Team Sanna & Schapet: Kyllä maalla on mukavaa

Käytiin sunnuntaina mun vanhempien luona. Mennessä huomasin kotikujaa ajaessa (ja soratien pöllytessä) että lehmät on päässeet pihalle. Haikeus iski mieleen kun ajattelin että parin vuoden päästä luultavasti meillä kotikotona ei ole enää lehmiä. Osa maatalosta katoaa siinä samalla, mutta lehmiä tai ei, se miljöö... Mun kotona on naapurit tien toisella puolella, seuraaviin on jokunen sata metriä matkaa, mutta oma rauha on kuitenkin aika rikkomaton ja tilaa on joka suuntaan. Ympärillä on peltoja ja metsää. Ja rauhallista soratietä. Mitä sitä vielä kotipaikaltaan toivoisi? No sitä tietysti että kun siitä sai nauttia 19 elämänsä ensimmäistä vuotta että pääsisi vielä takaisin maalle - ja pian. En haikaile juuri "Hyttilään" takaisin pelkästään vaan ihan mihin tahansa maalle, pois täältä ahdistavasta lähiöstä jossa on 17 naapuriasuntoa ihan liian lähekkäin ja lähimmät naapurit ei tien vaan seinän takana. Omaa pihaa tuskin lainkaan, ja meillä on kuitenkin rivariksikin ihan kivan kokoinen piha ja sijainti metsän reunassa. Ja jos ajatellaan asiaa koirien (ja vaikka lampaiden ;) ) kannalta niin olisihan se huomattavasti kivempaa asua jossain muualla kuin missä nyt asutaan. Liinu ainakin erityisesti tykkäis tunkiosta ja p*ojasta. Uskoisin että Ransunkin luonne vähän muuttuis kun olis sitä omaa reviiriä jota pitää silmällä. Etenkin kun aitaisi pihan, täällä piirit on turhan pienet sille eikä pihalle voi päästää rennosti eikä todellakaan omin päin. Niin että mitä teinkään sitten eilen illalla... katselin tontteja (mieluiten oman rannan kera) ja talomalleja :P Vaikka hyvin tiedän että oman talon rakentaminen ei ole mahdollista moneen vuoteen jo mun opiskelujenkaan takia. Saahan sitä haaveilla. Jos pääsis edes vuokralle jonnekin muualle kuin tällaiseen ympäristöön?! Tai edes sinne lähiöön mutta pois rivitalosta. En kerta kaikkiaan ymmärrä ihmisiä jotka tahtoo asua päällekkäin ja allekkain sen lisäksi että on naapurit seinien takana.

Katselen tähän perään hieman kuvasatoa sunnuntailta :)

Ransu ui ojassa ja pääsi sen jälkeen pesulle...

Mun vanha leikkimökki :)

Liinulla ja Ransulla on n. 6kg painoeroa.

Eilen käytiin kentällä treenaamassa Ransun kanssa puomin kontaktia. Siis siirrettiin alusta nyt puomille. Joopa joo sanon minä. Ransu ei vaan hiffannut että sen pitäis seistä takajaloilla puomin kontaktilla kun se menee alustalle. Targetille se siis hakeutui kuten ennenkin mutta kääntyi mua kohti ja siinähän sitten takajalat tipahti pois kontaktilta. Mä mietin että onnistuisko sen pysäyttäminen kokonaan kontaktille, eli ei varsinaiseen 2-2 -asentoon. Onnistui noin sata kertaa paremmin. Ransu hoksasi että siihen pysähtymisestä tulee palkkaa ja takajalatkin pysyi kontaktilla. Miksei sitä voisi sitten tehdä noinkin jos se on luontevampaa? Nostettiin siis Ransu aina hieman kontaktipinnan yläpuolelle alasmenosillalle ja siitä se hakeutui ensin sinne alustalle (4 tassua maahan) ja sitten jostain syystä kerran kaikki neljä tassua kontaktipinnalla. Palkkasin siitä ja Ransu tarjosi sitä uudelleen joten päätin että hyväksyn sen mieluummin kuin sen että se seisoo maassa puomin edessä. Parempi sen on radallakin pysähtyä sinne kokonaan puomille kuin maahan. Kunhan tulee sinne kontaktille asti eikä mielellään ala himmailla. Ainoa mitä jänskään on se että alkaako se sitten tositilanteessa kuitenkin ottaa tuon puomin kuten ennenkin ja painattaa täyttä höyryä sen läpi. Ehkä käskysana alasmenokontaktille olis paikallaan alkaa opettaa? Mulla on vaan siitä vähän kauhu kun välillä näkee kisoissa niitä joille se käskysana meinaa samaa kuin hyppää kontaktin yli tai samaa kuin hiivi koko alasmenosilta kohti kontaktia (ja tuhlaa siihen rutosti aikaa). Siis pelkään että onnistun opettamaan jomman kumman noista. Ennen olisin luottanut enemmänkin siihen että kyllä se sillä käskysanalla pysähtyy MUTTA kun. Meillä on ollut jo jonkin aikaa enemmän intoa agilityyn kuin aiemmin. Ransu on muutenkin aikuistunut ja kypsynyt ja se on suhtautunut viime kuukaudet agiinkin erilaisella innolla ja välillä jopa kiihtymyksellä. Niin että alan epäillä sen malttia puomilla, eilenkin se oli menossa puomille innolla, ei ole reppana päässyt kahteen kuukauteen puomille :D

Olin siis lopulta tyytyväinen meidän kontaktireeneihin ja Ransu palkkautui lelullakin. Ei nyt sattunut mukaan mitään sen isompaa herkkua.

Liinun kanssa hyppyä ja putkea. Liinu huusi autossa sen aikaa kun otin Ransun kanssa ja sitten vielä kopin seinässä. Se oli sitten taas aivan täpinöissä kun se vihdoin haettiin tekemään jotain. Otettiin ensin hyppyä pari kertaa suoraan yli lähetyksenä. Sitten laitoin targetin herkkupalan kera siivekkeen taakse ja harjoiteltiin takaakiertoa. Ja kyllä lähtee! Lelu jää ihan toiseksi kun se targetin ympäristö pitää vielä tarkastaa nakkien varalta vaikka lelu lentää sitte heti nakin syötyä hypyn yli. Otettiin U-putkea ja hyppyä, ensin putkeen lähetys ja sitten hypyn yli targetille jossa odotti herkku. Kun siis ensin maltettiin lähteä sieltä targetilta mihinkään kun apupalkkaajan käden alla haisi nakille... Sitten toisin päin eli hypyn yli putkeen. Riittää meille toistaiseksi ihan hyvin, ehkä toisen hypyn voisi laittaa vielä mutta maltti riittää juuri ja juuri nuo kaksi estettä suorittaa ennen kuin nakinhimo kasvaa liian suureksi :P

Treenien jälkeen mentiin hiekkamontulle uimaan, laitan meidän edelliseltä kerralta tähän kuvia sieltäkin :) Sain taas vähän aikaa pestä hiekkoja pois turkeista. Ransu nouti lelua ja Liinukin vietiin pelastusliivit selässä veteen. Naurettiin kippurassa kun Liinu uida porskutti oikein suurieleisesti rantaa kohti! Huvittava näky kyllä. Hyvää liikuntaa muutenkin tuo hiekassa juokseminen ja mäen kiipeäminen. Tänään on niin lämmin, täälläkin nyt kotiin tullessa oli +28 varjossa, että menee illalla taas uimahommiksi. Aamulla nousen sitten 04 aikaan ylös että ei ole vielä liian kuuma pyöräillä. Pitää sitä kuntoa jotenkin ylläpitää helteelläkin. Mulla olis tänään juoksulenkkipäivä, mutta hentoo olla ettei tuu mentyä itseään tappamaan lämpöhalvaukseen. Ja siinä yksin juoksemisessa ei ole edelleenkään mitään hauskaa ja koiria ei viitsisi ottaa mukaan kuin vasta yömyöhällä. Ransulla on tosin selvästi helpompaa nyt kuin viime kesänä ja onko tuo nyt ihme. Se on nyt kohtuu vaalea ja turkkia on paljon vähemmän. Kuitenkin sen verran pitkästi ettei aurinko polta ihoa :) Suunnittelin että jos ajelisin mahan alta ja nivusista karvat ihan "eläinlääkärisänkeen" niin olisi vielä vilpoisampi ja se ei näkyisi ulospäin. Ja kesäkisoja silmällä pitäen olen suunnitellut miten tuo koira pidetään vilvoitettuna...