onko se liikaa. Ransu on oppinut myös tekemään kokonaisia ratoja, ja samoin sillä pysyy mun mielestä paremmin pakka kasassa. Talvella oli hyödyllistä ja pakollista treenata yksittäisiä asioita (siihen Dogness paikkanakin sopi hyvin), kentällä nyt kesällä taas on ollut oivallista rakentaa ratoja kun on tilaa ilman tolppia... Nyt jatketaan ratatreeniä, uskoisin ainakin niin, ohjatuissa treeneissä ja jos ei niin omalla ajalla sitten. Omalla ajalla vahvistetaan puomia ja otetaan lähtötilanteet treenin alle - kunhan saadaan idea siihen miten se tapahtuu käytännössä. Nyt on ennen joulua suunnitteilla vielä monet kisat, joten kisataan siis nyt aktiivisemmin kuin kesällä. Luulen että sopii Ransullekin - viileämmät ilmat nääs :)
Lähdin luottavaisin mielin kisaamaan, ja keppien haku tuotti mulle nyt sen pettymyksen. En ota sitä niin vakavasti mutta nuo lähdöt, lähdöt, lähdöt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti