Kirjoittamisesta on mennyt muutama tovi taas. Mulla on mennyt viimeiset kaks viikkoa aika lyhyillä yöunilla kun tuntuu että on niin paljon kaikkea ettei nukkumaan kerkiä. Ransun kanssa on ollut tarkoitus pyöräillä mutta ei ole ehtinyt kuin tavallisia metsä- ja juoksulenkkejä tekemään. Oon juossut itse muutaman 3-5km lenkin, osittain metsäautotietä ja osittain metsäpolkua. Kunto on jonkin verran noussutkin, ainakin siitä ensimmäisestä vitosen lenkistä toukokuussa on lähtenyt ajasta 7min pois eli ehkä se jotain kertoo :) Mikä parasta niin yhdenkään lenkin lopussa ei ole ollut oloa että mä en jaksa enää metriäkään eli kunto on kestänyt. Eli matkan pidentämisen aika? Vai kehitetäänkö vielä nopeutta tälle matkalle...? Koirat on ainakin olleet tyytyväisiä kun lenkit on vauhdikkaampia ja varsinkin Ransu kulkee mun kanssa enempi yhtä matkaa tasaisesti ravaten lenkit kuin jos kävelen. Viikonloppuna käytiin hiekkamontulla juoksentelemassa ja löydettiin sieltä kiva polku. Jotkut lapsukaiset oli sitä mieltä että tuo on muka yleinen uimaranta eikä koirien uittopaikka - ei taida varsinaisesti olla kumpaakaan niistä virallisesti mutta kumpanakin se kyllä palvelee myös muita uimareita ja koiranuittajia kuin meitä.
Tälläkin viikolla illat on menneet koira- tai ainakin eläinjutuissa. Maanantai-illan istuin kennelkerhon kokouksessa ja tiistaina oli Essin maksa-arvokontrolli. Eipä tullut kovin hyviä uutisia sieltä suunnalta. Maksa-arvo (Alat-arvo?) oli 296 ja vaikka edellinen verikoetulos ei ollutkaan muistissa, niin tuskinpa nuo ainakaan laskeneet on. Pentti sanoi että voi olla hyvästijätön aika jos Essin kunto ei lähde paranemaan eikä arvot laskemaan. Harmittelin vähän kun ei tullut punnittua sitä silloin pari viikkoa sitten kun se viimeksi kävi lääkärissä, että onko painoa tullut minkä verran takaisin. Tuntuma on kuitenkin se, että on sitä hieman. Koe ainakin onnistui ottaa ekalla yrittämällä. Essi painoi 2,6kg joten onhan se laiha. Se kun on painanut koko aikuisuutensa sellaisen 4-4,2kg. Eli ei mikään pikkukisu ja vielä tytöksi, Essi on aika kookas :) Kuukauden päästä on seuraava kontrolli noista veriarvoista. Siihen asti Essi on lihotuskuurilla, luulenpa ettei sille tule kovin tiuhaan annettua sitä maksan toimintaa tukevaa lääkettä koska sen antaminen on yhtä tahtojen taistelua ja kun se ei ollut ainakaan tässä ajassa vaikuttanut ollenkaan. Ymmärrän että jos maksa-arvot on pilvissä, se kertoo että niin tärkeän elimen toiminta on häiriintynyt, mutta olen myös sitä mieltä että jos Essin paino alkaa nousta, sen kunto kohenee, sille maistuu ruoka ja se vaikuttaa pirteältä omalta itseltään, ei ole syytä harkita sen lopettamista vaikka arvot olisikin pois kohdiltaan. Niitä varmaan täytyy tarkkailla jatkossakin, mutta nyt yritän vain saada tuon mussukan tössykän syömään mahdollisimman hyvin ja hoivata sitä että se kuntoutuisi <3 Raksut (Applaws) vaihdetaan takaisin Orijeniin tuon säkin loputtua, ja luultavasti myös annetaan vaihtelun vuoksi useammin muunkin merkkisiä koska esim. Bilanxit ja PrimaCatit on myös noiden herkkua. Mua ne ei vaan niin vakuuta, mutta jos mössyköille maistuu niin mikä ettei niitäkin välillä... Vaikka eipä se näytä olevan mahdottomuus sairastua vaikka ruoka olisi kuinka hyvää pussinkyljen perusteella.
Ostin muuten kissoille nyt hiekkalaatikkoon pellettiä. Hehheh vielä ei ole kovin pitkät käyttökokemukset kun laitoin ne loovaan maanantaina, mutta hyvinhän tuonne on tarpeet tehty. Ja ihan helppo se laatikko on siivota (epäilin etukäteen), vaikka olishan se kiva kun keksis jonkun systeemin jolla purut menis suoraan erilleen pelleteistä, ellei ole joskus varaa hankkia jotain pellettivessaa. Ainakin vessalaatikon siivoaminen on ihan miellyttävää kun se ei haise. Tuo edellinen hiekka oli jotain ihan hirveää jo viikossa, ja sitä mieltä oli kissatkin. Meillä on joskus tuota Extreme kompactia (tai jotain sinne päin) käytetty jatkuvasti, mutta onhan se huonoa! Nyt tätä ennen oli PrimaCatin mikrohiekkaa, se oli ihan ok mutta alkoi haista aika nopeaan ja on hyvää leviämään ympäriinsä. Katsotaan miten tuon pelletin kanssa kokeilu sujuu, nyt ostin Rainbown pellettiä, mutta tarkoitus olisi hakea Agrimarketista 20kg paketti, joka tulee ainakin halvemmaksi kuin tuo Rainbow, katsotaan miten sitten hiekkaan verrattuna. Mutta jos nyt valitsen muutaman päivän jälkeen puulle tuoksuvan hiekkalaatikon tai jo hiukan pisulle tarkasti nuuhkittuna tuoksahtavan mikrohiekkalaatikon välillä niin valinta kallistuu pellettilaatikon puoleen.
Eilen oli Liinun alotokokurssi. Otettiin luoksepäästävyyttä. Eihän siinä ole ongelmaa edelleenkään, Liinuhan on luoksepäästävä ja hyväntahtoinen. Ollaan harjoiteltu sitä niin että olen itse kyykyssä, Liinu seisoo mun edessä (kuten se toivottavasti tekee hienosti myös näyttelyissä) ja "tuomari" tulee tervehtimään ja katsomaan hampaat. Tätä täytyy vielä harjoitella koska välillä sujuu hienosti, välillä huonommin. Sitten oli toisten koirien ohitusta. Väliajat Liinu istuu mun edessä ja tapittaa minua. Välillä se tarkkailee mitä ympärillä tapahtuu mutta enimmäkseen yrittää pitää katsekontaktia minuun. Meillä kuluu rutosti nakkelssoneja kun mä palkkaan siitäkin. Toisten koirien ohi pujoteltiin hienosti, ainoa mikä kiinnosti oli nakit, tuosta on vielä matkaa mun tapittamiseen mutta enpä ole seuraamista edes opettanut vielä. Muista koirista ei välitetty pientä vilkaisua enempää. Maahanmeno on kyllä typykällä aika täpäkkä - silloin kun se menee maahan. Liinulle on hieman epäselvää vielä se maahanmenokäsky, mutta se tarjoaa kyllä maahanmenoa ja nopeaa sellaista. Lillun motto kai onkin että sen minkä se tekee, se tekee sitten kovalla innostuksella ja vauhdilla. Se sai eilenkin positiivista palautetta säpäköistä maahanmenoista ja siitä kun se on niin energinen ja iloinen. Me herätetään aina vähän huvitusta kun liikutaan kentällä paikasta toiseen ja Liinu pomppii mun vierellä ja edellä nelitahtitasaloikkaa.
Mitähän muuta me tehtiin... Otettiin harjoittelun alle takapäänkäyttöharjoitus, jossa Liinun on tarkoitus nostaa etutassut korokkeelle ja pyöriä sen korokkeen ympäri. Käytettiin kosketusalustaa apuna kun Liinu sen koskettamisen jo osaa. Lopetettiin siihen kun se yhtäkkiä itse tarjosi toisen tassun nostamista korokkeen päälle. Sitten vielä luoksetuloa ja pikkulikka on mainion näköinen kun sillä on mahdoton kiire ja hätä mun luokse ja sitten se tulla tykittää täysiä luokse :)
Sitten vielä Ransun treenaamiset eilisillalta. Ensiksi otin sen kanssa parkkipaikalla jotain tokon ja rally-tokon tapaista lämmittelyksi. Ja ei muuta kuin puomitreeniä tekemään. Hitaahkossa vauhdissa pysähtyy "ota"-sanalla alasmenokontaktille ilman hihnan kiristymistä. Jos juoksen kovempaa, palaa helposti vanha tapa edelleen ja juostaan sivuun kontaktilta tai ainakin hihnalla joutuu apulainen jarruttamaan. Hölkkävauhdissa Ransu pääsääntöisesti pysähtyy kontaktille, tätä täytyy nyt vaan vahvistaa. Eihän se mene ainakaan tällä hetkellä puomia mitenkään kovin nopeasti verrattuna entiseen, mutta sen suorituskin lähtee tasaisen osuuden puolivälistä. Seuraavalla kerralla mennään luultavasti koko puomia. Kerran aiemminkin on menty ja silloin vauhti kasvoi niin suureksi (tai sitten maltti ja osaaminen niin pieneksi) ettei pysähtymisestä oikeaan paikkaan ollut tietoakaan. Kyllähän ne puomilla kupatut sekunnit on elintärkeitä, mutta kumpi se sitten on parempi, se että mennään puomi lujaa, päästään kevyesti ihanneaikaan MUTTA otetaan vitonen alasmenokontaktilta/hylly tai virhe seuraavalta esteeltä koska en ehdi ohjaamaan/tehdään aikaa vieviä ylimääräisiä kaarroksia tai voltteja puomin jälkeen koska en ehdi tai pysty näyttämään suuntaa johon jatketaan jos se ei ole suoraan eteenpäin? Vai että viivytään puomilla hetki kauemmin, mutta otetaan alasmenokontakti/ehditään näyttämään seuraava este/sijoittumaan itse paremmin jolloin ehkä hävitään hieman ajassa mutta säästetään virheissä? Kallistuisin itse jälkimmäisen kannalle. Puomitreenit oli ihan hyvät, vain pari epäonnistumista ja paljon onnistumisia.
Illalla sitten taas vielä treenien jälkeen käytiin juoksemassa reilu 5km ja kyllä on ihania nuo myöhäiset kesäillat ja -yöt metsäautotiellä, auringon ollessa vielä näkyvissä horisontissa, lintujen äännellessä mutta muuten hiljaisuudessa. Kun ei anna ylivilkkaalle mielikuvitukselle tilaa ja kuvittele mitä kaikkia metsäneläimiä meitä voi katsella puskista... :P
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti