Itsenäisyyspäivänä tuli Janita Leinonen pitämään Vöyrille radanlukutaidon luentoa. Meillä oli navigaattorin kanssa pieniä ongelmia ja ajettiin sitten Vähäkyröön. Ikinä ei ole navigaattori ennen ajattanut noin paljon harhaan, joten myöhästyttiin sitten puoli tuntia luennolta. Toivottavasti emme ehtineet menettää mitään maata mullistavaa... Ransu jäi päiväksi yksin kotiin, Kannuksen hoitola on kiinni ja ei toista viitsinyt autoonkaan ottaa värjöttelemään. Hienosti oli jätkä ollut kotona, se ei ole ikinä joutunut ennen olemaan 11 tuntia yksin kotona, eikä mulla ole siitä kovin hyvä mieli, mutta hienosti oli kuitenkin ollut ja oli niin onnellinen kun tultiin kotiin ettei riemulla ollut rajoja.
Hieman sai noin luennon muodossakin ravisteluja omille ajatuksilleen ohjaamisesta. Monessa mielessä olen Janitan kanssa samaa mieltä, mutta kyllähän se välillä tuntui mun näkökulmasta aika "bortsunväristen silmälasien läpi katsomiselta", ja jouduin mielessä ajattelemaan välillä että mun koira nyt vaan ei ole tuon oletetun kaltainen, etten oikein voi suoraan tuotakaan soveltaa. Sanoinkin jälkeen päin Antille, että käytännön koulutuksessa on aina se etu, että kouluttaja "joutuu" katsomaan jokaisen koirakon yksilöinä ja millaisia juuri he ovat ja antamaan koulutusneuvot ja ohjeet sen mukaan, tuolla luennollahan oli varmasti monen tasoista porukkaa, jotka ohjaavat eri rotuisia koiria. Säkäluokalla ei kuulemma niinkään ole merkitystä miten ohjata tai opettaa asioita, kuin koiralla yksilönä.
Monia yleispäteviä sääntöjä kuitenkin jäi mieleen, yhtenä niistä se, ettei radalla koskaan pitäisi olla "suunnitelma B:tä". Silloin alkuperäinen suunnitelma ohjaamisesta on huono, jos joutuu miettimään ja epäröimään, ehdinkö tekemään niin. Tämä mulla kyllä riitelee omien näkemysten kanssa, koska totta kai mun täytyy keksiä jotain muuta jos en ehdi alkuperäiseen ohjaussuunnitelmaani, mutta se on sitten varmastikin totta että silloin alunperin teki jossain kohti virhearvioinnin. Janita puhui paljon ratojen kriittisistä pisteistä, vauhdin rytmittämisestä ja siitä, miten ohjaaja kuvittelee ilman koiraa rataan tutustuessaan tekevänsä ja missä kuvittelee koiran olevan. Taitava ohjaaja ohjaa täsmälleen samalla tavalla ja samassa rytmissä ilman koiraa kuin koiran kanssa. Vaatii varmasti kokemusta ja koiransa tuntemusta, mulle tulee ainakin jatkuvasti tilanteita eteen joissa välillä kuvittelen meidän etenevän vauhdikkaammin, ja sitten rytmi sekoaa siihen kun joudunkin tavallaan odottamaan Ransua, tai vielä pahempaa, jos en pysy itse mukana ja Ransu menee lujempaa kuin olin etukäteen varautunut.
Yksi mielenkiintoinen seikka oli sitten se, mikä ohjaajan ohjaamisessa kokonaisuudessaan vaikuttaa koiran tekemiseen mitenkin paljon. Mulle tuli kyllä siinä kohtaa yllätyksiä, ja täytyy kyllä tämän päiväisellä hallivuorolla pistää noita vähän testiin. Janita sanoi, että koiran pitäis kyllä mennä rataa ilman suullisia käskyjäkin, koska ohjaaja usein kuvittelee että huutamalla ja sanomalla estekäskyjä ja haltuunottoja ja ties mitä sekamelskaa, voi sitten lepsuilla vartalolla ohjaamisessa ja niinhän se ei ole kun ne käskyt merkkaa siellä radalla koiralle todellisuudessa kaikista vähiten. Tätä mä sitten mietin kanssa että ihanko tosiaan mä saisin Ransun menemään esteitä ja rataa ilman että mä sanon sille välttämättä paljon mitään. Mutta kyllä se varmaan toimis, Ransu lukee niin hyvin vartalon ohjausta (hyvässä ja pahassa), ja mitä mä nyt illallakin otin pikku harjoituksia olohuoneessa, niin en sanonut sille sanaakaan ja ohjasin takaakiertoja pahvilaatikon kanssa ja sen sellaista, kyllä se ne teki vähintään yhtä hyvin kuin jos hokisin "kierrä kierrä hyppy". Oikeastaan silloin kun ei puhu mitään, niin se on juuri niinkuin Janita sanoi: silloin ehtii miettimään ja joutuu miettimään mitä itse tekee saadakseen koiran tekemään oikein. Vielä kun ihmisen reaktioaika asioihin on puolisen sekuntia-sekunti tai huippu-urheilijoilla esim. lähtölaukausta odotellessa 0,15s, ja koiran vastaava on 0,06s niin koiralla on kyllä kaikki edellytykset ehtiä reagoimaan ohjaukseen, ja siitä näkökulmasta me ohjaajat ollaan varmaan koiran mielestä aina todella myöhässä!
Treenimäärä oli myös yksi puheenaihe, ja sain siinä vahvistusta omalle mielipiteelleni, että laatu korvaa ehdottomasti määrän ja koiran tasolle sopiva treeni ylivaikeat kikkailut. Janita sanoi että hän treenaa _koiran kanssa_ hirmu vähän loppujen lopuksi esim. viikossa, ehkä vain kymmenisen minuuttiakin per koira. Sen sijaan ohjausta täytyy hioa moninkertainen aika yksin ilman koiraa, jotta ne kerrat kun sen sitten tekee koiran kanssa, sen voisi tehdä kerralla oikein eikä rasittaa koiraa jankkaamisella ja toistamisella vain siksi ettei ohjaaja osaa. Koira kyllä osaa, kun perusasiat on hallussa. Olen samaa mieltä. Tähän mennessä mikä tahansa ohjausjuttu on sujunut kerralla oikein, kun minä olen tiennyt mitä mun täytyy tehdä ja teen sen ajoissa ja riittävän selkeästi. Ransu ei ainakaan tarvitse isoa määrää toistoja oppiakseen jonkin ohjauksen lukemisen, jokunen nappi suoritus minulta niin se on nappi suoritus Ransultakin ja siinä se.
Tuhlasin hieman rahaakin reissussa ja ostin Ohjaustekniikka -DVD:n. Ai että, mulla on pari niitä jo ennestään, pitäis palata niihin nyt uudestaan koska silloin kun ne ostin ja katsoin, me oltiin vasta alkeistasolla ja ne tekniikka-asiat tuntui hieman kaukaisilta haaveilta siinä vaiheessa. Nyt on tilanne toinen joten niistä videoista vois nyt saada enemmän irti. Pitihän se heti katsoa levy läpi ja aijai mä en malta odottaa että pääsen käytännössä kokeilemaan! Olohuoneessa piti hieman kuivaharjoitella, ja Ransu lähti melkein pyytämättä seuraamaan mun ohjausta, joten otettiin se sitten aktivoinnin kannalta. Ja kuten aiemmin sanoin, ilman käskyjä, vain vartalolla ohjaten, hyvin meni ja Ransu oli mukana juonessa.
Keväällä on suunnitelmissa Janitan agikoulutus Turussa, ja eilisen luennon perusteella voin vain odottaa jotain seuraavanlaisia tuomioita: "miksi sä noin teit?" "sä olit taas valovuosia myöhässä" tai "älä hätäile niin koiraskin malttaa tehdä..." Kyllä mä ne mun ongelmakohdat tiedän, varsinkin ajoituksen suhteen, siitä sain kuunnella eilen niin että korvia kuumotti vaikkei puhe minulle ollutkaan henkilökohtaisesti... No mutta orjapiiskurointia kai mä tarviinkin, mutta kyllä se nyt pitäis itsekin ymmärtää asioihin koittaa vaikuttaa muulloinkin kun koulutuksissa, kun kerran tietää mitä parannettavaa olis. Se kohta "teoriasta käytäntöön" vaan on tämän mun ketjun heikoin lenkki :P
Luennolta riittää sulateltavaa vielä moneen kertaan, toivottavasti muisti palaa pätkittäin kun sellainen tilaisuus tulee jossa noita neuvoja tarvitaan. Illan treenit on jo innolla suunniteltu, Ransulle on tiedossa vähän keppitreeniä, pieni ratapätkä jossa tulee harjoiteltua ohjausjuttuja ja kontaktien kertausharjoitukset, toivottavasti vain parilla toistolla. Sitä odotellessa; katselemaan unikuvia ratapiirroksista ja ohjaustekniikasta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti