Treenasin tänään molemmat koirat. Ransun täys treenitauko kesti tasan 4 viikkoa. Ei se tosin tänäänkään ottanut kuin keppejä ja puomia. Liinun ohjelmistossa oli keppejä, eteenmenoa ja A-este. Tuo olympialaisten tunnuslause nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin kuvasi kyllä meidän treenejä :) Oli tosi kivat treenit, viime lauantain Liinun treeneistä en jaksanut edes kirjoittaa kun ei tehty paljon mitään ja sekin mitä tehtiin, meni jokseenkin keskinkertaisesti. Nyt oli eri ääni kellossa ja mun kellosta meinasi loppua ääni kun sain hihkua koirien hyville suorituksille :) Toivottavasti halli on hyvin äänieristetty...
Treenit aloitti Liinu, kun sillä oli useampi asia treenattavana. Aloitettiin kepeillä ja tällä kertaa oli taas vain 6 keppiä. Harjoiteltiin varmoja sisäänmenoja. 6 keppiä, että saa tehdä enemmän toistoja ja palkattua useammin. Liinu oli ihan pro. Tehtiin varmaan yli 20 toistoa (kahdessa erässä) eikä yhtään virhettä. Muutaman kerran Liinu varasti itse kepeille pujottelemaan ennen mun lähetystä. Jokseenkin keppihullulta koiralta se vaikutti :P Ei meinannut malttaa odottaa mun pujottelukäskyä vaan oli intopiukeana menossa kepeille. Vilkaisi mua aina vaan pikaisesti ja nyki eteenpäin että "saanko jo mennä, anna jo mennä, mä meen jo!" Ei otettu mitenkään älyttömän kaukaa, muutaman metrin päästä, mutta vaihdeltiin kulmia ja puolta niin että tuli kyllä aika lailla kaikkea tehtyä. Ehkä kaikkein tiukimpia kulmia ei tehty. Unohdin kokeilla, osaisiko Liinu hakea kepit, edes ne 6kpl, jos mä olen keppien lopussa. Tämän päiväisen perusteella kyllä sanoisin että osaa, mutta käytännössä maltti ratkaisis, kun minä olen jo palkalla että yrittääkö itsekin sinne suoraan vai malttaako ottaa kepit matkalla.
Keppien suhteen Liinun kanssa on seuraavanlainen suunnitelma:
1. kuudella kepillä lisää hakuja ja niin että saa lähettää mistä kulmasta vaan ja matkoja pidentäen ja muutaman esteen pätkiin sisällyttäen
2. siirtyminen 12 keppiin, verkkojen poistaminen yks kerrallaan
3. kun kaikki verkot on pois, tehdään tietysti eri kulmista hakeutumisia kepeille
4. laitetaan kepit pidemmälle ratapätkälle
5. haetaan kepeille vauhtia
Suunnitelma on tämä, aikataulua ei ole koska eteneminen tapahtuu sitten sitä mukaa kun tapahtuu. Vaikeutta pitää alkaa lisätä heti, jos seuraavissakin treeneissä hakee yhtä hienosti kuin nyt.
Ransun eka treenit oli myös pujottelua, mutta tietysti koko keppisarjalla ja ilman "vauva"verkkoja ;) Ransu oli aivan älyttömän intopiukea ja täpäkkä kun pääsi pitkästä aikaa treenaamaan. Sillä oikein silmät loisti ja tassut vispasi kun se halusi vaan tekemään mun kanssa. Ransu oli aivan superhieno kepeillä, pujotteli lujaa ja loppuun asti joka kerta. Haki kaukaa ja tosi vaikeista kulmista vaikka mä olin kohtuullisen kaukana lähettämässä. Kerran kokeilin varsin, kun Ransu oli vinossa avokulmassa keppeihin nähden muutaman metrin päässä kepeistä, ja minä puolivälissä keppejä monen metrin päässä sivusuunnassa, että hakeeko se kepit sieltä sivuun irrottamalla. No tietysti haki, ei kahta puhetta ja mikä vauhti! Ransu oli aivan loistava. Voi elämän käsi kun se pujotteliskin noin hyvin kisoissakin niin kyllä kelpais katsoa! Mutta kun sille on niin suuri motivaattori se herkku alatoopi siellä keppien päässä jonka se tietää treeneissä olevan kun otetaan yksittäistä estettä, niin onhan sitä vauhtia ja halu hakea kepit vaikka kuusta.
Sitten taas Liinu kehiin ja Liinulle eteenmenoharjoitusta. Tai oikeastaan sanotaanko että irtoamis-treeniä. Laitoin kaksi hyppyä peräkkäin noin 4m päähän toisistaan ja laitoin namialustan toisen hypyn taakse. Kävin näyttämässä namin, Liinu pyrki siihen ja mentiin eka vain yhden hypyn taa. Annoin käskyn eteen ja yritin vartalolla ohjata että saa mennä namialustalle. Liinu otti kiellon, kun ei "eteen"-käskyllä sen mielestä ollut lupaa hypätä hyppyä. Mentiin uudestaan hyppyjen väliin, lähetin hyppy-käskyllä hypyn yli, ja Liinu lähti. Mutta kun yritin liittää siihen eteen-käskyä kun se oli riman päällä, se kieltäytyi ottamasta namia. Ilmeisesti se ymmärsi että jos vielä tulee joku käsky hypyn jälkeen ja vielä ihan outo sana, niin silloin ei ole lupaa ottaa namia. Mä menin sitten sille näyttämään että ota vaan palkka. Päätin, että sanon pelkän "hyppy", ohjaan kädellä ja jään itse lähtöpaikkaan seisomaan, eli että Liinu irtoaa hypylle pelkällä sanallisella käskyllä ja pienellä käsiliikkeellä ja haluaa irrota minusta. Toimi. Sitten toiselta puolelta ja päätin että kahdella hypyllä seuraava. Kummallekin hypylle vaan estekäskyt niin kyllä lähti ja nami kelpasi. Tuumin, että miksi mä sotkemaan tähän jotain Liinun mielestä ikävää sanaa (olishan se sana voinut olla vaikka kukka mutta ei se varmaan sen kivempi Liinusta olis ollut) kun kerran saman asian ajaa estekäskyt. Kisoissakin huudan kuitenkin Ransullekin monikossa eteen-eteen-eteen kun sen pitää mennä pari-kolme estettä. Eli mitä mä siinä säästän jos huudan hyppy-hyppy-hyppy? En säästä enkä tuhlaa sen enempää sanoja. Koiralle vaan voi olla selkeämpi jos estekäskyjä tulee ja se on opetettu luottamaan siihen, että seuraavan näkyvän esteen saa mennä kun estekäsky kuuluu vaikka ohjaaja oliskin kaukana takana. Oikeastaan on kaikkein selvin, jos ääntä käyttää ohjaamisessa, että esteillä on se yksi nimi eikä jotain "eteen"-nimiä. Tai mulle tuli sellainen olo, etten mä osaa Liinulle kertoa että sillä eteen-käskyllä saa mennä paukuttaa menemään vastaantulevat esteet nimistä huolimatta.
Sitten lisättiin siihen irtoamistreeniin vielä putki, joka oli ensin suorana niiden kahden hypyn perässä. Käytiin putken päässä katsomassa namia, eikä sen jälkeen ollut epäilystäkään etteikö olis mennyt kaksi hyppyä ja putken - ja lujaa - vaikka minä seisoa tökötin koko ajan lähtöpaikassa. Laitettiin putkeen mutkakin, ja silti Liinu halusi irrota suorittamaan esteitä. Saattaa olla, että jollain kouluttajalla on eri mielipide tuosta eteenmenokäskyn käytöstä, mutta hän saa pitää mielipiteensä. Jos mä olen katsonut hyväksi sen, että huudan vaan perästä hyppy-hyppy-putkeen ja koira etenee kuin luotijuna, niin ei siihen kyllä ole kellään mitään sanomista. Kunhan tässä päästään hifistelemään näistä "suurista linjoista", niin opetellaan tuota "eteenmenoa" muillakin esteillä. Siis että saan Liinun irtoamaan pari-kolme estettä ainakin eteenpäin oli ne sitten mitä tahansa.
Ransun toinen treeni oli puomi. Hienolla vauhdilla meni puomille, muutamat viime kerrat niinkin hienolla vauhdilla, että ylösmenot meinasi jo alkaa paukkua. Hupsista keikkaa. No, alasmenot se otti tositosi hyvin, pysähtyi sinne oikein odottamaan lupaa poistua, vaikken ole siltä sellaista ikinä vaatinut :O Antti palkkasi välillä namialustalla, välillä lensi pallo sivusta palkaksi. Pallon kanssakin oli sellainen draivi päällä, että ihan kävi sitä palloa sääliksi... jos se vaikka pelkää kovia vauhteja? Huippukivat treenit oli poitsun kanssa tänään. Jäi vielä kovasti intoa seuraaviin treeneihin, nämä oli vaan tällaiset muutaman toiston muistuttelutreenit. Tuumittiin että ei mennäkään Lapualle kisoihin vaan Ouluun viikkoa myöhemmin eli reilun kuukauden päästä.
Liinun vika treenipätkä oli A-estettä. Antti sai multa vähän sanomista apupalkkaajan roolistaan kun antoi vaan Liinun tehdä huonoja suorituksia toisensa jälkeen. Otin sitten itse ohjat käsiini niinkuin oon Ransuakin itse vienyt hihnassa kun sen kanssa on A-estettä opeteltu uudelleen. Liinu nimittäin otti ylösmenon tosi ylös ja alasmenon se melkein loikkasi kokonaan. Mä kyllä näen jo sieluni silmin mihin tuosta on jatkumo jos sille ei tee mitään. Piti sitten itse puuttua asiaan, tässä kohtaa kyllä apupalkkaaja sai keskittyä vaan laittamaan uuden palkan alustalle. Tehtiin muutama toisto ja jarru oikeassa paikassa sai Liinunkin tekemään taas siististi. Ei ole toivoakaan, että hihnaa vois jättää vielä aikoihin pois, ja tympii hieman kun en itse ole aiemmin ottanut sitä hihnan toista päätä. Turhaan tehty toistoja jotka on ollut huonoja eli liian justjajust-siinäjasiinä. Mutta saatiin muutaman toiston jälkeen lopettaa oikein hyviin kontakteihin joten siitä oli sitten hyvä palkata kunnolla ja lopettaa treenit.
Oli kyllä sellaiset treenit, että joku sai huutaa ja hihkua äänensä loppuun ja koirat oli mainioita. Ransu oli kyllä niin ihana kaikessa innostuksessaan, kyllä se agilitykin varmaan oli taas hauskaa, mutta kyllä se oli niin täpinöissään mun joka pienestä pyynnöstä että sillä oli ainakin kolme korvaa kuulolla kun pyysin jotain tekemään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti