Liinu ja Prikka Elinan yksärillä

Varattiin Jänesniemen Elinalta lauantai-iltapäivälle 1,5h yksäri. Silloin vielä oli tarkoitus mennä kahdella autolla, neljällä koiralla, mä olin ajatellut olla Turussa yötä ja kisata sunnuntaina Liedossa jne. Noh, suunnitelmat meni sitten aika lailla uusiksi ja loppujen lopuksi mahduttiin yhteen autoon, koiria oli kolme, ajeltiin yöksi kotiin joten kisaaminenkin jäi. Pitkä päivähän tuo oli, lähdin kotoa aamulla klo 7, ja olin seuraavana yönä klo 02.15 kotona. Mutta kylläpä kannatti käydä!

Elinalla oli yksäritreenirata valmiina, olin pikaisesti matkalla ehtinyt sitä vähän miettiä etukäteen. Vauhtiakin riitti, mutta taitoa tarvittiin siksi, koska monessa paikassa oli ansaesteitä tarjolla jos koira ei ollut kunnolla hallinnassa. Liinua varten aloitin siis rataantutustumisella, kyselin Elinalta parista mietityttäneestä kohdasta ja sitten alettiin treenata. Saatiin kyllä uutta (tai no, uutta ja uutta, mutta ei käytössä ollutta) näkemystä siihen, miksi mun ja Liinun yhteistyö radalla katkeilee. Katsotaan, löysikö Elina sen meidän puuttuvan palasen :) Elina sanoikin, että Liinu on sellainen koira, joka ei epäröi tehdä omia ratkaisuja silloin, kun mä en niitä sille tarpeeksi ajoissa kerro. Sehän on ihan totta. Jotkut sanoo niitä omia ratkaisuja radanlukutaidoksi tai estehakuisuudeksi/irtoamiseksi. Ei, kun mun mielestä se on ohjaajan huonoa ohjaamista ja siitä seuraavaa koiran epätietoisuutta mihin jatketaan (joten koira joko valitsee itse tai jää kyselemään). Radanlukutaitoa koiralta on mun mielestä taito hahmottaa radan jatkumista parin esteen päähän, eli ei nähdä pelkkiä esteitä vaan estekokonaisuuksia ja osata sovittaa omaa liikkumistaan sen mukaan. Estehakuisuutta (estevarmuutta) on se, että suorittaa edessä olevat esteet mielellään ja/tai kyselemättä. Kun ohjaus on selkeä, koira lähtee etenemään seuraavalle esteelle myös ohjaajan edelle, mutta toisaalta jää suorittamaan esteen loppuun vaikka ohjaaja "karkaisi" edelle tai sivuun. Ohjaajan tehtävä on opettaa niin loogisesti ja ohjata niin selkeästi ja ajoissa kuin mahdollista, jolloin koira voi keskittyä omaan osuuteensa radan suorittamisessa, eikä sen tarvitse hidastella ja arpoa jatkosuuntaa. Teoriassa helppoa, vai mitä? :D (Kestipä muuten kauan tän kappaleen kirjoittaminen, teki hyvää miettiä, mitä mun mielestä nuo käsitteet meinaa kun niitä kuitenkin viljelee aika usein.)

Noh, kuten tältä videolta voidaan todeta;

niin käytäntö onkin sitten välillä ihan muuta. Ensin kyllä itselläkin eteneminen oli vähän töksähtelevää, mutta kuten Elinakin sanoi, jouduin keskittymään niin kovasti. Kyllä se siitä sitten jo vähän paremmin lähti rullaamaan. Tehtiin pentujen kanssa välillä, ja kun hain Liinun toiselle kierrokselle, silläkin oli kierrokset noussu potenssiin kolme. Elina sanoi heti että sä ohjaat kyllä hänen mielestä ihan hyvin ja tarkasti, mutta Liinu käy nyt niin paljon kuumempana kuin ekalla kierroksella, että tekeminen pätkii sen takia. Kuulemma "viretilan säätely on varmaan seuraava asia jonka kanssa joudut alkaa tekemään töitä". Oikeasti? Mullako koira - schapendoes - jonka vire agilityssa on liian korkea että se pystyy keskittymään tekemiseensä??? Niinkun mä olen vuosikaudet tehnyt töitä sen eteen että sitä virettä saa nostettua (ja siinä onnistunutkin), niin nyt mulla on toisen koiran kans ihan päinvastainen tilanne. Tai ei aina, mutta olen huomannu että monesti toisella radalla kaveri käy enempi kierroksilla kun eka radalla. Varsinkin jos tietää että mä oon menny Ransulla välissä.

Kieltämättä nuo Elinan neuvot silti toimi, ja oli yllättävän helpon ja turvallisen tuntuista mennä rataa. Siis turvallisen siinä mielessä, että ei ollut tunnetta että kohta se koira lähtee lapasesta. Lähtihän se pari kertaa, mutta oli helpottavaa kuulla, että ihan aina se vika ei ole minussa, vaan ihan oikeasti koirallakin voi olla liikaa adrenaliinia veressä :P Miten tässä nyt malttaa jotain joulutaukoa pitää, kun tekis treenaamaan mieli?! Ehkä käyn ens viikonloppuna pikkujoulumölleissä ja otan ne sitten ikään kuin treenin kannalta kisanomaisessa tilanteessa. Ja aloitan sitten sen joulutauon :)

Pentujen kans tehtiin vinohypyn tarjoamista ja ohjaukseen tulemista. Ei mitään tosi vaikeaa siis, eikä myöskään mitenkään hirmu paljoa toistoja. Mutta niinpä vaan Prikallekin väsy tuli, kun joutui ajattelemaan. On se aika pätevä, osaa hienosti odottaa lähtölupaakin :) Nyt kun vaan ymmärtäisin olla tuudittautumatta siihen ja malttaisin käydä sitä siitä palkkaamassa usein. Prikasta ei ole videota, koska Antti ja Riku teki samanaikaisesti. Hienosti pieni pystyi keskittymään vaikka velipoika teki siinä vähän matkan päässä ja kävi välillä heilumassa siinä meidän ympärilläkin.

Liinu ja Prikka kävi eilen hierojalla, Liinu 2kk tauon jälkeen (harvinaisen pitkä hierontaväli meille) ja Prikka elämänsä ensi kerran. Kyllä oli Minnalla helpot hierottavat :D Liinu ei ollut jumissa!!! Siis varmaan ekaa kertaa ikinä Minna sanoi, että aivan vähän keskiselässä pientä kireyttä ja niskassa samoin, mutta ei mitään muuta. Ei mitään Liinun vakiojumeja takareisissä tai etupäässä,  eikä rinta/vatsalihasten kireyttä. Aivan huippua. Mietinkin siinä sitten Minnan kans, että kun oon ottanut uudet tuotteet käyttöön agilityssa ja muuttanut kisoihin/treeneihin valmistautumista ja niistä palauttamista, että voiko sillä olla niin iso merkitys. Prikka käyttäytyi kuin vanha konkari ja aikuinen koira hierottavana. Se meni Minnan luo, se laitettiin kyljelleen ja siinä se sitten tyytyväisenä pötkötti koko oman hierontansa ajan silmät nurinpäin :P Vähän sillä oli selässä kireyttä, mutta Minnan mukaan aika normaalia kasvavan koiran "ongelmaa". Muuten lihakset hyvin kehittyneet ja tasapainoiset, selkä vielä kesken mutta sehän on vasta 7kk ja kaikenlainen kasvu ja kehitys on kesken. Eli oikein positiivinen hierontakäynti siis molemmille koirille.

Kiitos Minnalle kuluneesta vuodesta ja koirien huollosta!