Maxi vs. medi

Koirat kävi sunnuntaina hallilla. Tehtiin pieni pala rataa, joka oli edellisen viikonlopun koulutuksessa ja jota en ehtinyt Liinun kanssa tekemään. Treenasin molemmilla koirilla saman pätkän, Ransulle unohtui puomille laittaa palkka, mutta otti silti hienon alasmenokontaktin. Liinua palkkasin enemmän kontakteilla. Hassu juttu oli, että kun suoritusajoista vähentää Liinun palkkaamiseen käytetyn ajan, noiden suoritusajat oli samat. Rimakorkeudet oli 40 ja 60cm. Sunnuntaina mietin että oonko mä vaan kuvitellut Liinun olevan niin paljon nopeampi agissa kuin Ransun, mutta sitten videoita aikani tuijoteltuani ja treenifiiliksiä muisteltuani tuntui että Liinun on pakko olla jumissa. Se oli innoissaan kuten yleensä ja tekee hyvin. Mutta jokin sellainen tietty säpäkkyys puuttui ja se näkyi vauhdissa, kun jopa ehdin ohjaamaan Liinua. Vai liekö se noiden hengähdystaukojen (=kontaktit) ansiota... ;)


Eilen sitten kävi hieroja hieromassa kummatkin koirat, ja Liinuhan oli niin tuhannen jumissa. Sillä on ollut noita tassuongelmia, onneksi kuitenkin ristikkäisissä jaloissa eikä samanpuoleisissa. Minna kyllä sanoi että niihin vammoihin nähden oli kuitenkin vähän ongelmia (ehkä mun teettämän porrastreenin ja pyöräilyn ansiosta), vaikka mun mielestä kireässä oe nilkassa, jumiutuneessa ve lavassa, kireässä ot pohkeessa ja takareidessä ja kiristävissä selkälihaksissa on ihan tarpeeksi. Eli vähän koko koira oli jumiutunut noiden kolmella jalalla pomppimisten ja nilkutusten takia. Tulipahan taas todistettua että kyllä mä koirani tunnen, ja näen milloin kaikki ei ole ok. Ransusta sanoin vaan hierojalle että mun mielestä se seisoo hieman jalat lantion alla/selkä köyryssä ja lanne oli ihan vähän kireä mutta koirassa ei muuten mitään ja tuokin hyvin lievä jopa Ransun kireydeksi. Ransuhan on ollutkin oma itsensä ja treeneissä vauhdikas. Kylläpä sitä vaan toivois, että koiransa kanssa paljon harrastavat hierottais ja huolehtis siitä lihaskunnosta, ja oikeasti opettelis tunnistamaan niitä merkkejä kun kaikki ei välttämättä ole kunnossa. Ja agility on aika hyvä "kavaltaja", se on niin "epänormaalia" liikuntaa että siinä kyllä paljastuu ainakin Ransun ja Liinun lihasjumit jos vaan haluaa/osaa tarkkailla niitä. Liinu nyt on kyllä ollut lenkeillä muutenkin vähän haluton ja passiivinen, pikkujuttuja ei lenkeillä paljastukaan vaan alkoi se muuttunut lenkkeilykäytöskin vihjailla että olis vähän enempikin hierottavaa.

Back to business ;) Alkuun otin kummankin kanssa muutamat keinut ja A:n erikseen. Ransulla oli kivat kontaktit :) Liinu teki yhden keinun niin että juoksi suoraan päähän, pysähtyi ja keinu läsähti maahan. Ja otti siihen hienon 4-0. Vautsi. Tuollaisia kun tekis aina niin olis ihan täydellinen kontakti! Se malttaa hyvin odottaa kontaktilla jos olen jäljessä (ja veikkaan että niitä tilanteita tulee aika usein) ja nyt harjoiteltiin että otin enemmän ennakkoa että olin keinulla vähän edellä ja vaadin silti pysähtymään. Kaksi kertaa juoksi läpi, huomasi virheensä ja yritti pakittaa takaisin kontaktille mutta keinuhan nousee ylös... En palkannut vaan otin tilanteen uudelleen. Ei voi ehkä ihan vielä sanoa että se varmasti osaa, mutta se ainakin tietää mitä sen pitää tehdä, sitä nyt vaan vahvistetaan ja palkitaan oikeasta.

Eksyinpäs taas aiheesta. Liinu teki muutaman A-esteen ennen ratapätkää, ja edistystä torstaihin oli tapahtunut. Liinulle näyttää sopivan tyyli käydä useamman kerran viikossa treenaamassa (jos omat aikataulut antaa myöten) ja ottaa paljon toistoja. Ransulle toimii vaikka sitten se 2 toistoa ja jos on hyvä suoritus niin huippupalkkaus ja lopetus siihen. Liinulle taas palkka ei ole niin selkeästi "eriarvoinen" eli "oikea suoritus-palkka" ja "huippusuoritus-palkka". Se saa varmuutta tehdä oikein toistojen kautta, Ransu taas tietää niistä kahdesta huipusti palkatusta toistosta että nyt meni oikein. Ja sen jälkeen toistot on vaan turhia vireen laskijoita ja virheitä alkaa helposti tulla. Less is more ja silleen ton Once Moren kanssa... :P

Radalla Ransu oli oma itsensä, se on niin taitava poika lukemaan mun ohjausta josta kyllä varmaan taas olis huomautettavaakin. Kepit oli ihan ok, käännökset aika jees, varsinkin ennen puomia teki tosi hienon käännöksen jaakotukseen. Ransulla oli draivi päällä keinulta niin tein varmaan puolivälistä hyppyjä jaakotuksen. Ransu oli het mainio pötkäle :)

Liinulla oli joku rengas ongelma. Se meni monta kertaa renkaan kehikon välistä samalta puolelta ohjattuna, toiselta puolelta ohjattuna meni renkaan läpi. Kepit oli niiiiin hienot! Yksi ohjuri pois välistä. A:lla huomasin että nyt se tulee niin kovaa ettei varmaan malta/saa pysäytettyä kontaktille joten kiilasin eteen palkkaamaan. En tiedä kannattaisko vielä ottaa A:ta radalla. Mutta se nyt oli siellä ja piste. On se niin hieno typy pujottelemaan ja hakemaan kepit. Sain irrota tosi hyvin siitä, ja kokeilin myös mennä lähempänä keppejä. Ei mitään väliä, joten saa tästä edeskin kepitellä mahdollisimman itsenäisesti ja pysyä kepeillä vaikka olen kauempana.

A:ta treenattiin sitten vielä lopuksi Liinun kanssa muutaman muun esteen kanssa.

Ja jatkuu:

 

Videoita nyt katsoessa huomasin, että sehän tekee nyt 2-2 puomille ja keinullekin. Voiko tästä vetää jotain johtopäätöksiä, että Liinu kuitenkin tajuaa että A-keinu-puomi on jotenkin samantapaisia esteitä vaikka onkin eri näköisiä ja eri kokoisia?!