Tavoitteita kerrakseen!

Koska viime vuoden tavoitteiden täyttymistä tuli jo pohdittua, olis varmaan syytä miettiä mitä ens vuodelta odottaa. Nythän mulla on sitten agilityssa kaks kisakoiraa, joten vois olla aiheellista miettiä ohjaajallekin jotain tavoitteita? Tuli tuossa viime yönä mieleen, kun ei uni oikein tullut silmään, että minkähän takia mä aina laitan koirille tavoitteita agilityyn ja muihin juttuihin, mutta en itselleni tavoitteita ollenkaan? Tai onhan ne koirien tavoitteet oikeastaan munkin tavoitteita, koska minähän sen työn teen niiden tavoitteiden täyttymiseksi ja mahdollistamiseksi, mutta koska kuitenkin ohjaajakin on aika merkittävässä roolissa, niin kai olis oikein laittaa itselleenkin jotain tavoitteita. Nyt kyllä tuli jo samantien sydämentykytyksiä, kun pitää alkaa omaa toimintaansa miettimään tavoitteiksi asti, ja se hetki joskus vuoden kuluttua, onko tavoitteisiin päästy...

Ransun tavoitteet ensin:

- agilityssa toinen serti

Koska se ensimmäinenkin on saatu, niin miksei myös toinen? Tämä riippuu tuuristakin, mutta kyllä se taitaa taito silti olla se mikä johtaa onnistumiseen, mutta sitten tuuria on mun kannalta se miten muut menestyy ja yltääkö sillä nollalla taistelemaan voitosta.

- agilityssa tuplanolla

Tätä mä en ole vielä koskaan onnistunut tekemään Ransun kanssa, joten pistetään se tavoitteeksi, vaikka SM-karsinnat ei olekaan tavoitteena. Mua jotenkin ärsyttää se että se niiden nollien kerääminen jakaantuu kahdelle vuodelle, se ei niinkun passaa yhteen tämän tavoitteiden kirjaamisen kanssa. Olishan se mainiota kun sais kerättyä vuoden 2014 SM-kisoihin nollat kasaan. Nyt vaan on enää tulevalle vuodelle niin vähän kisoja sitä ennen ja nollia taitaa olla vaan pari kerättynä että aika kovaa tulosta sais tehä että niihin kemuihin pääsis mukaan. Joo, mun piti kirjoittaa tavoitteista eikä siitä mihin me ei tähdätä ;) Mutta toisaalta onhan nekin tavoitteiden määrittelyä kun pohtii, mihin ei ole tavoite yltää...

- paimennuksessa HRD1

Musta nämä tavoitteet alkaa nyt kuulostaa kyllä aika kovilta saavutettavilta, mutta askel kerrallaan ja asia kerrallaan. Onhan se koko vuosi aikaa. Meillä on monta paimennusleiriä ensi kesäksi tiedossa, ja Ransun kyllä uskoisi pystyvän suorittamaan HRD1:n, joka on siis AHBAn alainen eli Suomessa epävirallinen paimennuskoe. Mutta koska nuo AHBAn kokeet menee vähän kuin käsi kädessä FCI:n paimennuskokeiden kanssa eikä ainakaan poissulje toisiaan, niin ne on ihan hyvää harjoitusta kisatilanteesta ja tietenkin paimennuksesta itsestään. Eihän se koira tiedä (tai ei ainakaan saisi ohjaajasta saada sellaista tunnetta) että nyt ollaan kisatilanteessa. Sitä paitsi mä arvostan noita AHBAn "titteleitäkin" vaikka ne onkin epävirallisia ja vaikkei ne mihinkään Koiranetiin tulekaan näkyviin. Mä vain nautin siitä, että koska tiedän Ransun olevan hyvä paimenkoira, että pääsen kokeilemaan sitä koetilanteessa ja todistamaan siten saman asian.

-Rally-toko

Ransu menee nyt alkuvuodesta rally-tokokurssille. Tätähän me on tehty pari vuotta sitten yhden viikonloppukurssin verran, ja mä väittäisin että Ransukin tykkäsi. Minäkin tykkäsin, mutta agility oli silloin meidän ykkösjuttu, oltiin siinä vasta alettu kisata ja koirassa oli paljon työtä. Paimennusta ei oltu päästy vielä kokeilemaankaan. Välillä on tehty puuhastelumielessä jotain liikkeitä, joita muistelen että oli niissä rally-tokokylteissä. Nyt sitten kurssimuotoisesti useampana viikonloppuna tätä lisää ja pitää ottaa homma ehkä vähän vakavammin kuin mitä otin muistaakseni kesällä 2010. Sittenpä sen näkee tuon kurssin jälkeen, miltä se tuntuu, aletaanko tätä treenailla kotonakin. Kisoja taitaa olla aika harvassa, ja vaikken ole kovin kilpailuhenkinen, niin ei mulla riitä motivaatio harjoitella mitään ilman kisatavoitteita. Mutta noita kisatavoitejuttuja mietitään sitten vuodelle 2014 jos Ransun kanssa innostutaan lajista, uskon kyllä että se vois sopia meille. Rally-tokossa kisaaminen vois tulla sitten vaikka agilityssa kisaamisen tilalle, kun Ransu jossain vaiheessa jää siitä vähän niinkun eläkkeelle. Aika ja rahat ei sentään kaikkeen riitä...

Liinun tavoitteet

- agilityssa kisaamisen aloitus ja nousu kakkosiin

Startataan loppiaisena ja kisoja on noin kerran kuussa. Pitihän tämä kirjata, mutta jos ei satu mitään ikäviä yllätyksiä kuten loukkaantumista, niin ei luulis olevan mahdotonta. Ellei meille nyt sitten jostain ilmesty jotain ihme ongelmaa, jota ei saada treenattua kuntoon vuodessa.

- agilityssa nousu kolmosiin

Mä kyllä pidän tätäkin mahdollisena ja tavoitteena, koska Liinu on mun mielestä taitava koira ja osaan sitä kohtuu hyvin ohjata. Toivottavasti meidän yhteistyö paranee ja tiivistyy, että löydetään itsemme kolmosluokasta ennen vuotta 2014.

- pari nollaa kolmosissa

Jos sinne kolmosiin noustaan, niin kyllä sinne nyt joku tavoite pitää olla. Saa sitten kepo muistuttaa, että aina pitää kisata kunnon asenteella.

- paimennuksessa "kypsymisvuosi"

Kuten juttelin Sinikan kanssakin viimeisellä paimennusleirillä tänä syksynä, niin Liinulla on mun mielestä ihan paikallaan olla paimennuksessa vuosi, jolloin se saa vaan kypsyä ja sen kanssa tehdään asioita ja kehitytään. Mutta ilman kisatavoitteita. Se on vielä nuori koira, joka on jo nyt tämän ikäisenä saavuttanut paimennuksessa asioita, joita ei tietääkseni ainakaan kovin moni ole saavuttanut. Sillä on vielä aikaa, ei kaikkea tarvitse eikä pidä ahmia kerralla.

Liinun tavoitteet keskittyy siis pääasiassa agilityssa kisaamisen aloittamiseen ja siihen, että saadaan kisoissa yhteistyö toimimaan ja ratkotaan eteen tulevia ongelmia. Sen kanssa mua ei innosta rally-toko, koska Liinulta puuttuu se sellainen yrittäminen ja omien aivojen käyttäminen mikä Ransulla on ja mikä tekee siitä Ransun suorittamisesta innokkaampaa. Liinun kanssa oon satsannut eniten agilityyn, joten siinä olis tarkoitus nyt mitellä taitojaan ens vuonna. Paimennuksessa tosiaan ei ole tälle vuodelle kisatavoitteita, mutta toki otan innolla ja ilolla vastaan kaiken odotettavissa olevan kehityksen ja kypsymisen mitä se mulle antaa.

Sannan omat tavoitteet:

-agility

Jaakon ajatuksia pitää nyt hautoa ja koittaa sisäistää. Se alkaa loppiaisen kisoissa ainakin Ransun kanssa, Liinun kanssa kisaaminen mua jännittää niin kovasti että siinä on ekoihin kisoihin ihan tarpeeksi tavoitetta että hallitsen sen jännityksen ja pääsen maalialueelle pyörtymättä. Mulla on ehkä vähän liikaa odotuksia Liinun ja mun kisauralle ja luulen, että tuun pettymään odotuksiini ainakin viel loppiaisena, mutta joskus se on korkattava Liinunkin kisaura ja sittenpähän sekin on ohi. Joku mua paljon kokeneempi koiraharrastaja sanoi joskus, että keltanokkana sitä meni tuosta vaan kisaamaan koiralla joka ei ole siihen valmis eikä paljon murehtinut miten menee, mutta kun tulee kokemusta ja uusia koiria, niin vaatimukset ja kynnys kisaamiseen kasvaa koko ajan ja sitä siirtää ja siirtää... Joten rennosti vaan!

Kaikesta huolimatta ens vuonna ohjaan kahta erilaista koiraa, jotka onneksi kisaa eri säkäluokissa joten onneksi voin valmistautua radalle lähtöön kumpaakin koiraa varten erikseen. Toisaalta huomasin kyllä Jaakon koulutuksessa, ettei ne olekaan niin erilaiset kuin mitä oon ehkä ajatellut. Onhan siinä tietysti eroa, pysähtyykö kontakteille jne. mutta siinäpä se yksi isoimmista eroista onkin.

Kisoihin pitäis yrittää saada itselle hyvä vire ja fiilis päälle, ja sellainen yrittämisen ja onnistumisen halu. Välillä oon kisoissa niin vetelä enkä tee parastani, että itseäkin ärsyttää. Kaiken kaikkiaan pitää keskittyä hommaan enemmän. Rataantutustumisessa pitää oikeasti käyttää päätänsä vaikka miten olis helpon tuntuisesta radasta kyse, ja tehdä se huolella. Rataantutustumisiin yhdeksi ajatukseksi laatu eikä määrä, eli kävele se rata vaikka vaan kahdesti läpi kunhan teet asiat siellä just niinkun aiot tehä koiran kanssa! Toisaalta se ei ole käytännössä juuri koskaan mahdollista kun siellä on ne kaikki muutkin ohjaajat tutustumassa rataan yhtä aikaa...!!!

Mä yritän nyt ohjata molempia koiria äänettömämmin kuin aikaisemmin. Ransun kanssahan oon tehny treeneissä ja kisoissakin äänetöntä ohjaamista hyvin tuloksin, ja nyt kun kokeilin sitä pikkupätkissä Liinun kanssa treeneissä, niin hyvin näyttää sillekin toimivan. Itse ainakin muistan keskittyä paremmin tärkeämpiin asioihin kun ei tarvi keskittyä siihen suun aukomiseen. En muista kuka kouluttaja mulle joskus sanoi kun ohjasin Ransua äänettömästi, että "mikset sano sille koiralle mitään? Miks ohjaat sitä äänettömästi? Kyllä sun tarttis sitä käskyttää." Ja minä tyhmä menin uskomaan! Kysynpähän vaan, että mihin se koira sitä ääniohjausta tarvii? Liinu ainakin teki tuhannen hienot välistävedot kun mun suu oli ihan hiljaa. Jos aiheesta olis video, niin varmaan voisin todeta videolta että teen itekin jotain toisin. Paremmin. Eksyin ehkä vähän aiheesta, mutta tätä pitää nyt koittaa uudelleen treeneissä ainakin ja kisoissakin voi ainakin Ransun kanssa.

Koulutuksia on suunnitelmissa, joten yritän poimia jonkun jutun joka koulutuksesta, jos vaan on uusi asia joka tuntuu meille sopivan.

-Paimennus

Tämä on minusta niin koiran hallitsema "laji", että ainoa missä itse voi itseään kehittää on laumanlukutaito ja koiranlukutaito. Paimennus ei perustu teknisiin hienouksiin vaan ihmisen, koiran ja lampaiden yhteistyöhön ja yhteisymmärrykseen muuttuvissa tilanteissa. Luultavasti saan ensi kesänä tilaisuuden tarkkailla lampaita ja toimia niiden kanssa päivittäin, niin vaikken varsinaisia paimennusharjoituksia tekiskään niin kaikenlainen lampaiden kanssa toimiminen ja niiden tarkkailu on varmasti eduksi. Leireillä haluan haastaa itseäni ja koiriani niiden kykyjen mukaan.

Siinäpä sitä tavoitetta ensi vuodeksi. Tapahtumakalenteria kun katsoo, niin voi vaan todeta että eipä tarvitse ensi vuonnakaan miettiä miten sitä aikansa kuluttaisi! Nyt se on harrastettava kun on nuoret ja mieleiset koirat ja itsellä vielä "kokopäivätyö" opiskellessa, ja kun itsestä tuntuu että haluaa käyttää vapaa-aikansa koirien kanssa touhuamiseen.