Sunnuntaina suunnattiin Liinun kanssa Niinu Linnan agikoulutukseen Ouluun. Onneksi sattui vapautumaan peruutuspaikka! Niinu on kyllä kiivennyt mun suosikkikouluttajien listan kärkeen (edellisestä vastaavasta postauksesta voi lukea perustelut, ne on edelleen samat). Kouluttaja ja treenirata oli tosi hyviä, puitteetkin ihan jees. Mutta järjestävän seuran parin osallistujan käytös oli kyllä aikamoisen typerää, tosin itse itsensähän siinä nolasivat. Mietin vaan, että mitä jos mun tilalla olis ollut joku harrastaja, joka ensimmäistä kertaa uskaltautuu johonkin koulutukseen ja sitten käyttäytyminen on tuollaista, niin millaisen kuvan saa seurasta ja sen harrastajista? Mä olen aika paljon koulutuksissa rampannut ja eri seurojenkin, enkä ole kyllä tuollaista avautumista vielä ennen nähnyt enkä kuullut. Kertahan se on ensimmäinenkin, tosin oispa saanut jäädä olematta. Kaikenmoista pätemistä (ja vieläpä ilman aihetta pätemiseen...) on kyllä tullut vastaan. Noh, kuten sanottua, itsensä se ihminen siinä mun mielestä nolasi, ja jos ei itse ymmärrä käytöstään edes hävetä mitenkään niin ei voi mitään.
Hieman ehkä vaikutti se huono alku omaan tekemiseen. Ja koirahan siitä kärsii jos joku. Muuten valmistautuminen treeneihin meni hyvin, Liinu oli tosi jees ja antoi taas kaikkensa. Jukupätkä, se koira osaa kääntyä! Ainakin jos ohjaaja osaa antaa tarpeeksi terävät merkit käännöksistä. Mä kun olen tällainen perusrauhallinen ihmistyyppi muutenkin, enkä mikään joka suuntaan sinkoileva elohopea, niin mua pitäis näköjään enemmän muistuttaa siitä että omaankin tekemiseen pitäis saada välillä terävyyttä lisää. Ehkä Liinullekin löytyis sit vielä enemmän niitä räjähtäviä lähtöjä?
Kellotettiin tuota yhtä paikkaa tuolla mutkaputkessa, että mikä on nopein ohjausvaihtoehto. Olin valinnut itse sen ristiin hyppäämisen, ja Niinu halusi mun tekevän myös niiston ja jonkun minkä lie koiran olan yli heiton :D *ei muista sille nyt nimeä, videolta näkee* Liinulle lyhin reitti ei ole aina nopein, ei läheskään. Usein Liinulle nopein vaihtoehto on se, jossa matka voi olla pidempi mutta linja jatkon kannalta suorempi. Eli ei tarvi ensin hidastaa niin voimakkaasti ja sitten kiihdyttää. Käännös kyllä sujuu pienelläkin kaarroksella, mutta se vauhtiin lähtö on hitaampaa ja linjan korjaaminen vaikeampaa pitkäloikkaisella koiralla seuraavalle esteelle.
Tässäpä yli kymmenestä pikkupätkästä koottu video koulutuksesta:
Niin suuria ahaa-elämyksiä ei nyt tapahtunut kuin viimeksi, mutta eiköhän siinä ole taas kepolle/treenikaverillekin asia, mihin kiinnittää treeneissä huomiota.
Katselin eilen tuon videon tehtyäni meidän viime keväisiä treeniratoja. Ei niitäkään hävetä katsoa, mutta kyllä on jotenkin typykän meno ollut säpäkämpää viime aikoina. Ens viikolla sitten kuulee, missä kunnossa koira on, kun Liinulle ja Prikalle tulee hieroja :) Oma perstuntuma on sellainen, että jos nyt ei tuosta ilkeästä riman lennätyksestä tullut mitään jälkivaivoja, niin koira on aika hyvässä kunnossa (siis ei isommasti lihasjumeja). Kepitkin menee ihan tuhannen kovaa :) Onhan Liinun kepit aina ollut hyvät ja nopeat, mutta nyt se on kyllä parissa viime treeneissä pujotellut ne vielä kovempaa. Muutenkin meillä on Liinun kanssa ollut sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta jotenkin, sitä on vaikea selittää. On ollut mahtavaa treenata sen kanssa!
Niin, ens viikolla tulee Minna - vois melkein sanoa että pitkästä aikaa - hieromaan koirat. Koirat tarkoittaa Liinua ja Prikkaa. Prikka pääsee siis elämänsä ekan kerran hierottavaksi :) Saapa nähdä mitä pikku pipana tuumaa :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti