Taas tuli käytyä lauantaitreenit vetämässä ja se kolmetuntinenhan siellä aina vierähtää kaikkineen. Eli vaikka lähdettiin ihan ihmismäiseen aikaan puol kasin aikoihin treenimään niin kello oli aikas paljon kun oltiin takaisin kotona...
Antti teki meille ratapätkät, Ransulle oli 15 estettä ja Liinulle 8. Tosin Ransun rata sisälti kaikki kontaktit ja kepitkin, Liinun radalla oli "vain" hyppyjä, putkia, rengas ja pussi. Otin kuitenkin Ransun kanssakin alussa yksittäisenä esteenä keppejä. Vauhti oli ihan hyvä, mutta ei parasta Ransua. Into sen sijaan oli parasta Ransua, jos tauko sai tämän aikaan niin kyllä kannattaa taukoilla :) Ransu oli niin liekeissä! Se ei vaan kerta kaikkiaan meinannut malttaa edes hakea keppejä, aina kakkosvälistä sisään. Totesin jo sitten ääneen että meillä menee varmaan ekat kisat taas harjoitellessa kun treenitkin on tällaista yhtä häseltämistä kun pitää ottaa uusiksi ja uusiksi aina vaan kun toinen ei malta tehdä perusasioitakaan... Joskus Ransulla oli sitä että se jätti viimeisen välin tai pari vikaa väliä pujottelematta, mutta nyt se ei ole tehnyt sitä pitkään aikaan. Kerran sanoin sille ihan ääneen että kuule Liinukin osaa hakea siitä ne kepit niin kyllä sinäkin osaat. Vaan kun ei pysty eikä kykene! Olin kolmannen kepin kohdalla ja lähetin umpikulmaan niin ei muuta kun tämä vaan änkeää siihen mun kohdalla olevaan väliin. Voi huokaus, jospa kisoissa malttais paremmin.
Itse asiassa sitten, kun otin Liinun kanssa keppejä 6 verkkokepillä niin tuntui aivan mahtavalta miten se haki kepit. Onhan sillä tietysti ne verkot siinä ohjaamassa, mutta ei se niihin enää törmäile tai hae niistä apuja. Kyllä se ihan itse hakeutuu sinne kepeille. Nyt muistin kokeilla sitäkin, että ottaako se kepit jos jätän sen muutaman metrin päähän alusta ja otan keppien lopusta "vastaan". Hienosti onnistui :) Muutenkin kepitti törkeen hyvin ja haki kyllä kaikki kulmat ja olinpa mä missä puolella vaan. Eikä mun tarvii mennä sen vierellä, se kyllä menee kun luotijuna palkalle vaikka mä jäisin seisomaan paikalleni.
Ransun kanssa sitten ratapätkää. No huh huh mitä säätöä. Taidettiin hyllyttää tyyliin nelosesteellä ekan kerran. Voi elämän käsi. Siis Ransu meni lujaa ja teki hienosti, mutta se ei kaiken aikaa ollut ihan niin terävänä mun ohjauksen kanssa. Näki että intoa oli paaaljon enemmän kuin malttia keskittyä tekemään kunnolla. Voin kyllä sanoa, että oli sitä mun ohjauksessakin varmaan vikaa, mutta antakaa se anteeksi, kyllä se Ransukin menee välillä lujaa kun haluaa niin ja silloin mulla on sen kanssa kiire. Paria kohtaa otettiin montakin kertaa ja haettiin sitä mun sijoittumista. Totesin, että kisoissa vältän välistävetojen tekemistä niin pitkästi kuin mahdollista ja teen sen sijaan aina kun mahdollista takaakiertona tai sitten esim. saksalaisen avulla. Kerta kaikkiaan meillä on yhteisymmärrys välistävedoilla hukassa ja mä en pysty liikkumaan niinkuin mun pitäis. Aina ei voi ohjata jotenkin muuten joten pitää niitäkin harjoitella mutta jos voin ohjata muulla ja meille varmemmalla tavalla niin sitten ohjaan. Hienoja puomeja Ransu teki, lähes lentokeinuja ja A:t oli vauhdikkaita eli sillä saralla pyyhki ihan hyvin.
Liinun ratapätkällä oli lähinnä yks kohta jossa mulla meinas olla kauhea kiire. Liinu ei aina irronnut mun haluamallani tavalla putkeen, kun ensin oli hyppy ja rengas suorassa linjassa. Mutta putken suu ei ollut renkaalta suoraan näkyvissä vaan se putken loiva mutkakohta. Jos mun piti saatella se pidemmälle, niin arvaahan sen miten siinä käy kun me ollaan yhtä aikaa hypyllä ja mun pitäis olla jo siellä toisella puolella ottamassa vastaan. Jep jep. Ei hyvä heilu meikäläiselle. Ja jos siitä vielä selvitään niin sitten kusahti seuraavassa kun piti tehdä viereiselle hypylle takaakierto. Kiersihän se, välillä koko höskän takaa ja välillä hyppäsi pois päin. Pussin haki hyvin, enpä muista onko ollut ratapätkällä ennemmin. Kepit pitäis kyllä laittaa radalle seuraavalla kerralla että tulis niillekin vauhdista hakuja.
Liinu harjoitteli sitten taas irtoamista. Ensin oli hyppy, sitten U-putki ja sitten sen putken jälkeen rengas ja hyppy ja siellä palkka. Ekan hypyn ja putken väli oli lähes 7m. Antti yritti sanoa että teen liian hankalaa juttua, mutta viimeksihän Liinu meni kahden hypyn takaa putkeen vaikka seisoin paikoillani. Nyt menin noin askeleen verran hypyn taakse, otin Liinun vastaan, lähetin putkeen, seisoin siinä paikallani ja käskytin renkaalle ja hypylle. Hyvin meni. Tuo onnistui siihen asti kun minä olin hypyn siivekkeen kohdalla, sitten Liinu aloitti jonkun ihme pelleilyn ja oikaisi hypyltä suoraan renkaalle ja vikalle hypylle. Jätti siis putken välistä. Sitten kun sen sai putkeen niin sillä ei ollut kahta puhetta saako mennä renkaan ja hypyn vai ei, kyse oli siis luultavasti malttamattomuudesta silläkin. Koska se vilkuili lähtöpaikasta koko ajan maalia kohti. Liinulla oli muutenkin sellainen jännä fiilis, että välillä sinne putkelle piti viedä paljon enemmän ja välillä taas ei juurikaan.
Vaikka Liinun irtoamistreenissä sainkin lähinnä seistä paikallani, niin aika hitosti sain juosta Ransun kanssa ja Liinun kanssakin vaikka oli lukumääräisesti lyhyt rata mutta se edellytti myös multa liikkumista. Kyllä tuo agility siis ohjaajallekin käy välillä ihan liikunnasta. Vaikka Antti aina mulle huomauttelee kun Liinun kepit menee niin että mä vaan lähetän sen kepeille, jään paikalleni ja kehun sitä. En siis itse "viitsi" tehdä mitään, Liinu pujottelee ja Antti laittaa aina uuden palkan, minä vaihdan vähän puolta tai etäisyyttä tai kulmaa ja lähetän taas Liinun pujottelemaan :D Toivottavasti Liinu kestää hyvin sitten verkkojen pois ottamisen kepeiltä ja pujottelee yhtä varman vauhdikkaasti kuin nyt. Se tykkää kyllä hurjasti kepeistä.
A-estettä otettiin muutama kerta molemmin puolin. Aika paljon mun piti tuolle pikku hyppyrotalle antaa jarrua alasmenoilla tai muuten se loikkais koko höskän. Liinu kun vissiin mieluiten vaan loikkis ja hyppis. Eli lisää hihnatreeniä vaan, ja aika paljon joutuu itse puuttumaan siihen suoritukseen.
Eilen käytiin sitten hankitreeniä toinen kerta. Loppuviikosta kun satoi lunta, käytiin yhtenä iltana pellolla vähän kahlaamassa. Liinu oli sitä mieltä että lunta, hyi paksusti lunta. Se tykkäsi huonoa kun en antanut sen tulla mun jälkiä perässä. Ransu oli ihan villissä. Eilen käytiin yhteensä 3,7km lenkki josta suurin osa umpihankea. Oli polveen asti lunta ja paikoin meinasi olla enemmänkin. Koirat loikki aivan mielissään ja kun Liinukin tajusi että paremmin pääsee eteenpäin loikkimala kuin yrittämällä kävellä niin sekin kirmaili pitkin peltoa. Se on kyllä itsellekin aika rankkaa liikuntaa. Siitä huolimatta lähdin itse vielä hankikävelyn jälkeen hiihtämään vajaan viis kilsaa, joka oli mun talven eka hiihtolenkki. Tuo pururadan latu on kiva, taidankin hiihdellä tänä talvena enimmäkseen siellä ja lenkkeilen koirien kanssa jalkaisin ja pyörällä. En ole oikein löytänyt hyvää paikkaa missä hiihtää koirien kanssa joten olen sitten itsekin samalla viivalla ja kahlaan. Nyt on kyllä ollut kivasti pyöräilykelejäkin, en tiedä paljonko on tullut talvipyöräilyä mutta kymmeniä kilometrejä varmaan. Vielä kun löytäis jonkun piiiiitkän moottorikelkkareitin niin jes. Tosin onhan tuo metsäautotie vähintäänkin tarpeeksi pitkä mutta olis se kiva talvella lenkkeillä pitkiä lenkkejä ilman että tarvii koko ajan kahlata.
Liinun veli oli menestynyt hienosti näyttelyssä viikonloppuna, onnittelut! Mä päätin että käyn muutaman kerran Liinun kanssa näyttelytreeneissä, josko siellä opittais kumpikin jotain. Kun ei mun näköjään tuu muuten tehtyä asialle mitään ja Liinu ei osaa käyttäytyä hyvin. Sille on nyt muutenkin kauheeta kun joku koskee. Jos silittää selästä, se "menee littuun", siis väistää alta, ja jos koskee mahan puolelle, se köyristää selkää. Mätsäreissäkin joulukuussa se ei selvästikään ollut kovin rennosti kun tuomari sitä tutki. Noh, eipä Liinu muutenkaan tykkää itseensä koskemisesta mikä on mulle kauhean vaikea juttu, kun Ransu tykkää kun sitä taputtaa, silittää, rapsuttaa, paijaa, mitä tahansa. Sitä paitsi se näyttää muutenkin enemmän nololta ja myötähäpeävältä kun sitä yrittää innostaa. Ei se oikein syty suulliselle innostuksellekaan ja näyttelyissä ei taida olla mahdollista samalla lailla käyttäytyä kuin aksatreeneissä. Itsellekin tulee vaikea olo, jos yrittää puhua innostavasti, ja toinen vaan tollottaa ilmeettömänä ilman että häntä liikahtaakaan. Aksassa sille tosin on vaikutusta suullisella kehulla ja siellä se innostuu nameista ja leluistaan. Ehkä meillä on toivoa saada joltain ulkopuoliselta vinkkejä?
Nyt tämä ahkera opiskelija menee ahkerasti opiskelemaan luita, niveliä sun muita latinaksi...
Kiitos onnitteluista! Ja ihan hyvä idea käydä näyttelytreeneissä, jos ei muuten niin ihan vaan sen takia että tottuu että joku tutkii. Voithan sä käyttää kaikki tutut ja treenikaverit hyväksi ja käskeä niitten kattoa hampaat ja muka tutkia. Itse näyttelyssähän mä en ainakaan oo tarttenu muuta käskyä kuin seiso siinä kun pitää olla paikallaan ja mennään kun lähdetään liikkeelle. Äkkiä tuokin oppi sen menemisen, helpommin muuten menee kun pitää kättä alhaalla ja antaa hihnan olla löysällä. Jeccua ahdistaa jos sitä pitää kireällä, pomppii helpommin silloin. Kato niistä kuvista miten mulla on käsi, Pullisen Tuula mulle neuvoi siellä messarissa miten kannattaa mennä ja yllätys miten menikin paremmin kuin niin että yritin epätoivosesti hallita sitä sillä ohuella narunpätkällä. Ja kun noihan esitetään vapaasti niin onneks ei oo niin tarkkaa kuin monella muulla rodulla.
VastaaPoista