Eilen oli ohjatut agitreenit. Liinu huusi autossa kuin syötävä ja Ransu näytti taitojaan radalla :)
Oon ollut flunssassa viikonlopusta asti ja se tuntui kun oli juossut kaksi kertaa putkeen radan läpi koiran kanssa (onneksi Anttu armahti mut sen jälkeen ja jätettiin loput voimat sunnuntaiksi). Rataantutustuessa tuntui, että mitään erityisen pahoja kohtia radalla ei ollut, vaan se oli sellaista perusmenoa jossa piti kiinnittää huomiota kontaktiesteiden lähestymiskulmiin jotka äkkiä katsottuna näytti ok:lta mutta todellisuudessa linjoja oli syytä vähän korjata. Lisäksi perus (onko aliarvioivaa sanoa perus?) takaakiertoa, päällejuoksua ja valssaamista. Anttu kysyi rataantutustumisen jälkeen että onko kaikki selvää vai onko jotain kohtia mistä haluaisi kysyä. Totesin vaan että "sittenhän sen radalla näkee mennessään että mitä kaikkia arviointivirheitä sitä on tällä kertaa tehnyt..." Rataantutustumisesta tuli mieleen, mä käytän treeneissä siihen eka kierrokseen ehkä liian kauan aikaa verrattuna siihen mitä kisoissa on käytettävissä. Toisaalta parempi yksi kerta kunnon tutustumista kuin neljä kertaa radan läpikävely sen tarkemmin miettimättä? Jos se rata vaan jää mieleen yhdestä kerrasta...
En onneksi ollut tehnyt pahemmin arviointivirheitä, kepeille vaan ajattelin valssata edellisellä hypyllä mutta enpähän ehtinyt niin tuli sitten harjoiteltua takaaleikkausta kepeillä. Aika hieno jätkä, aloitus oli kyllä vähän epävarma ja meinasi tulla kepeiltä ulos kun ihmetteli että kuussa vai maassako se ohjaaja on. Jatkoi kuitenkin sitten itse oikein kun tulin vierelle ja menin hieman ohi. Toisella kertaa leikkasin lähempänä takaa, ja Ransu meni paremmin. Kuulemma vieläkin pieni epävarmuus, sai vauhtia ja varmuutta siitä kun minä menin edelle. Ransu tarvii mut siinä keppien lähellä että se jaksaa (ja joskus myös malttaa) pujotella ne loppuun asti. Etenkään kepeillä sitä ei voi jättää tekemään niitä yksin, sillä ei yksinkertaisesti riitä motivaatio mokomalle esteelle.
Alussa (tässä vaiheessa oikolukiessani tätä huomaan että tekstin jäsentely on viimesen päälle!) jätin Ransun istumaan, se nousi seisomaan ja hiipi perään. Palasin pari askelta kieltämään ja asettauduin kaikessa rauhassa seisomaan aikomaani aloituskohtaan. En tehnyt mitään, käsi oli yhä koholla, katse koirassa, suu kiinni, ja Ransu päätti itse että nyt mennään! En ollut vielä edes henkäisemässä "hyppy" kun se jo loikkasi kohti. Katsoi mua voitonriemuisena mutta - häh häh hää - joutuipas palaamaan nöyrin mielin takaisin alkuun. Sitten malttoi odottaa niin kauan että sai luvan lähteä radalle. Eka radalla Ransu mokasi pituudella, joka voidaan sikäli laskea mun mokaksi että me treenataan pituutta nykyään tosi harvoin. Se siis otti keskimmäiseltä palikalta vähän lisää vauhtia, ei siis muistanut/hoksannut/tai jotain että niistä kaikista hypätään yli. Olihan toki niinkin että pituus oli vähän niinkuin seinää ja seinän vierellä olevia tavaroita kohti ja minä irrottauduin sivusuunnassa pois jo ennen kuin se ehti lähtemään loikalle. Eli siis tärkeä muistutus ohjaajalle, että vaikka nyt on tehty aika paljon monen tasoisia ratoja niin niissä on ollut lähinnä hyppyjä, putkia, kontaktiesteitä ja kepit. Huomaako joku muukin, että agilityssa on muitakin esteitä kuin edellä mainitut? Siispä voisi välillä omissa treeneissä tehdä niitä muitakin esteitä, veikkaanpa että okseri on toinen jota se ei ole muistaakseni nähnyt talven jälkeen, että tuleeko heti esteen eteen tullessa mieleen että siinä on kaksi rimaa ja vaatii pidemmän hypyn. Kapasiteetista se ei ole kiinni, talvellahan Ransu meni lähes paikaltaan okserin väärästä suunnasta ja samantien perään oikeaan suuntaan, ja pituudenkin se meni heti toisella kerralla kuten pitääkin.
Noh, pituus otettiin lelun kanssa uudelleen pari kertaa ja toisella radalla sen kanssa ei ollut ongelmaa. Toisen radan ainoa moka tapahtui siinä, että A:n jälkeen käännyttiin hypylle takaisin menosuuntaan, ja vielä takaakiertona. Olin vähän myöhässä ja törmäsin Ransuun siivekkeellä kun lähetin sitä takaakierrolle. Ei ollut reilusti tehty koiraa kohtaan, ei. Ja siitä olis voinut kisoissa tulla kyllä virhe koska oikeastaan meidän törmäyksellä oli aika iso rooli siinä että Ransu lähti takaakierrolle. Sekin kohta meni eka radalla hienosti.
Puomi oli myös hyvä, vauhdikas ja ainakin alasmenot otettiin hyvin ja ilman palkkaa. Päätin että rataharjoittelussa se palkka jää tästä lähtien pois. Vain yksittäisenä puomina treenatessa odottaa palkka alasmenon jälkeen. Eihän Ransu siihen pysähtynyt, mutta ottipa kontaktin! Ja ottipa muuten hienon A:n kontaktinkin mennen tullen! Puomin ylösmenoa en nähnyt kun radalla oli putki-puomi -erottelu. Hah hah sanoinkin Antille että ei varmana ole mitään ongelmaa saada sitä puomille tuollaisessa tilanteessa kun puomia on niin treenattu ja se on kiva, että putkeen en olis sitä varmaan ens yrittämällä saanutkaan :P Katsotaanpa vaan kun näin sanon niin sunnuntain radoilla on U-putki puomin päässä ja puomille pitäis viedä mutta mä hyllytän putkeen...
Ransu oli treenin jälkeen palkatessa aivan täpinöissä. Se tärisi koko koira kun se oli niin innoissaan milloin heitän pallon sille. Toka radalle sain muuten määräyksen mennä pallo kädessä, että josko sillä saisi Ransuun vauhtia ja motivaatiota kasvatettua. No voin kertoa että kepeille tuli ainakin selvästi vauhtia lisää ja tuntuu että muutenkin. Ransu on niin ihana kun sille on oikeasti vaan tärkeintä se että se saa tehdä mun kanssa yhdessä. Ja sille hyvä palkka on se kun se huomaa että olen oikeasti siihen tyytyväinen ja iloinen ja silloin se kiihtyy tuosta pallostakin aivan uusiin sfääreihin. Ransulle on niin tärkeää se että se onnistuu ja tekee oikein mulle asioita :) Mä alan tästä lähtien sanoa kun joku moittii ettei sillä ole motivaatiota/vauhtia/moottoria/mitä tahansa, että ei niin tähän lajiin kun se tietää paremmasta - paimennuksesta ;) Tyhmäkin sen näkee kun mennään paimentamaan, että sillä on siellä hyvä into ja yhteistyöhalu päällä, eikä se siellä tarvi etukäteen hetsaamista tai pallon heittelyä palkaksi, mun huomio on sille siellä parasta palkkaa mitä se tietää.
Agilityssakin me aletaan mun mielestä olla aika hyvä ja pari, pystytään vaikka mihin kun saan Ransun innostettua mukaan enkä mokaile itse :) Luottavaisin mielin siis sunnuntain kisoihin, vaikka totuus on se että 2kk sitten otettiin viimeksi yksi ainokainen startti, sitä ennen oli kisataukoa 3kk. Eihän se mikään etukäteen annettu selitys ole tulevan viikonlopun tuloksille, mutta koiran pitäis olla kunnossa, kesän treenit on tehnyt meille hyvää ja nyt syksyllä vasta startataan kunnolla taas meidän kisakausi - tällä kertaa KPKK:n riveissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti