7. joulukuuta 2012

Kisoja, koulutuksia, treenejä

Kun ei saa pitkään aikaan päivitettyä blogia heti tuoreeltaan, niin jää itseltäkin aiheelliset analysoinnit ja asioiden pohtimiset välistä. Ja sitten saa kerralla kirjoittaa niin että sormet savuaa. Mutta koitetaan nyt jotain muistella.

Ransun agikisat Oulussa 24.11.

Suunnattiin Ouluun ottamaan 3 starttia kisoissa ja mulla oli uusi kepo mukana ;) Kari Jalonen taisi muistaakseni olla tuomarina, hyvänen aika kun tuntuu etten muista oliko se edes mies- vai naistuomari ja kuka kumma se oli mutta taisi kilpailukirjassa olla Jalosen leima :)

Eka radalla mulla ei silminnäkijöiden mukaan ollut edes yritystä ohjata, omasta mielestä yritin edes mutta jo kepeille vienti oli sellainen etten ajatellut ihan loppuun asti. Niiltä virhe ja sitten olin kyllä aidosti tosi hämmästynyt kun Ransu hyllytti vikalla putkella. Oikea putkenpää oli suoraan tarjolla ainakin mun mielestä, mutta Ransu ei katsokaan minuun ja sukeltaa väärään päähän. Ehkä mun käsikin oli liian kauan auki, ehkä ei. No joka tapauksessa ei Ransun kanssa yhteys pelannut.


Toka rata oli jotain ihan käsittämätöntä säätämistä ja se ei onneksi edes ole videolla. Harmittais varmaan vaan katsoa, vaikka ehkä siitä vois oppiakin jotain?? Lähdettiin joka tapauksessa pois kesken radan, kun musta tuntui että Ransu ei kuuntele enkä itse saa pakkaa kasaan enää uudelleen.

Viimeiselle radalle olin jo ihan maani myynyt ja rahani juonut, mutta onneksi oli kavereita jotka tsemppasi ja suorastaan uhkaili muistaakseni selkäsaunalla tai vastaavalla ;) ennen radalle menoa joten pakkohan se oli nahkansa pelastaa ja tulos tehdä. Rata on kai ihan ok, ainakin jäi ihan hyvät fiilikset sitten vuoden viimeisistä kisoista kun sai tehtyä nollan ja sijoitus taisi olla 5. On se Ransu huonommillakin etenemillä mennyt, nyt oli vauhtia 3,76m/s mutta olihan tuo ratakin minusta aika suoraviivainen. Etenkin tokavikan hypyn käännöksestä oon ylpeä, Ransu oli aika hieno.


Videot varmaan kertoo enempi kun tuhat sanaa, mutta olihan peet fiilikset kahen eka radan jälkeen. Tuntu että mä lähen kotia ja Ransu saa sinne jäädäkin ja alan kisata Liinun kans... Noh ehken sentään toteuta vielä sitä uhkausta, vaikka treeneissäkin Ransu on kyllä ollut vähän pellehermanni-vaihteella. Eikä ihan vähänkään.

Liinun aluevalmennus 25.11.

Liinun kanssa tuurattiin kaimaa aluevalmennuksessa heti seuraavana päivänä. Mutta sehän on aina sellaista kevyttä sunnuntaihölköttelyä kun Liinun kans treenaamaan alkaa... NOT! Typykällä oli taas vauhtia ja intoa kuin pienessä kylässä ja taas mulle tultiin kehumaan Liinun motivaatiota ja innostusta. Meidän valmentaja (anteeksi vain mutta nyt en oikeasti muista nimeä enkä jaksa sitä alkaa kaivaa kun se on niin valtavan työlästä mennä faceen...) kehui Liinua taitavaksi ja että oltiin tosi hyviä tuuraajia. Lopussa se vaan totes että "toiset ne vaan juoksee radat niin helpon näköisesti läpi..." Mitä tuossakin radalla nyt oli, ööh, 34 estettä? Ei me sitä loppujen lopuksi ihan yhtenä pätkänä tehty kertaakaan eikä tarvikaan, tehtiin kuitenkin aika pitkiäkin pätkiä.


Alkupätkää siinä. Ihan ei tullut ohjattua niinkuin olin ajatellut tuossa ennen ja jälkeen A:ta mutta hyvinhän tuo meni. Tästäkin on jo niin paljon aikaa etten enää muista mitä palautetta saatiin tai mitä ajatuksia itsellä pyöri päässä. Muuta kuin että Liinu on tosi kiva ohjattava ja meillä alkaa yhteistyö sujua. Valmentaja sanoi myös että meillä on hyvä yhteistyö ja Liinu on hyvin ja herkästi ohjautuva. Sellainen koiran pitää ollakin, reagoi siihen mitä käsketään tekemään eikä sooloile omiaan! Liinu on kyllä just sitä, mutta siinä on vielä sekin hieno puoli että se irtoaa silti aika hyvin ja on kuitenkin riittävän itsevarma. Ransukin on herkkä ohjautumaan, mutta se keksii omiaan välillä eikä irtoa niin hyvin. Ransun kanssa ei aina tiedä millä päällä se milloinkin on ja mitä se keksii, Liinun kanssa taas on sellainen tunne radalle mennessä, että kunhan vaan itse ei mokaile niin koira tekee aina innolla ja yrittää parhaansa tehdä kuten ohjaaja sössii ;)


Nyt menee tuossa ^ tuo A:n jälkeinen ohjaus kuten ajattelin ja näkee paremmin mitä siellä piti tehdä. Keppejä ei malta hakea kun seuraa minua, mutta uusinnassa pujottelee kyllä ihan pätevästi :)


Tosi kivasti käy ton rengasta edeltävän hypyn tekemässä ja vaikka ohjaaja saa siinä hyvän etumatkan niin kiire se vaan tulee ja valssi on myöhässä... sitten ohjaaja ei muista enää rataakaan joten johonkin suuntaan vaan :D


Sitten harjoiteltiin tuollaista putkeen vientiä. Tässä on viimeisin ja onnistunein suoritus, muutama kerta piti harjoitella ennen kuin luotti koiraan. En kylläkään kokenut tätä ohjausta omakseni enkä käyttäisi sitä kisoissa. Jotenkin vaatii niin paljon oikeaa ajoitusta ja asioita joita muistaa yhtä estettä varten, ettei kesken isomman kokonaisuuden kyllä pää ja muu kroppa kyllä toimi taatusti yhtä sujuvasti. Mutta tulipahan harjoiteltua.


Voisko sitä koiraa kummiski auttaa vaikka se osaa kepit kohtuullisesti hakeakin?! Liinusta huomaa jo varsinki toisella yrityksellä että siis mitä mun pitää tehä ku sä jäät sinne seisomaan. Tyhmä ohjaaja! Koiralla on sitä enempi itsevarmuutta ja vauhtia mitä vähemmän sen tarvii radalla miettiä. Ja tämä tietysti saavutetaan sillä että ohjaaja näyttäis suunnat ajoissa, olis näyttämässä niitä suuntia ja auttais koiraa kun vaan suinkin ehtii.

Aluevalmennuksessa oli kyllä just meille sopivan tasoinen treenirata, tuli uusiakin juttuja ja tuli tehtyä asioita niin kuin niitä ei välttämättä muuten tekis. Mulle vaan tekee niin hyvää saada harjoitella Liinun kanssa. Oli hyvä kun rata oli sopivan haastava että siitä selviytyi ihan kohtuu helposti, mutta ei kuitenkaan liian helposti.

Liinun treenit 27.11.

Oli aika tosi yksinkertainen treenirata ryhmätreeneissä. Teemana välistävetoa muun muassa. Liinun kanssa selvitettiin helposti nämä. Eipä ole oikeastaan ihmeellisempää kirjoitettavaa niistä eikä videotakaan.

Itsenäisyyspäivän treenit A'la R & L 6.12.

No entäs sitten ne eiliset treenit?! Sainpahan ainakin juosta. Antti (joka edelleen omistaa mun kanssa koirat, treenaa niitä mun kanssa ja suunnittelee meidän treenit jne.) oli suunnitellu samaan ratapohjaan 1lk ja 3lk radat. Radalla oli kahdet numerot eli periaatteessa mä pystyin tekemään samalla kertaa vaikka kummallekin koiralle kahdet eri tasoiset treenit. Kätevää. Voihan sitä aina hyppelehtiä ja tehdä olemassa olevilla esteillä mitä mieli tekee, mutta se ei mun mielestä ole todellakaan sama asia kuin se että niitä juttuja olis miettiny (tai joku olis miettiny sun puolesta) etukäteen järkevästi.

Niinpä Liinun kanssa tein ensin 1lk tasoista rataa, ja kulkihan se typy taas ihan kohtuu hyvin. Mua naurattaa joka kerta kun alan katsoa tuota videota kun alussa pyörin ja hyörin tuossa esteen takana että ohjaisko sen nyt noin vai näin, no ohjaan sitten kuten ajattelin. Varmaan ihan hyvä niin, koska muuten luulen että Liinu olis ollut siellä vastapäisellä esteellä. Tosin kielto (ja HYL) sitten tuli kuitenkin. En tiä, pitäis varmaan alkaa teettämään nuo kiellot uudestaan, ettei jää sellaista mielikuvaa Liinullekaan että niin on ok tehdä.

Tässä todistusaineistoa:


Onnistuihan se sitten paremmin:


Sitten Ransu näyttää mallia... Sen kanssa treenit oli taas sellaista kuljailua. Tuo puomin jälkeinen kohta oli kummankin koiran kanssa vaikea ja sitä sitten alettiin treenata. Niitä yrityksiä ei ole videolla, mutta sain sitten sen ohjattua sujuvasti kummankin kanssa. Ransu alkoi kuljailemaan lopputreeneissä, vauhti senkun parani mutta suunnat alkoi olla vähän erit kun mitä mä tarkoitin... Puomilla sillä on kyllä makea vauhti ja hyvät alasmenokontaktit :) Tuota loppua en todellakaan aikonu ohjata noin, ja nuo v-alkuiset kommentit Ransun sujahtaessa A:lle tuli kyllä ihan sydämestä ja oli itselle suunnattu ;D


Sitten Liinua kehiin, ja kuinkas ollakaan - ohjaaja ei taaskaan ole ihan kartalla!!!


Tässä välissä Ransu ehtii esitellä irtoamistaitojaan, karkailla lähdössä, tulla ihan ekan esteen taakse nokka kiinni rimaan norkoilemaan lähtölupaa jonka se sen jälkeen lähtökuoppiin palautuksen jälkeen mielestään sai jo siinä kohtaa kun avasin suuni sanoakseni jotain, esitellä puomin loikkimista, kieltojen tekemistä, omavalintaisten esteiden suorittamista, puomille ryntäystä vaikka seison esteen edessä, hyppyjen hyppimistä eestakasin, palkan varastamista...

Paljon sitä kuiteskin käskyttää ehtii kahden esteen välissä; ennen puomia: "Ra... Lii... Mato!" Liinun mielestä on sitä paitsi ihan riittävästi otettu kontaktia kun vähintään se yksi tassu koskettaa kontaktipintaa...! Piti vähän pitää "kurinpalautusta" noista A:n alasmenoista kun neiti haluais vaan kaiken aikaa pistää loikkien.


Voi hyvänen aika sentään. Onneksi sitä osaa nauraa itelleen. Ei noiden kanssa muuten pystyis treenaan eikä harrastaan mitään jos olis kovin tosikko. Oli taas hupaisat treenit, oli ne koirat ihan hyviäkin, ohjaaja taas oli mitä oli. Juosta sain enempi kun laki sallii mutta niin kai se pitäis jaksaa juostakin jos meinaa kahdella koiralla jaksaa kisata.

Että sellaista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti