Paimentamassa 17.-20.5.

Torstaina aamuyöllä pakkasin viimeiset tavarat autoon ja suuntasin nokan kohti Kuttukuuta. Tiedossa oli ensin FCI klinikkapäivä Ransun kanssa. Tutustuimme uusiin virallisiin paimennussääntöihin ja sitten teimme jokainen vuorollaan esikoeradan harjoituksena. Olen tosi onnellinen siitä, että Suomeen on saatu viralliset FCI:n paimennuskoesäännöt jotka ovat myös Kennelliiton hyväksymät eli muutkin kuin bordercolliet ja kelpiet voivat suorittaa virallisia paimennuskokeita! Minusta säännöt olivat hyvät ja järkevät, ja niiden mukainen kilpaileminen varmasti edistää lampaiden stressitöntä paimennuttamista ja pakottaa koirat työskentelemään hieman isomman lammasryhmän kanssa. 15 lammasta - kuten esimerkiksi esikokeessa on - on taatusti lähempänä oikeaa työtä, kuin 5 lampaan juoksuttaminen niin että koiralla on hullunkiilto silmissä ja touhu muistuttaa enemmän saalistamista tappaakseen kuin rauhallista eläinten käsittelyä.

Ransulla oli 10kk tauon jälkeen homma ensin vähän hakusessa kuten varmasti minullakin, mutta kun päästiin alkuun niin huomasin että taas on talven aikana aikuistuttu ja kypsytty työhön. Seitsemästä koirakosta vain yksi sai suoritettua esikoeharjoituksen hyväksytysti läpi, ja me oltiin Ransun kanssa sen lisäksi ainoat jotka eivät karkuuttaneet lampaita. Ransu vaan väsähti ja sen voima lampaiden silmissä karisi. Olin silti jo tyytyväinen viikonlopun aloitukseen!

Perjantaina pidettiin vapaapäivää, koska schapejen leiri alkoi vasta pe-iltana ja leirin paimennukset lauantai-aamuna. Lauantaina mentiin ensin pyöröhäkkiin, ja siellä muistuteltiin mieleen asioita. Olisin toisaalta toivonut meidän kevään paimennusten alkavan tällä harjoituksella, eikä esikokeen tasoisella suht vaativalla paimennuksella. Noh, Ransu oli oma taitava itsensä ja Liinun kanssa sain jatkaa suoraan siitä mihin jäätiin heinäkuun lopulla. Liinu ei yrittänytkään hysterisoitua, ei pyöröaitauksessa eikä myöskään isommassa aitauksessa (jota myös jhd-aitaukseksi kutsuttiin).

Ransu vähän testaili minua kun harjoiteltiin jhd-aitauksessa iltapäivällä hakuja. Se on selvästi "vasentassuinen", kuten Sinikka asian ilmaisi, koska se lähtee tekemään hakukaarta paljon paremmin vasemman kuin oikean kautta. Videolla se kyllä tekee molemmin suunnin, mutta käytännössä sitten "tositilanteessa" se tekee varmemmin ja mieluummin vasemmalta. Uskon että tätä harjoitellaan heinäkuun leirillä.

Lauantai-iltana olimme aiemmin paimentaneiden kanssa keskenään jhd-häkillä ja Ransu toimi lampaiden siirtäjänä. Lampaita oli siis kaksi ryhmää varikkohäkeissä, ja koska kenenkään muun koirat eivät olleet hakeneet lampaita häkistä eivätkä häkittäneet niitä, se oli mun ja Ransun työ. Haastavaa, mutta kasvatti sisua ja sai Ransunkin kaivamaan itsestään lisää voimaa ja itsevarmuutta peliin. Kun lampaat eivät totelleet pelkkää liikettä ja leikkieleitä (jotka toimivat Ransun kaltaisella kroppakoiralla voimankäyttönä eivätkä suinkaan yrityksenä saada lammasta leikkimään), Ransu murisi ja lopulta haukkuen komensi lampaita! Olin niin onnellinen, että se kehittyi taas sen askeleen, että se oivalsi keksiä uuden voimankäyttötavan. Se ei siis todellakaan purrut, eikä rähjännyt, vaan silkalla komennushaukulla ja tietynlaisella murinalla komensi lampaita. Puremista en sallisi sen enempää minä kuin Sinikkakaan!

Toinen lammasryhmä oli aika helppo siirreltävä, mutta toisessa ryhmässä oli eräs musta lammas (sattui oikeastikin olemaan ainoa musta lammas valkoisten joukossa), vanha uuhirouva, joka tuumasi kaikille muille koirille, että sinä et vakuuta minua ja minua ei oikeastaan kiinnosta liikkua vaan mieluummin keskityn laiduntamaan. Ei se ohjaajista ollut kiinni, koska Liinukaan ei saanut mun kanssa sitä lammasta liikkeelle, muilla koirilla ei vain riittänyt voima sen liikuttamiseen. Päätettiin vaihtaa ensimmäinen ryhmä takaisin, menin Ransun kanssa aitaukseen ja lampaat katsoi sen näköisinä että nyt tuli sellainen koira joka saa meidät liikkeelle. Häkitin lampaat Ransun kanssa ja vaihdoin uuden ryhmän. Videolla on muistaakseni jälkimmäinen häkistä otto ja sen jälkeen tehtyjä hakuharjoituksia. Liinu tekee kuljetusta samalla lammasryhmällä toisella videolla.

 

Sunnuntaina aamupäivällä olimme taas jhd-aitauksella. Ransu teki taas häkistä ottoja pari kappaletta että saatiin lampaat paimennettaviksi. Ne oli niin ihmisvetoisia lampaita, etten päässyt laumalta irti ja Ransu taas oli niin täpäkkänä pitämässä laumaa tasapainossa ettei hakukaarten harjoittelusta meinannut tulla mitään! Liinu harjoitteli edelleen kuljetusta.

Jännittävin hetki alkoi siitä, kun pyöröhäkillä olleet tulivat meidän harjoituksiin mukaan ja Sinikka sanoi että puhuisimme vielä lounaan lomassa muidenkin kanssa FCI säännöistä, mutta sitä ennen Sanna ja Ransu tekisivät vielä malliksi esikokeen! Siis mitä! Mua alkoi jännittää, mutta päätin että mehän suoritetaan se tällä kertaa kunnialla loppuun asti.

Tästä tulee videokin, kunhan saan sen videon kuvanneelta henkilöltä. Esikoe alkaa lampaiden häkistä ottamisella, lampaita on 15 lampaan lauma. Ne kuljetetaan jhd-aitauksen läpi ekalle portille (kaikki portit suljetaan niistä kulkemisen jälkeen) ja siitä sillan yli. Sen jälkeen on 75m pitkä kuljetus pellon halki, portti ja laidunnusosio. Ennen siltaa oleva tilanne ei mennyt ihan ideaalisti, mutta lampaat ei karanneet kuitenkaan. Laidunnuksessa jätin Ransun istumaan lauman luo, ja menin 5-10m päähän hetkeksi. Oikeassa esikokeessa aika on 3-5min, joten mua vähän huolettaa, kuinkahan me mahdetaan se aika siellä pysyä. Koira ei saa tulla ohjaajan luo, siitä tulee virhepisteitä. Lampaidenkin pitäisi pysyä laidunnusalueella, jonka koko on 15x15m. Laidunnusosion lopussa palaan takaisin koiran luo, lähetän sen hakemaan lauman minulle ja palaan samasta portista takaisin pitkään kuljetukseen. Nyt kuljetuksen puolivälissä on tehtävä pysäytys, jonka tekee koira eikä ohjaaja. Kutsuin Ransun sivulle ja lampaat pysähtyivät pari metriä ennen pysäytyslinjaa, joka markkeeraa esimerkiksi tietä jota ennen lampaiden on pysähdyttävä. Laitoin Ransun kiertämään lauman uudelleen minulle, ja jatkoimme kuljetuksen loppuun ja sillan yli. Vielä viimeinen portti ennen viimeistä kuljetusta ja häkitystä. Sinikka sanoi viimeisellä portilla, että nyt saa jo hymyillä, mutta minä ajattelin että ei kuule hymyilytä yhtään kun työt on vielä kesken! Kuljetin vielä lauman häkille, häkitin lampaat ja se oli siinä! Oikeassa esikokeessa koirankin pitää mennä häkkiin ja joko hypätä metrisen portin yli tai ryömiä sen alta, maan ja portin väli on 30cm. Ajattelin ainakin tässä vaiheessa opettaa Ransun menemään alta, koska en ehdi sitä treenata hyppäämään metriä ennen virallista esikoetta.

Niin, siinähän se tulikin. Suorituksen jälkeen tuuletin villisti, koska vaikka se oli vain epävirallinen harjoitus, uskoisin että se olisi mennyt hyväksytysti läpi oikeassa esikokeessa. Sinikka "pakotti" minut ilmoittautumaan kesäkuun puolessa välissä olevaan viralliseen esikokeeseen. Mahduttiin mukaan, ja Ransu tulee olemaan ensimmäisiä koiria Suomessa ja tietääkseni ensimmäinen schapendoes Suomessa, joka yrittää suorittaa esikokeen. Jos tällä kertaa ei onnistuta, niin tänä kesänäkin on vielä myöhemminkin mahdollisuus. Minulle riittää tällä hetkellä tieto siitä, että vaikken paineen alla pystyisikään hallitsemaan kaikkia 16 muuttuvaa tekijää, niin RANSU PYSTYY SIIHEN KUITENKIN!

Mielessäni (ja nyt myös julkisesti) olen todella ylpeä ja kiitollinen Ransusta. Se todisti jo nyt lukuisten rotuharrastajien silmien alla, että tästä rodusta löytyy työominaisuuksia ja kykyä paimentaa. Kasvattaja saa olla myös ylpeä kasvatistaan, joka on todistanut kaikille epäilijöille, mihin Ransusta ja minusta on parina ja mihin tästä rodusta on! Kun sain Paulan ihanan ja kannustavan viestin, sisuunnuin ja ajattelin, että paimennus tuskin on ainoa laji jossa meihin ei ole uskottu! Että vaikka en ole kovin kilpailuhenkinen, niin minähän näytän Ransun kanssa niille mistä päin tuulee. Me on Ransun kanssa löydetty sellainen yhteinen sävel, ettei muulla ole niin väliksi. Ne, jotka nostavat itseään tai koiraansa tai rotuaan muiden yläpuolelle ja arvostelevat toisia niiden alkuperän perusteella, voivat minun puolesta katsoa peiliin ja kysyä mitä sieltä näkyy. Tulokset puhuvat puolestaan, katsotaan sitten muutaman viikon kuluttua saadaanko me tehtyä ihan virallista tulosta. Mulla on halu saada osoittaa schapendoesin paimennustaipumuksia virallisesti, mutta ei nostaa sen perusteella yhtään mitään eikä ketään muiden yläpuolelle.

Muutenkin mulla oli mahtava viikonloppu mainioiden ihmisten seurassa. Tuntuu, että tutustui joihinkin "vanhoihin" tuttuihin paremmin ja siinä samalla löysi uusia mukavia ihmisiä! Kiitokset siis Sinikan lisäksi muille leiriläisille vielä tätäkin kautta.

Sunnuntaina kolmantena aamuna pesin hampaita kahdeksan aikaan, seisoin kiviaidan vierellä, ihan hevoshaan lähellä, ja katselin pellolla olevia luonnonlampia. Linnut lauloi, aamuaurinko oli kaunis, ilma raikkaan vilpoinen, lähettyvillä oli muutamia kanoja ja kukkoja kotkottelemassa, hevoset seisoskeli tyynenä tarhassa. Pari hanhea uiskenteli siellä lammella, kuului vaan luonnon ääniä. Kuinka usein sitä kaupunkilaistyttö saa aloittaa aamunsa jollain niin upealla tavalla? Voi kun se maisema joka aamu olisi yhtä ihana, eikä loisteputkivalaisin pienessä ja ahtaassa vessassa, edessä peili josta näkyy oma aamuväsynyt olemus... Heräsin ensimmäisen kerran kukkojen kiekumiseen neljän jälkeen aamulla, ja tuntui että olisin voinut vaikka nousta ylös ihan pirteänä. Edellisenä iltana olin saanut saunoa yhdessä parhaista saunoista joissa olen koskaan saunonut, pessyt itseni vadilla ja istunut iltaa nuotion ääressä mukavien ihmisten kanssa. Ja päivällä olin saanut kokea hienoja hetkiä paimenkoirieni kanssa. Sunnuntaina iltapäivällä Luontoäiti tiesi tunteeni, viimeisen sata kilometriä taivaskin surkutteli että piti lähteä takaisin lähiöön.