Koirat käsittelyissä

Ollaan vietetty taas vissiin parikin viikkoa agilityvapaata, olosuhteiden pakosta kai. Oon tosin tuuminut että ei ole varmaan ollut Liinullekaan huono asia pitää vähän tauonpoikasta aksasta, vaikka sille kyllä odottelen pikku hiljaa toisia juoksujakin, edellisistä alkaa olla puoli vuotta, niin eikös se alkais lähikuukausina olla aika juoksuille? Tosin sitä normaalimpaa meidän elämä on mitä pidempään menee ettei niitä kuulu. Koirat on lenkkeilleet siellä sun täällä ja hankitreeniäkin käyty muutama kerta ottamassa. Meidän normaalia elämää siis :) Koirat on sopivasti - joku vois sanoa että liikaakin - pitäneet mut irti koulukirjoista...

Keskiviikkona tuli Minna hieromaan kummankin koiran. Liinulle taisi olla kolmas kerta kun se hierotaan, eikä sillä ollut mitään erityistä. Takareidet vähän kireänä, Minna sanoi sen luultavasti liittyvän kasvaviin ja kehittyviin lihaksiin. Hyvässä kunnossa oli kuulemma typykkä. Ransusta löytyikin sitten sanomista vähän enemmän. Ransulla oli rangan vieressä ihan vähän kireyttä, mutta Minnan sanoin "ei tässä oikeastaan ole sanottavaa". Lantion seutu oli taas jumissa. Ei siis mennyt hieronta hukkaan. On se niin hieno aina katsoa kun Minna alkaa palpoida Ransua, ja kohta hän jo sanoo että mitä alkaa ilmetä. Oon kyllä niin iloinen että oon löytänyt hierojan joka oikeasti löytää ne jumitukset ja kireydet ja saa tehtyäkin niille jotain. Soisin kyllä jokaiselle (agility)koiralle ainakin säännöllisen epäsäännöllisen hieronnan, koska itse sille omalle koiralleen ja sen tukalalle ololle voi kyllä tulla niin helposti sokeaksi. Koirankin on helpompi olla ja se pystyy työskentelemään tehokkaammin kun lihakset ei kiristä ja jumita.

Eilisen koissut vietti lepopäivää palautuen hieronnasta, ja tänä aamuna käytiin pikkuruinen lenkki Kokkolassa ennen kuin vein Ransun sinne jäsenkorjaajalle. Kyllä pitäis itsekin päästä hierottavaksi ja miksei joku jäsenkorjaajakin varmaan löytäis kaikkea ei-niin-kivaa, mutta koirat etusijalle :) Olkoon se sitten jonkun mielestä miten hullua tahansa että koiria hyppyytetään kaiken maailman hoidoissa...

En muista kirjoitinko syksyllä blogiin, kun kuuntelin treenikavereiden juttuja koiriensa ongelmista ja siitä kun oli sitten käyty jäsenkorjaajalla ja ongelmat oli helpottaneet. Ajattelin, että pitäis varsin viedä Ransukin, koska sillä on jatkuvasti lihaksissa jotain jumitusta ja kireyttä jossain kohtaa. Hierojahan siltä hieroo säännöllisesti lihakset, ja luustokuvaaja on kuvannut luuston terveeksi, mutta viimeistään tänään sain oppia ja kuulla, että se ei riitä että koira on kuvattu terveeksi, ettei sille voi tulla ongelmia. Kaikki liikkumisen ja muun ongelmat kun ei todellakaan liity siihen, millainen luusto tai minkä asteiset nivelet koiralla on. Jos se käyttää kroppaansa jatkuvasti aktiivisesti, niin aina on mahdollista että joku paikka luiskahtaa pois paikaltaan. Puhumattakaan että tekevälle sattuu. Toki "valmiiksi ei-terverakenteisen" koiran todennäköisyys saada ongelmia on suurempi koska se ei jo sen rakenteensa vuoksi välttämättä toimi kuten pitäisi. Ei koiran tarvitse ontua tai muuten näyttää niin selvästi että "tavallinen tollukkakin" näkee sillä olevan jotain hullusti, sillä voi silti olla "vikaa". Koira vaan osaa ja pystyy tiettyyn rajaan asti paikkaamaan niitä puutteellisia liikeratoja ja huonoja lihaksia jollain muilla tavoin, mutta silloin sen keho ei toimi enää tarkoituksenmukaisesti. Ransu on kyllä tuon suhteen aika avoin, se näyttää aika herkästi kun kaikki ei ole ok ja myös hyvin antaa sitten auttaa itseään.

Kävimme siis Anulla tänään ja kyllä oli taas uskomatonta, millainen taito joillakin ihmisillä voi olla hyppysissään. Hyppysissään ihan kirjaimellisesti, koska pelkin sormin se jäsenkorjaus tapahtui. Tai oikeastaan Anu ei tehnyt kaikkea työtä itse, vaan osan työstä teki Ransu. Aloitin tapaamisen kertomalla meidän hieroja-historiasta, ja kyllähän Anu näki itsekin heti, voiko Ransuun käydä samantien käsiksi. Tosin Ransuhan on tottunut käsittelyyn ja hierontaan, kun sillä on Minnaan niin hyvä luottamus ja kokemus. Joten kun Ransu sai tehdä aloitteen, niin melkein heti se menikin lattialla istuvan Anun luo ja laittoi viereen istumaan sen näköisenä että mille aletaan :) Olin kyllä jo siitä tyytyväinen että alku sujui heti niin luontevasti. Anu alkoi kokeilla Ransua aloittaen niskan seudulta, koska Ransulla oli BOT yllä. Otettiin se pois ja Anu pääsi tunnustelemaan muutakin kroppaa. Heti tuli monta kommenttia missä kaikkialla Ransulla on probleemaa. Anu aloitti niskan seudusta, ja en ole tullut aiemmin tajunneeksikaan miten pitkiä nuo koiran jänteet on ja mihin ne voikaan kiinnittyä. Jännintä oli, miten Ransu tajusi sen homman juonen tosi nopeasti ja lähti siihen mukaan.

Hommahan näytti näin sivullisen silmin, ja sen perusteella mitä Anu kertoi, toimivan niin että Anu etsi jonkin kohdan (en tiedä oliko se jonkin jänteen kiinnityskohta vai kohta mikä oli pois paikaltaan) ja painoi tai venytti sitä ja Ransu itse venytti itseään tai teki jonkin pienen liikkeen joka auttoi jänteen paikalleen. Se oli siis koiran ja jäsenkorjaajan yhteistyötä, jossa koiran piti tavallaan ensin antaa hyvällä tavalla periksi ja tehdä ihan kuin luonnostaan venytys tai liike, ja olettaisin että Anu samalla auttoi jännettä paikalleen. Esimerkiksi jossain kaulan ja lavan seudulla jokin jänne meni paikalleen Ransun kevyestä haukottelusta ja Anun kosketuksesta :) Koko ajan mentiin koiran ehdoilla, ja välillä Anu vaan mulle suomensi kun Ransu alkoi nuolla tiuhaan takajalkaa vaikka Anun sormet oli jossain keskiselässä, että tämä tuntuu tuolla ja Anun avustamana Ransu liikutteli itseään niin että jänteiden oli mahdollista mennä paikoilleen. Jotkut jänteet oli luiden kyhmyjen väärällä puolella, puristivat lihaksia jne. En tarkkaan tiedä, koska minusta oli vaan niin kiehtovaa katsoa, miten koira ja ihminen toimi yhdessä. Välillä näki, että koirasta tuntui epämukavalta kun Anu löysi aina uusia paikkoja mitkä ei olleet niin kuin pitää. Sitten taas huomasi ihan siihen metrin päähänkin, miten joku jänne meni paikalleen nytkähtäen. Ei koirasta voi erottaa yhtä paikkaa, että siellä on ongelma, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Reilu tunti siinä käsitellessä meni, ja aika paljon löytyi kaulan, lapojen ja kallonpohjan alueelta jänteitä, jotka oli pois paikaltaan. Ransulle löytyi jostain huimasti löysää nahkaakin kaulan ja niskan alueelle kun ne kaikki oli hoidettu! Ei se nyt tietenkään mikään shar pei ole mutta verrattuna siihen miten kuivalta se on tuntunut. Seuraava ongelmallinen alue oli keskiselässä. Koirahan on ristikkäinen eläin siinä mielessä, että etenkin OE/VT ja VE/OT vaikuttavat toisiinsa niin että jos toinen on jumissa, toinenkin yleensä on. Keskiselässä nuo jalkojen jänteet risteävät keskenään ja siinä olikin Ransulla paha paikka jota aukaistiin kauan ja monesta suunnasta. Anu kyseli meidän loukkaantumis- ja putoamishistoriaa, ja enhän mä tietysti muistanut ehkä meidän pahinta tapaturmaa joka sattui pussin kanssa viime kesänä. Sen jälkeen Ransu ihan selvästi aristi itseään ja olis varmasti vetänyt itseään pahemminkin änkyrään jos Minna ei olis hieronut niin pian. Onneksi mitään putoamisia tai sellaisia ei ole tullut, mutta Anun mukaan myös jalkojen lipsahdukset esim. puomin reunan yli vaikuttaa tiettyihin paikkoihin. Ei tee kyllä senkään vertaa kuin aiemmin mieli mennä koirapuistoon koiraansa painittamaan isompiensa kanssa. Saa riittää Liinu säännöllisesti riehukaveriksi ja sitten kun sattuu tilaisuus tulemaan niin saa leikkiä tuttujen koirien kanssa, mutta tarkoituksella en sitä kyllä koirapuistoon vie ainakaan isojen puolelle enää.

Noh, mentiin selässä alaspäin (tai oikeastihan se ei mennyt näin suoraviivaisesti kun ei se olis mahdollista kun samat jänteet vaikuttaa moneen suuntaan monesta eri suunnasta) ja mä kauhistuin kun Anu sanoi, että Ransulla on yksi nikama pois paikaltaan. Ettei se ole muiden kanssa samassa linjassa. Minä säikähdin pahanpäiväisesti, mutta onneksi Anu sitten heti rauhoitti, että hän saa sen kyllä kuntoon :) Niin, minähän olin jäsenkorjaajalla... Sekin johtui siitä, että joku jänne kiristi sitä ja mm. selkälihakset ei olleet sitä tukemassa pysymään paikallaan. Luustohan on elimistön ranka ja raamit joka auttaa lihaksia liikkumaan mutta lihakset on ne jotka esim. ne nikamat ja nivelet pitää paikallaan ja tukee niitä. Joten pois paikaltaan mennyt jänne saattaa kiristää lihaksia niin ettei ne pääse tukemaan luustoa. Lihasten jumiutuminenkin johtuu aika pitkälle siitä, että jänne kiristää tai painaa lihaksen niin että sen liikerata muuttuu ja koira käyttää sitä kohtaa ihan väärin. Niinpä Ransun nikamakin saatiin kohdalleen ja kuntoon.

Lantiolla oli siis tuo nikamajuttu, ja Ransun lantiohan on muutenkin ollut sellainen alaspäin köyry. Selän kuuluisi olla suora ja lantion hyvässä asennossa - schapendoesilla vissiin hieman etupäätä korkeampikin - mutta kumpaakaan ei ole ollut. Olen sen nähnyt itsekin ja miettinyt että mikä siihen vaikuttaa. Tänään lantio saatiin oikeaan asentoon ja parin seuraavan päivän aikana selän köyry suoristuu entisestään, se parani merkittävästi jo tänään mutta osa vaikutuksista tulee vasta muutaman päivän kuluessa. Takajalatkaan ei saaneet puhtaita papereita eikä häntä, joka ei liikkunut toiseen suuntaan yhtä hyvin eikä noussut tarpeeksi ylös. Ero oli uskomaton, kun Anu ensin näytti että näin vähän tämä liikkuu ja käsittelyn jälkeen näytti uudelleen. Ensin Ransukin osoitti, että ei tunnu hyvältä ja sitten kun oli paikkoja käsitelty, häntääkin pystyi laittamaan normaaleihin liikelaajuuksiin. Varsinkin nuo takapään ongelmat on kuulemma aika tyypillisiä agilitykoiralle.

En tiedä saako tästä nyt minkäänlaista kuvaa, mä en ainakaan etukäteen osannut kuvitella, ennen kuin näin itse mitä kaverini tarkoitti kun sanoi että koira itse venyttää itseään paikalleen. Anu kertoi että paljon hänellä käyvät koirat osaa heti alkaa liikutella itseään oikein kun hän ottaa jostain kiinni ja alkaa käsitellä. Luin tässä taannoin jostain "jäsenkorjaajasta" (lue: mun mielestä puoskarista) lehtijutun, jossa hän kertoi joidenkin koirien huutavan/ulisevan käynnin aikana ja kaikille laitetaan varalta kuonokoppa. Noh, Ransu ei huutanut, ei päästänyt ääntäkään vaikka Anu sanoi että ottaa varmasti välillä kipiääkin, mutta sittenhän se aina helpottaa ja olo on parempi kuin ennen sen kohdan käsittelyä. Minnan kanssa juteltiin kerran tuosta kuonokoppa-asiasta ja hän kyllä sanoi, ettei ole tarvinnut kuonokoppaa laittaa edes niiden koirien kanssa jotka on alun perin osoittaneet aggressiota hierontaa kohtaan. Kun koiran ehdoilla menee ja koiraa kuuntelee niin Ransun kanssa ainakaan ei ollut mitään ongelmaa - ei nyt Anun kanssa eikä koskaan Minnan kanssakaan.

Itse asiassa päin vastoin, Ransu sai kehuja miten ihana koira se on käsitellä, kun se antaa käsitellä itseään ja on niin hyvin jutussa mukana. Onhan se toki tottunut hierontaankin ja oppinut jo siinäkin, että jos tuntuu epämukavalta, niin se on merkki siitä, että kohta helpottaa ja on hyvä ja vetreä olo. Tänään se laittoi Anun käsittelyssä välillä kyljelleen maate ja silmätkin kiinni, vaikka sen piti itsekin osallistua enemmän hoitoonsa kuin hieronnan aikana.

Olen kyllä aivan haltioissani siitä, että kaksi eri ihmistä on tällä viikolla tehneet niin paljon hyvää mun koirille. Joillain on vaan hieno taito ja hyvä että saavat käyttää sitä työvälineenään. Se, mitä tähän postaukseen kirjoitin koirista ja niiden fysiologiasta, oli referointia sekä Minnan kanssa käydyistä keskusteluista että Anun tämän päiväisistä jutusteluista, joten jos en ole kovin pahasti ymmärtänyt asioita väärin, niin ne ei ole siis mun mutua vaan sellaisten ihmisten kertomaa, joilla on kokemusta ja tietoa paljon minua enemmän. Miten niin on tullut tehtyä koulutehtäviä joissa pitää olla tarkasti merkitty lähteet ja niihin liittyvä lähdekritiikki pitää olla koko ajan mielessä...

Ransun olemus muuttui silmissä ja siihen tuli pituutta lisää, kun kaikki jänteet mitä löydettiin pois paikaltaan, palautettiin. Näki, että siitä tuntui hassulta ensin kävelläkin kun mm. lantio oli sellaisessa asennossa kuin pitää. Itselle meinasi tulla huono omatunto, että koiralla ei ole ollut kaikki ok ja minä senkun teetän sillä niin vaativaa lajia kuin agility. Kohtahan se nähdään, vaikuttiko jäsenkorjaus siihen mitenkään, nyt se on ainakin väsynyt ja lepäilee + sillä on suora selkä ja löysempi nahka ;) Anu kyllä sanoi, että ihme jos ei se jotenkin näy.

P.S. On outoa, kun mä oon tässä välillä käynyt mutkia siellä sun täällä ja kävellyt Ransun ohi ja osin ylikin kun se makaa tuossa vieressä, niin se ei ole viitsinyt/jaksanut korvaansa lotkauttaa. Yleensä se jossain vaiheessa nousee ylös katsomaan että mitä siinä ramppaat vaikka olis millä lenkillä käyty :P