Treenit.22092011.hau

Eilen oli näillä näkymin ja tällä haavaa viimeiset Andersin vetämät agitreenit. Meidän osalta ne oli vähän sellaiset back to basics-treenit. Harjoiteltiin siis lähdössä pysymistä, keppejä yksittäisenä esteenä ja muutenkin päästiin vain jonnekin 10 -esteelle asti. No eipä sillä sinänsä ole väliä vaikkei olis päässyt kuin kaksi estettä, jos sen pidemmälle ei pääse kunnon suorituksella. Itse asiassa me sitä alkua hinkattiinkin aika monta kertaa...

Ihan aluksi otettiin keppejä yksittäisenä esteenä. Jätettiin alustalle keppien päähän kokkareet alatoopia ja näytin ne Ransulle. No sehän meinasi seota ja hyvä että pysyi nahoissaan. Andersin ilmeestäkin näki että oho tuolla koiralla on tuollainenkin into joskus päällä :D Hyvä että sain Ransun edes keppien päähän houkuteltua, sitten se touhotti kakkosvälistä sisään ja sanoin sille että tuupas pois sieltä ja aloitetaan alusta :D Sitten kun sain sen verran malttia siihen ja lähetettyä kunnolla kepeille niin hakipa hienosti! Ja jukoliste mitä vauhtia se pujotteli!!! Anderskin sanoi että olipa mahtava vauhti kepeillä - ja mä luulen että jos nopean bortsun ohjaaja sanoo että koira menee kepeillä lujaa niin kyllä se sitten meni aika lujaa ;) Tosin jätti 2 tai 3 vikaa keppiväliä pujottelematta kun ei malttanut loppuun asti ja onnistui vielä varastamaan palkan. Sanoin Antille että sen pitää olla varmistamassa niin ei se sitten ollut... Joten jouduttiin ottamaan muutama toisto ennen kuin kepit meni puhtaasti. Vauhti ei hiipunut kuin vähän, ja Anders sanoi että huomasi miten koira käytti päätään kolmannella kerralla, kun toka kerralla evättiin palkka oikomisesta. Ransu hidasti vauhtia mutta ei heti hoksannut miksi siltä evättiin palkka. Se koitti kuulemma silmin nähden keksiä että mitä se teki väärin ja miten pitää tehdä että palkan saa. Varmaan olis pujotellut muutkin toistot oikein kun ei olis saanut palkattua itteään huippupalkalla heti ensi yrittämällä. Oliskohan kolmesti pujoteltu kepit niin että oikaisi kaks viimeistä väliä ja yritti palkalle. Sitten se pujotteli loppuun, sai herkut alustalta ja vielä heitin pallon. Andersilta tuli kehuja hyvistä kepeistä ja siitä miten Ransulla päässä raksutti kun se mietti että mikä on kun palkka evätään. Tuollaisia keppejä täytyy nyt alkaa treeniä. Kyllä se pujottelee kepit tosi hyvin jos sille on tosi hyvä syy siihen. Sattumoisin vain pelkästä pujottelun ilosta se ei sitä tee kun kepit on oikeastaan sen mielestä aika inhottava este.

Kun sitten päästiin varsinaista ratatreeniä tekemään niin jouduttiin taas niiden perusasioiden äärelle. Ransulle alettiin tehdä selväksi mitä tarkoittikaan lähdössä pysyminen. Mun piti lopulta sanoa aika kovasti sille "istu" (seisaallaan ei pysy enkä nyt tässä vaiheessa edes yritä) ja käskeä erikseen sen odottaa. Monen monta kertaa lähti hiipimään perään, ihan kuin testatakseen että mitäs tää nyt meinaa? Ei ole ennenkään tarvinnu olla... Anders meni eka hypyn taakse seisomaan Ransua vasten ja jossain vaiheessa totesi että "nyt sulla alkaa olla oikea ääni sen käskyttämiseen!" Ei Ransu siitä ihme kyllä tykännyt huonoa vaikka oon niin ajatellut, ei ainakaan eilen, vaan oli sitten ihan ok. Sitten me harjoiteltiin ihan perusasioita, mä lähdin liikaa peruuttamaan kun piti liikkua sivulle. Monessakin kohtaa, varsinkin kun tehtiin kolme takaakiertoa peräkkäin tanskalaisilla aidoilla. Sain oikein komentoakin sieltä kehän laidalta että liiku, liiku jo! En ymmärrä miten se oli muka niin vaikeaa? Ihan tavallisia päällejuoksujahan me siinä tehtiin ja lähetin vaan koiraa takaakierrolle. Vaan oli se vaikeaa. Ransu kiltisti teki mitä mokailin...

Sitten oli vähän putken ja A:n erottelua, ja siinä ongelma oli vähän se että Ransu ilmeisesti jo totesi että ohjaa mitä ohjaat minä olenkin fiksu jätkä ja teen itse omat valintani! Onhan se kuulkaa vaikeaa ohjata koiraa joka on niin paljon fiksumpi kuin sen ohjaaja...Voi luoja, taas otettiin niitä toistoja... Ransu kyllä kyseenalaisti mua taas ajoittain ihan kunnolla. Sille kyllä iän myötä näkyy tuota itsevarmuutta tulevan lisää, jospa se joskus alkaisi näkyä meillä agilityssakin? Paimennukseenhan sitä odotetaan myös lisää, itsevarmuutta ja itsenäisyyttä.

Pururadalla sattui tympeä juttu ennen treenejä kun lähdin lämmittelemään Ransua ja oli Liinukin mukana. Katsoin vain kun joku nainen lähestyi, kun se pururata tekee sellaisen lenkin ja ne ikään kuin risteää sitten siinä kohtaa. En edes huomannut että sillä naisella oli koirakin mukana. Päästiin vähän matkan päähän niin kuuluu huuto ja voivottelua että "no nyt se sitten karkasi!" Eräs pikkukoira ryntäsi mun ja koirien luo ja odotin siinä ensin että se nainen kiirehtii ottamaan sen koiransa kiinni. Se vaikutti aluksi ihan ystävälliseltä ja se ehtikin Ransun kanssa nokikkain. Sitten se yhtäkkiä nosti rähäkän ja meinasi käydä Ransun päälle kuin yleinen syyttäjä. Ransu provosoitui ja siinä vaiheessa mä jo karjuin täyttä kurkkua sille toiselle koiralle että nyt kannattaa häipyä. Prkl tästä lähtien annan tuommoisille sinteille monosta jos tulevat meidän lähellekään... Se nainen tulee flexin kanssa siihen ja alkaa moittia koiraansa. Ei pahoittele tai pyydä anteeksi tai mitään. Mä olin niin suuttunut tilanteesta kun Ransu joutui tilanteeseen jossa toinen koira aloittaa tappelun. Olisin toki itsekin voinut reagoida nopeammin sen koiran pois häätämiseksi. Mutta, mua ärsyttää sen ulkoilijan käytöksessä se, että a) tuolla pururadalla on oltava koirat kiinni b) se pitää koiraansa irti vaikka se ei selvästikään ollut millään lailla hallinnassa c) se piti koiraansa irti vaikka oli flexi mukana, joka olis tarjonnut sille koiralle liikkumavapautta mutta ollut kytkettynä. Olin siis itsekin koirat flexissä ja minusta se on noilla lämppälenkeilläkin tosi hyvä, kun toista kiinnostaa pysähdellä ja merkkailla ja toista ei niinkään (eikä omistajaa). Ja mitään pahoittelua ei kuulunut. Jos olisin nähnyt että se nainen tulee treenaamaan hallille niin olisin käynyt sitten jälkeen päin mahdollisimman rakentavasti antamassa palautetta mutta ei se varmaan ollut ainakaan silloin mihinkään treeneihin tulossa, joten jäi sitten blogissa nurisemiseksi. Nimittäin heti alussa kun päästiin pururadalle, siellä oli mies irrallaan olevan rotikan kanssa (juu, sille en uskaltais antaa monosta heti kun lähestyy), mutta se mies otti koiransa kiinni ja lähelleen kun huomasi meidät ja jatkoi sitten matkaa koiransa hihnassa. Siis fiksua käytöstä ja sellaista kuin pitääkin. Sitten päästään 200m ja tulee vastaan joku jolla on ihan omat oikeudet. Kyllä pitäis olla kaikilla säännöllisesti pururadalla liikkuvilla tiedossa että siellä ulkoilee aika paljon sekä Kiltan koiria että muitakin joten omansa kannattaa pitää kiinni/hallinnassa... Noh olen puhunut.

Kokkolassa on muutenkin ollut viime aikoina koirat ja ilmeisesti koiria vihaava(t) henkilö(t) otsikoissa. Pelottavaa kuulla juttuja ja lukea lehdistä kun myrkkyjä löytyy pitkin kaupunkia ja tunkeudutaan koirien aitauksiin rääkkäämään siellä olevia koiria. Ei näytä ihmisten julmuudella olevan rajaa, millainen sekopää kylvää myrkkyä ympäri kaupunkia koirien ja mm. lasten saataville?! On sillä ainakin saatu koiranomistajat varpailleen. Jos kyse on koiravihasta jota helposti aiheuttaa ne jotka jättää koirankakat keräämättä, haukuttaa koiriaan tarhoissa päivä- ja yökaudet ja antaa koiriensa pelotella ihmisiä, niin sitten on meidän koiranomistajienkin katsottava peiliin. Itse olen yrittänyt olla esimerkillinen ja kerätä koirien kakat pois (tein sen kyllä rivarissa asuessakin pihalta pois) ja huolehtia ettei koirat turhaan kommentoi rapusta/pihalta kuuluvia ääniä. Ja toivon että naapurit kertois jos nuo mölisee rapun ääniä päivällä yksin ollessaan, onneksi se tapa on ehkä hieman vähentynyt 1½kk aikana silloin kun olen kotona. Eikä Ransu ole saanut tilaisuutta mennä haukkumaan ketään pataluhaksi koko aikana :)

Tänään kävi mun porukat kylässä ja tekemässä "tupatarkastuksen" meidän uuteen, keskeneräisesti sisustettuun kotiin. Piti kyllä komentaa kumpaakin koiraa aika kovasti että odottivat hiljaa paikallaan istuen että avaan oven. Ransu oli sitä mieltä että sillä on oikeus ilmoittaa kovaan ääneen haukahtamalla siitä että oven takana on vieraita, once more vaikka komensin hiljaiseksi. Liinu taas katsoi että sillä on oikeus matkia Ransua. Se on hassu pimu, itsekseen ollessa se ei pahemmin ovikelloa noteeraa, mutta Ransulle se tuntuu välillä olevan kuin kaiku. Ja jos isoveikka ei malta istua ja odottaa, niin ei sekään sitten ole esimerkillinen ja istu ja odota. Jos isoveikka haukahti vielä kerran, niin ainakin vähän pitää pöhähtää. Mutta sitten kun ne vieraat tuli sisälle ja vihdoin tuli lupa mennä tervehtimään... Liinu menee häntä heiluen kaikkien luo vuorotellen että "hei minä oon Liinu, tervetuloa, saisko rapsun, kiitos!" Ransu taas käy pikaisesti nuuhkaisemassa tulijat ja toteaa "noihinkaan en halua ottaa tämän enempää kontaktia, annatteko mun olla rauhassa, jooko kiitos?" Ransun kannalta on toisaalta onneksi niin että on Liinu joka sen avoimuudellaan pelastaa. Ransu saa rauhassa olla välinpitämätön kun on se sosiaalinen pikkusisko joka huolehtii vieraiden viihtymisestä :P Ransu taas haluaa mennä lähelle vain tosi tuttuja, luotettavia ja mukavia ihmisiä :)

Pääsisinköhän tästä pienellä aasinsillalla toiseen valituksen aiheeseen, nimittäin siihen kun äidit ei opeta eskari-ikäisille lapsilleen (kai ne siinä iässä ymmärtää puhetta kun tapasin juuri erään alle vuoden vanhan joka tuntuu ymmärtävän yllättävän paljon puhetta, anteeksi, en halua aliarvioida mutta en vaan tunne niin hyvin lasten kehitystä) ettei vieraita koiria lähestytä KYSYMÄTTÄ LUPAA ENSIN. Tällä viikolla sattui tilanne tuossa pihalla jossa olin koirien kanssa tulossa pissatuslenkiltä ja jäin odottamaan nurmikolle että äiti ja n. 6v poika menee ohi toiseen rappuun. Se poikahan huudahtikin että "KOIRA!!!" ja säntäsi meitä kohti. Se oli salamana Ransun ja Liinun edessä, onneksi ehdin siihen väliin ja sanomaan että ei kannata tulla sen koiran lähelle noin... Ei sillä että Ransu olis lastenvihaaja, mutta tiedän että varsinkin tuollainen tilanne ahdistaa sitä ihan älyttömästi. Se sietää lapsia mutta äkkinäiset liikkeet saa sen säpsähtelemään ja joskus huomaa että se ikään kuin paimentaa niitä tökkäsemällä kuonolla käteen tai vartaloon. Halusin osoittaa suojelevani sitä ja menin lapsen eteen. Se äiti katsoi mua kauhuissaan ja ajatteli varmaan että 'kaikenlaisia hulluja koiria sitä pidetäänkin kun saattaa lapsen päälle käydä...' Vaikka Ransu ei muuta kuin väisti vähän ja Liinu olis mennyt jututettavaksi. Mutta arvatkaapa vain ketä olis syytetty ja isosti jos Ransu oliskin ahdistunut ja näykkässyt sitä poikaa? Niin, minuapa tietenkin vaikka osa viasta on siinä äidissä joka ei ymmärrä opettaa lapselle ettei vieraita koiria mennä tervehtimään kysymättä lupaa ja sittenkin jos lupa tulee niin niitä kohti ei juosta huutaen! Että jos joku pikkulapsen äiti sattuu lukemaan tätä, niin aika pienelle lapselle voi jo kertoa miten koiraa lähestytään ja miten sitä voi silittää jos lupa siihen tulee. Ja että on koiria jotka ei halua että vieraat lapset tai aikuiset silittää niitä.

On menty jo aika paljon otsikon viereen mutta mitäs tuosta... Jospa huomisen Jenni Leinon agikoulutuksen jälkeen olis kirjoittamista vain treeneistä? Juup, olen taas menossa Jennin koulutukseen kun satuin saamaan vapaan paikan ja tykkäsin Sievissä Jennin koulutuksesta elokuussa.