Janita ei taaskaan pettänyt

Schapet kokoontui 4.-5.10. Purina Centerille Janita Leinosen agikoulutukseen. Ihan huippu viikonloppu oli siis luvassa!

Reissuun lähettiin perjantaina iltapäivällä, ja ekassa yöpymispaikassa oltiin vähän jälkeen klo 24. Olipas mukava kun lähettiin iltaa vasten ajamaan, sai nukkua ihan hyvät yöunet oikeassa sängyssä eikä autossa, eikä tarvinnu lähtä aamuyöllä ajamaan etelään ja sen jälkeen koittaa jaksaa viel agikoulutuksessa olla terävänä. Koirillekin parempi että nukkuvat automatkan ja sit yöpymispaikassa. Ensin meinattiin että ajetaan Tampereelle asti ja siitä sit aamulla Kaarinaan mutta hyvä ettei tehty sitäkään. Sama ajaa sit kerralla 500km Kaarinaan kun on kerta liikkeelle lähdetty. Nuo reissut menee jo aika rutiinilla kaiken suhteen.

Lauantai 4.10.

Ransun ei pitäny osallistua koko koulutukseen ollenkaan, mutta kun toinen Ransu oli perunut tulonsa, niin sitten mun Ransu tuli Ransuksi Ransun paikalle.

Liinu oli hyvä ja vauhdikas, mulla vaan oli jotakin älyämisvaikeuksia tossa 2-esteellä enkä oikein tienny mitä oisin siinä halunnu tehä. Saatiin kumminkin ihan hyviä pätkiä aikaan. Noita videoita katsellessa huomaa, miten tuo ruohomatto on loppupeleissä aika liukas alusta vaikka se olis hyvin hoidettukin. Kivituhkalla ei ole tuollaista lipsumista.

Pienestä se lähtee "väärälle" esteelle:

Liinusta näyttää olevan lauantailta vain tällasia epäonnistuneita pätkiä:

Ransun kans meni ihan mukavasti myös. Ransu on "koulutuseläkkeellä" eli sen kans en enää osallistu koulutuksiin, sen kans vaan kisataan sen mitä kisataan. Treeneissä vähennän sen treeniaikaa ja sitä alkaa saada jossain vaiheessa Antti, joka alkaa opetella agilitya ohjaajankin roolissa. Ransu-parka toisaalta, opettaa nyt kaks alottelijaa ohjaamaan. Toisaalta nyt se jo itse osaa ja saa mennä osaavan ohjaajan kanssa kuitenkin enimmäkseen ;) Ransu on varmaan vaan mielissään kun saa tehä sille mieluisia juttuja eli ohjaustekniikoita ja saa paljo palkkaa :) Pitkään tätä on pitäny harkita, mutta ehkä, huom ehkä, mä nyt pikkuhiljaa raaskin antaa jonkun muunkin tehä sen kans aksaa... Janitan koulutuksessa Ransu meni medikorkeuksilla kropan säästämiseksi. Kyllä sekin on ehtiny jo niitä maksihyppyjä tekemään niin treeneissä voi välillä tehä ihan hyvin matalammilla rimoilla.

Ja hyvin se poika menikin:

Ohjaajalla alkaa vaan kunto loppua kun 40min aksaa takana, mutta ihan hyvin näillä pläskeillä ;)

Tässä vielä toinen pätkä meidän ekasta yrityksestä, jossa Ransun kepit oli kyllä niin hyvät :) Jollain lyhemmällä videolla ne oli mun mielestä viel säpäkämmät mut näitäkin kelpaa katsoa.

Sunnuntai 5.10.

Sunnuntaina menin suunnitelman mukaisesti pelkän Liinun kanssa. Alkuun olin kyllä ihan surkea. Janitakin sanoi että edellisenä päivänä mä olin tosi hyvä ja liikuin niin hyvin, nyt oon aivan lukossa ja arka. En tiä itekään mikä siinä oli. Tuskastutti. Alkua tehtiin monesti ja mä en käsitä miten se oli niin onnetonta tekemistä. Toki se tehtiin niin monesti että saatiin hyvä suoritus. Noh sitten toisella 10-minuuttisella alotettiin kohdasta jossa piti mennä itekin kovaa mutta silti muistaa koira, ja johan alkoi kulkea! Liinu pisti parastaan ja ohjaaja myös ja sehän oli sitten ihan katsottavan näköstä aksaa. Janitakin kehui että kun vapauduin niin johan meni taas hienosti.

Tämä kohta oli haastava, kyllä piti pari kertaa harjotella, ennenku ehti tekemään valssia. Eka kerralla tiesin että myöhässä ollaan joten ihan tyhmää alkaa sinne jotain valssia väkertää väkisin koiran eteen. Ei koiran tarvi sen takia alkaa tehä jotain ihme käännöksiä jos ohjaaja on töskänny ja valssi on myöhässä. Tässä videopätkät järjestyksessä, alusta ei vissiin ole mitään julkaisukelpoista...

Koulutuksesta oli kyllä taas mukava lähteä uusien vinkkien kanssa kotimatkalle! Ehkä saatiin niitä puuttuvia palasia mun ja Liinun tekemiseen. Ja itselle itseluottamusta lisää, kyllä meillä on viel mahdollisuus kehittyä. Tai siis korjaan, mulla on mahdollisuus kehittyä. Nytpä tietää taas mitä ja miten treenata. Ihan hyvinhän meillä on viime aikoina kisat menny, mutta paremminkin vois. Tosin tällä meidän treenimäärällä meidän kisat menee erinomaisesti. Nytkään ei oo suunniteltu vissiin kun yhdet tai kahdet treenit tän VUODEN puolelle, yks agikoulutus ja neljät kisat. Että en mä usko että saan noita mun koiria rikottua treenaamisella ja kisaamisella.

Josta tulikin mieleen parissakin eri paikassa käyty keskustelu agitreenaamisesta ja siitä minkä ikäisenä agilitya kannattais alkaa tekemään. Siihen on liittyny pohtiminen siitä, että haluaa opettaa koiralle pysäytyskontaktit, paitsi A-esteelle juoksarit. Miksi? No koska A-este on etupäälle raskas kun koira joutuu vauhdista pysähtymään. Mun mielipide on, että A-este ei ole agilityssa se rasittavin kohta eikä pysäytys-A:n opetteleminen se koiraa kuluttavin juttu. Juoksu-A vaatii huomattavasti paljon enemmän toistoja kuin pysäytysten opettaminen, joita voi opettaa ilman estettä ja esim. puomilla tehty kontaktikoulutus on aika helppo siirtää A-esteellekin. A-esteellä raskas osuus on mielestäni ylösnousu-osuus, ei ainakaan tällaisella kevyellä koiralla kuten schapendoes, niinkään se alasmenon pysäytys, jonka senkin voi tehdä kisoissa vapauttamalla koiran jo ennen kuin se ehtii edes kunnolla pysähtyä. Sitten jos mietin vaikka omaa treenaamista, niin A-este tehdään muutaman kerran treeneissä, jotka taas on nykyään max 2 kertaa kuukaudessa. Sen lisäksi kisoissa muutaman kerran kuussa. Kyllähän se on niin että A-este tuolla treenimäärällä ja kisaamisella ei ole ainakaan mun koirilla se millä se koira rasittuu ylenmäärin. Ylipäätään minähän treenaan tosi vähän loppujen lopuksi ja kisaankin monia kilpakumppaneita vähemmän. Treenatessa laadun pitäis korvata määrä. Jos ohjaaja tarvii toistoja, niin sitten niitä toistoja pelkälle ohjaajalle niin että koiran ei tarvi tehdä niin paljoa. Vielä kun tämän aina malttais muistaa itekin.

Se missä mun koirat menee "rikki" tai loukkaa itsensä suurimmalla todennäköisyydellä, on niiden keskinäinen leikkiminen. Sitä tapahtuu paljon useammin kuin agilitya ja näyttää välillä aika rajulta. Meillä parannellaan tällä hetkelläkin kulmurin tekemiä reikiä.

Tässä kumminkin vielä aika hyvä blogikirjoitus, jossa on vähän kärjistäenkin kirjoitettu agilityn turvallisuudesta. Varsinkin tuo pentujen kanssa agilityn kiirehtiminen tuntuu hölmöläisten hommalta, koska hyvällä ohjaajalla kehnommastakin koirasta tulee agikoira vaikka sen kans aloittais vähän myöhemminkin. Kehnolla ohjaajalla hyvästäkään koirasta ei tule kunnon agikoiraa vaikka sen kans aloittais 8-viikkoisena tekemään erilaisia harjotuksia.

http://eihaukkuhaavaatee.blogspot.fi/2014/06/taidolla-tuurilla-vai-riskilla.html

Eilen koirat hierottiin vähän pidemmän välin jälkeen, ja ne oli yllättävän hyvässä kunnossa. Ransulla oli kyllä aristuksia, mutta lopputulos oli joustavampi kuin aiemmin ja takapäähän on tullut lihasta. Kiropraktikolla käynnistä oli siis luultavasti hyötyä? Liinun vakiojumipaikka takareidet ei olleet jumissa, ja Minna arveli dobon vahvistaneen syviä lihaksia niin ettei isojen pinnallisten lihasten tarvi tehdä niin kovasti töitä ja jumiutua.