Ransu yllätti!

Sunnuntaina kisattiin Pyhäjärvellä 5 startin verran, Liinulle kaikki radat ja Ransulle agiradat. Tuomarina oli Elina Hannikainen, joka oli mulle uus tuttavuus. Tykkäsin Elinan radoista, ne oli paikoin yllättävän vauhdikkaita, ansaesteitä ja mutkiakin riitti. Eli toisin sanoen radat sopi varsinkin mulle ja Ransulle oikein hyvin! Mutta myös mulle ja Liinulle, vaikkei se tulosten valossa välttämättä siltä näytäkään. Tai kun hypärivideota katsoo, niin ei edes sen videon valossa... Radat oli aivan täysin eri tyyppisiä kuin mitä oli Kokkolassa pm-kisoissa. Pyhäjärveltä Ransulle saldona NOLLAVOITTO ja SERT-A sekä 5 miinusajalla. Liinulle viitonen ja kaks hyllyä. Toinen oli ihan hyvä hyl, hypärillä nyt on lähinnä viihdearvoa :D

Järjestys oli (valitettavasti) mini-medi-maxi joten Liinu meni radat ennen Ransua. Ekalta agiradalta oltiin vähällä ottaa nolla, mutta koska rata oli ollut siihenkin asti sellaista vähän epävarmaa ja pientä pelastelunkin makua suussa, niin otettiin kielto muurilta. Mun oli pakko jäädä ottamaan Liinu haltuun puomin jälkeiseltä hypyltä, niin en ehtinyt liikkeelle yhtä tehokkaasti kuin oli tarkoitus. Ja sen kerran kun Liinu sais lukea rataa, niin se perhana ei sitä tee! Vaaaaan menee muurista ohitte. Jos se olis sen muurin tehny, niin oltais kyllä loppu selvitty samoin kuin nytkin. Elikkä vitonen ja vähän miinusaikaa siitä. Muutenkin meno näyttää paikoin (esim. nurkkaputkien luona) siltä kuin oltais kumpikin vähän kuin peurat ajovaloissa. Eli tehdään jotain ihme nykäyksiä ja liikkeitä, joten meno ei ole niin sujuvan näköistä. Kepeille vienti oli kyllä onnistunut ja kepit sujui hyvin. Mutta sitten taas esim. puomin alasmenokontakti oli sellainen etten tiä mitä Liinu ajatteli kun se noin teki?!

Ransun A-rata olikin sitten kyllä tosi A-luokkaa! Antti oli sitä mieltä, että rata on yks meidän kisauran hienoimpia. Ja niin se kyllä onkin. Sujuvaa ohjaamista, koira hyvin kuulolla, ei turhia kaarteluita, kepit hyvät, kontaktit hyvät, koiralla mukavasti vauhtia. En ollut seurannut muiden ratoja ennen meitä, keskityin Ransuun joka oli aivan intopiukeana. Enkä kyllä seurannut meidän jälkeenkään, olihan se nyt hienoa saada sille kilpailukirjaan kauden toinen merkintä. Käytiin jähylenkki ja istuskelin autossa ja olin just laittamassa Ransun videota latautumaan kun kuuluttaja alkoi kuuluttaa (epävirallisia) tuloksia edelliseltä radalta. En kiinnittänyt siihenkään mitään huomiota, vasta kun kuulin että "schapendoes Ransu ja Sanna Sinihalme, toisena kooikerhondje... kolmantena..." Mitä h*lvettiä! Siis mitä ihmettä oikeesti!? Siis voitettiinko me vai mitä? Siis oikeesti mekö voitettiin, no siis Ransunhan täytyi saada siis sertikin! Ei voi olla totta! Mä olin aivan epäuskossa. Kepo tuli sitte siihen kans aivan fiiliksissä jä heitettiin yläfemmat. Radalta kaks nollaa, ja Ransu oli jotain 0,42s nopeampi kuin kakkoseksi jäänyt. Sen tulos oli siis 0/-5,58 ja etenemä 4,1m/s. Ihan huikeeta! Mun Ransu otti agiuransa KOLMANNEN nollavoiton! Harmi vain, ettei se vielä valioitunut, kun kaksi niistä nollavoitoista on samalta tuomarilta. Mutta ihan huippua se on silti, onpahan nyt se hankalin tulos saatu, josko ens kesäksi saatais vielä 5 nollaa ja se tupla, niin meillä ois (luultavasti) karsintanollat kasassa, ja tietysti SM-nollat. Noh, nyt on vasta kaks nollaa, mutta tuo voitto ei ole Ransunkaan kans mikään itsestäänselvyys. Ransultahan kyllä taitoa löytyy, useimmiten vaan löytyy niitä joilla on enemmän vauhtia.

Tässäpä sitten meidän hienon hieno sertirata:

Toka agirata oli sitten jälleen mielenkiintoinen, ja meillä Liinun kans ei ihan ajatukset osuneet yksiin. Ei se menestys sen kanssa ole todellakaan mikään itsestäänselvyys, vaikka koira on taitava kuin mikä. Luulin että keinulta tuli vitonen, koska mun mielestä se oli ihan selvä lentokeinu. No eipä tullu. Olin jo siitä vähän harmistunu, niin meni vähä löysäksi ohjaaminen. Liinulla tuli sitten joku kämmi kepeillä niin siitä lisää virheitä, joista tällä kertaa siis myös tuomari antoi virheen. Viimeinen niitti oli ennen A-estettä, kun Liinu hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Rytmitin itse väärin, kun siinä aiemmin ei tarvinnut niin hurjasti liikkua, niin en saanut lähettyä tarpeeksi täpäkästi liikkeelle ja koira sitten ehti edelle tekemään itse omat ratkaisut. A:lla seisottelin huolella ja loppurata oli ihan jees.

http://youtu.be/zglwrU2SJ3s

Ransulle yritin toki sitä tuplaa, mutta Ransu ei taaskaan halunnu sitä itse. Vaan teki puomin huonommin kuin eka radalla ja otti siitä jälleen yhden kontaktivirheen! Samperi vieköön, kyllä silloin ärsytti oikein urakalla. Vielä kun mun mielestä se kontakti oli kyllä tassun osalla otettu, joku tuomari ei olis siitä virhettä antanu. Noh joka tapauksessa se ei tehny sitä kunnolla. Muuten rata oli ihan ok, kepit oli tosi hyvät, muutenkin melko sujuva rata. Tuloksena vitonen miinusajalla.

Liinun hypäri lähti ihan kohtuullisesti liikkeelle, mitä nyt kolmosesteellä kaarrokset venyi ja paukkui. Sitten ohjaaja teki aivan liian kaukana esteistä japanilaista (?), ja suorastaan työnsi koiran kepeillä käymään. Tuloksena hyl. Noh sitten putki ja kepit ihan ok ja taas mokaillaan: mä hätäilen. Tein sitte oikein kaikki virheet samalla radalla; ei ollu mitään käsitystä siinä sokkaria tehdessä että missä koira on (eli hukkasin sen) ja sitten en malta odottaa että koira lukitsee esteen. Sitten vielä ennakoin väärin ja nakkaan koiran hypylle, ja siitä se otti ja lähti elämään aivan omaa elämäänsä. Yleisö vaan nauroi ja niin nauroin minäkin kun huomasin että siellä se painattaa hienosti leijeröitynä aivan toista laitaa kenttää menemään. Ja sitte väärään putkenpäähän, renkaalta loppuun kumminki taas ihan oikein. Päästiin maaliin ja tuuletin, pitäähän se jonkun huolehtia näissäkin kisoissa yleisön viihtymisestä! Kuinka ollakaan se oli taas kerran schape, on se kumma miten sitä ei tunnu juuri muut kisoissa osaavan tuota yleisön hauskuuttamista??? Kehuin ja palkkasin ihan innoissaan Liinua, koska se oli aivan täynnä intoa ja huokui tyytyväisyyttä itseensä. Viis siitä että se rata ei ollu sinne päinkään mitä tuomari sen oli tarkottanut, ja viis siitä että meille päin hymyiltiin (hyväntahtoisesti, oletan) kun mentiin autolle huippupalkalle. Olihan se nyt oltava hyvällä tuulella, kun koirakin oli, ja kun se oli niin hieno typykkä! :P

Kyllä oli hieno tunne käydä pokkaamassa Ransulle palkinnot, ja sitten otettiin siitä vielä virallinen palkintokuva. Sitten kun se malttoi istahtaa kivelle (ja vahdata mun namitaskua)... Lohduttauduin muuten sillä, että nyt ollaan oikeastaan tasoissa, koska sen minkä Liinu hävisi Kokkolassa sertin, sen verran Ransu nyt sen itselleen voitti. Eli pienestä se on kiinni, suuntaan ja toiseen :)

Ransu the Voittaja