... Vai liian hätäinen? Käytiin toissapäivänä treenaamassa. Niissä treeneissä oli vähän erikoinen ongelma, koska ohjaaja oli ajoittain turhan nopea ja sen myötä sortui hätäilemiseen. Rytmitys ei sitten oikein toiminu. Vitsailinkin, että heti kun alkaa istua autossa reilun 1000km viikossa harjotteluun, niin kunto nousee :D En tiä mitä mun juoksukunnolle on tapahtunu, ilmeisesti mun intervallikestävyys on ainakin vähän parantunut. Sen eteen ei kyllä ole tehty mitään muuta kuntotreeniä kuin muutaman tunnin agitreenit parin viikon välein... Muutenhan mun liikunta on rauhallista ja kestävyyspainotteista, enimmäkseen metsälenkkeilyä ja rauhallista pyöräilyä koirien kans. Ja toinen mikä on parantunut, on luottamus omaan tekemiseen ja koiraan.
Keskiviikon treeneissä oli kyllä tosiaan se jännä homma, että ehdin oikeastaan joka kerta sinne minne mun pitikin ehtiä ja vieläpä ilman läheltä piti -tilanteita. Välillä sitten olin liiankin ajoissa niin olin jotain takaaleikkausta tekemässä niin että mun piti oikein odotella koiraa. Kuten tuossa alussa suoran putken jälkeen mun oli tarkoitus leikata takana. Se toimi vain tasan yhden kerran. Muut kerrat ajoitus oli aina jotenkin niin pielessä että molemmat koirat sinkoili väärään päähän putkea. Niinpä siihen piti keksiä joku toinen ohjaus. Persjättö ja sitten jotenkin saada koira kääntymään vasemmalle. Alun alkaen tiesin että kyllä ne sinne putkeen hakee poispäinkäännöllä hypyn takaa leijeröitynä, ja niinhän ne menikin joka kerta hienosti. Kun vaan keksin ensin miten mä ne siinä hypyllä käännän, koska sinne väärään putkenpäähän oli suora linja ja sieltä putkesta tullaan kovaa. Ransulle riitti pelkkä vastakäännös, Liinua tarvitsi sen lisäksi ottaa nimellä haltuun.
Rataantutustuessa ensimmäinen haastava kohta oli miettiä, miten ohjaan hypyt putken ja A-esteen välissä. Vaihtoehtoja nimittäin oli aika monta. Mulla oli kyllä visio missä haluan milloinkin olla, mutta kun ne ohjaukset sinne pääsemiseksi ei tuntuneet luontevilta ja että ne ehtis siististi tekemään. Itse asiassa sitten lopulta monien kokeiluiden jälkeen se toimi parhaiten, mikä ihan ekana tuli mieleen, mutta joka siinä tilanteessa tuntui kuitenkin järjettömältä, että "onhan pakko olla jokin yksinkertaisempikin tapa". Tuo pähkäileminen oli itse asiassa koko treenin parhain anti ja osuus. Kerrankin oli omatoimitreeneissäkin sellaisia kohtia radalla 2kpl että joutui OIKEASTI ja tosissaan miettimään miten ne ohjaa kummankin koiran kanssa. Ja tuo oli vielä ihan oikea kisarata, josta ei ollut kisoissa tullut yhtään nollaa. No en ihmettele! Koirat teki siinä sellaisia juttuja, joita en ollut todellakaan osannut ottaa huomioon. Siis molemmat koirat, ei vain se estehakuisempi joka välillä sinkoilee mihin vaan, vaan myös se toinen kuuliaisempi koira otti ja irtosi (ihan oikein kylläkin) niin etten mä ollut sellaista mahdollisuutta tajunnut ollenkaan. Sen lisäksi ohjaajan oli pakko pystyä liikkumaan tietyissä paikoissa hyvin.
Ihan puhdasta nollarataa en saanu kummankaan kanssa aikaiseksi, koska Ransu "hyllytti" ratansa hyppäämällä hypyn takaisin. Edellisellä vedolla se teki oikein, mutta mä jouduin varmistamaan sen käännöksen oikeaan suuntaan ja jäin jälkeen => Ransu painatti suoraan loppusuoralle suorasta putkesta. Kun päätin, että minähän en varmistele, niin se kääntyi niin tiukkaan että tuli hypyn takaisin. Välillä kierrettiin ennen A-estettä sitä mutkaputkea ja välillä ne meni sinne putkeenkin. Olis pitäny ohjata Liinukin A:lle kuten mä ohjasin yhden kerran Ransun eli A:n oikealta puolelta. Tapahtuu siellä sekin ihme, että Ransu tiputtaa riman! Liinu menee aika rumasti A:lle, koska se menee sen edellisen hypyn mun väärältä puolelta. Oikein päin kylläkin, mutta käy siellä tekemässä kaarroksen ja sitten on huono linja A:lle.
Tässäpä sitten jonkinlaiset videot, paljon oli videonpätkiä mutta en jaksanu tämän enempää niistä silputa mitään. Tai no, Liinun video on kolmesta pätkästä, Ransun on yksi yhtenäinen video.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti