Ohjaajalla loppuu kunto!

Siitäkin huolimatta ohjaajalta loppuu kunto että se on koittanut käydä tekemässä juoksulenkkejä ja pyöräillä. Ilmeisesti mun harjoittelun pitäis olla jotain intervallitreeniä eikä niinkään kestävyys painotteista... Mutta minkäs teet kun me Ransun kanssa ollaan kumpikin enemmän sellaisia kestävyysliikkujia kuin pikamatkajuoksijoita?! Mä oon tehnyt tällä viikolla - kiitos iltavuoron ja pirteiden aamujen - kahdesti 3,5km juoksulenkin, josta kilometri metsäpolulla juoksemista. Tiistaina menin pyörällä töihin ja sinä päivänä tuli siis juoksulenkin lisäksi 51km ja risat pyöräilyä. Illalla vielä armottomassa vastatuulessa takaisin!

Meidän kisanomaiset treenit sai tänään jatkoa. Mä tulin töistä ja painuin 1½h päiväunille. Sillä aikaa Antti rakensi meille 22 esteen agiradan, kiitos vaan siitä vaivannäöstä. Saa nähdä montako kertaa se viitsii, nyt oli mennyt 1h 45min radanrakennuksessa ja sitten tulen taas minä pyöräillen Ransun kanssa kentälle, laitan Ransun kopin seinään odottamaan hetkeksi ja käyn 5min tutustumassa rataan. Sen jälkeen koira kehiin. Tuohon videolistaan latautuu nyt tai ainakin viikonlopun aikana meidän eka ratasuoritus, otin sitten tuon radan toiseenkin kertaan ja ne kaksi kun yhdistäis niin olispa ollut hieno ja puhdas rata. Ei hyllytetty, mutta ohjaajalla loppui kunto keppien kohdalla ja sen kyllä huomaa... Ihan en pysyny Ransun mukana kertomassa menosuuntaa.

Ransu itse asiassa aivan aluksi karkasi lähdöstä, sanoin Antille jotain ja laskin kädet alas niin sieltähän sitä lennettiin luokse. Eikä tuo mikään löntystelylähtö ole tuokaan millä sitten varsinaisesti lähdettiin radalle. Ransu hyppää taas oman tyylisiään hyppyjä, menee putkeen heinänkorret pölisten ja toiseen putkeen heti perään. Minä kirmailen muurille tekemään persjättöä ja siitä lähetystä A:lle. A:n ylösmeno on ihan hyvä mutta tuo alasmeno taas... Ei sais sattua noita, mä tiedän että tuon takia on taas koira jumissa seuraavalla hierontakerralla! Enkä mä edes hätäile siinä vierellä, hyvä kun pysyn mukana ja niin sieltä tullaan harjalta alas. Näyttää siltä kuin se meinais ottaa yhden loikan välissä mutta jalat ei ylläkään esteelle ja sitten mennään kerralla maahan asti. Seuraavalle hypylle mun estekäsky on "oijoijjj!!!". Hyvin onnistuu vastakädellä ohjaus hypylle ja siitä takanaleikkaus ja vielä persjättö ennen keinua. Keinu on kyllä niin hieno <3 Pussilla ja pituudella ei mitään ihmeellistä, siinä vaiheessa vaan mulla loppuu tosiaan kunto kun ei ollut ihan pienet nuo estevälit ja ohjaaja joutui vähä juoksemaan. Kepeille tulee liian kovaa ja menee eka välistä sivusuunnassa ohi ja joudun onkimaan Ransun pujottelemaan. Pujottelee hyvin, mitä nyt minä alan pomppelehtia muka valssia tekemään liian aikaisin ja se vetää Ransun ulos kepeiltä. Tapani mukaan kepit kokonaan alusta (myös kisoissa olisin niin tehnyt) ja sitten olikin kohta jossa tiesin että mulle ei hyvä heilu!!

Nimittäin kun Ransu saa tuollaisen suoran missä sen on helppo lukea rataa ja seuraavia esteitä niin sitten mennään niin että renkaan jälkeen se ei voi muuta kuin kääntyä katsomaan minua että tuu jo kertomaan mitä sitten?! Mä teen jotain ihme kaarroksia siellä putken edessä ja niinpä Ransu varmaan luulee että mennään toiselle putkelle eikä hypylle ja kieltohan se siitä napsahtaa. A-este taas ylösmeno ok mutta alasmeno taisi jäädä niukasti virheelliseksi... Toisella kierroksella kun otettiin rata uudestaan, otti onneksi molemmilla kerroilla A-esteen kontaktit. Keinulla oli tokakerralla vielä ekaa kertaakin enempi vauhtia ja kyydistä loikattiin jo kun keinu oli vielä vähän irti maasta. Mulla ei jalat enää liiku yhtään ja Ransu pyörii ympyrää A:n jälkeen että saisko taas niitä suuntia???

Oli kyllä hieno Ransu, hyvä vauhti vaikka olikin vähän meille turhan lämmin keli ja keppeihin oon tosi tyytyväinen vaikka eka pujottelun sössinkin itse. Ransulle alkaa pikku hiljaa tulla tuota omaa ajatteluakin radalle, toka kierroksella se hakeutuu renkaan jälkeen tuonne muurille kun minä en ole sen paremmin pysynyt mukana kuin eka kerrallakaan. Mä itse asiassa tällä hetkellä nautin tosi paljon Ransun ohjaamisesta. Sen kanssa ei tarvi aina olla niin super tarkka esim. putkeen lähetyksissä, se ero vaan korostuu sitten kun Liinun kanssa tekee ja sille pitää olla näyttämässä niin selkeästi että putkeen. Ransu lukee itse rataa ja tottelee estekäskyä ja sinne päin osoittamista... Ei se silti tarkoita että saisi alkaa huolimattomaksi tai tekemään sinne päin, mutta kyllähän se helpottaa omaa ohjaamista kun ei tarvitse aina näyttämällä näyttää. Muutenkin nautin Ransun ohjaamisesta enemmän, ehkä oon vähentänyt sitä sen perään katsomista ja odottelua? Ja luotan että kyllä se tulee sieltä vaikken perään vahtaakaan ja jää odottelemaan. Ransu on myös nyt parit viime treenit osoittanut että se osaa hakea esteitä itsenäisemmin kuin mitä oon kuvitellut ja irtoaakin, eli oon kyllä tosi tyytyväinen vaikka nyt ei nollarataa tullutkaan ;) Tuo A:n harjalta loikkaaminen mua harmittaa jo senkin takia että just kun pötkäle on kunnossa niin arvatenkin tuo jumiuttaa nyt taas etupään. Täytyy käydä huomenna pyörälenkki ja kunnon venyttelyt päälle niin josko se auttaisi. Onneksi kentällä on nurmialusta ja sikäli pehmeämpi kuin joku sora mutta silti! Ja toisekseen ei ole kauhean kivaa että koira ottaa alasmenokontaktit vasta toisella radalla kun on ne enimmät höyryt jo päästelty. Tuo oli taas joku virallisissa kisoissa ollut 3. lk rata. Sarjaesteen takia (ne kolme hyppyä ennen keinua) siinä oli esteitäkin ihan kiitettävästi.

Liinun kanssa otettiin alkeiskurssin ohessa myös A:ta ja putkea. Liinu karjuu auton takaluukulla (Ransukin oli siellä) että kun hän ei pääse ja muut vielä menee MUN esteillä! Kyllä se olikin sitten into piukeana kun hain sen kentälle. Oma palkkalelu unohtui kotiin ja Ransun vinkupallo ei meinannut mahtua suuhun... A meni pomppien, tehtiin siis vauva-A:na hihnassa ja Liinu menee poing-poing-poing. Ei siltä kyllä intoa eikä vauhtia puutu. Olihan Ransukin innokas alkeiskurssilla mutta Liinu on kyllä ihan omalla tasollaan. Ainoa vaan että Ransu oli silloin ja on yhä aivan taivaassa siitä kun minä kehun ja pöllytän sitä palkaksi. Liinu ei siitä niinkään välitä vaan on lelujen ja herkkujen perään. Ransuhan on vasta viime aikoina alkanut repiä multa palloaan takas. Tänään se sai purkkilihaa pari ruokalusikallista treenien jälkeen palkaksi, kyllä oli onnellinen mies :) Niin, Liinun kanssa taidettiin ottaa 3-4 kertaa yhteensä A-este ja on se sellainen hyppyrotta ja pikku vauhtimimmi. Putki oli taas vähän sellainen että mulla oli enemmän sellainen Ransu-moodi päällä (voi ei joko tää alkaa, etten osaa muuttaa käytöstäni kun vaihdan koiraa) enkä näyttänyt Liinulle tarpeeksi selkeästi. Viimeksi se haki putken paljon itsenäisemmin kuin nyt. Nyt se oli aika riippuvainen siitä mihin minä osoittelin. Juttuhan on niin että Liinun kanssa edetään agissa hitaasti. Se ei opi yhtä nopeasti kuin Ransu ja en halua tehdä sen kanssa liikaa että sillä säilyisi tuo into ja nälkä tehdä, eikä sorruttaisi liian pitkiin, puuduttaviin ja vaikeisiin treeneihin jotka päättyis siihen että koira on pelit seis ja sitä mieltä että hohhoijaa eikö tää jo riitä. Sama vaikka kisattaisiin vasta 5-vuotiaana mutta asiat opetellaan rauhalliseen tahtiin ja muutamia toistoja kerrallaan...

Liinu oli meillä eilen mukana agikisoissa Kokkolassa, joissa oltiin turistina kannustamassa seuran koirakoita. Liinu olis halunnut koirien luo ja se olis halunnut ihmisten luo. Se olis halunnut radalle, se olis halunnut tekemään esteitä, sen piti koko ajan touhottaa johonkin suuntaan. Eikä se mokoma edes juuri väsähtänyt. Sain koko päivän pidellä sitä kun se kiskoi milloin mihinkin suuntaan, tarttui tavaroihin mihin ylettyi ja yritti kiipeillä ympäriinsä. Käytiin lämppäesteillä ottamassa vähän hyppyä ja siellä se meinasi lähteä normi-A:ta kiipeämään. Oli jo kontaktipinnan rajalla menossa ennenkuin kerkesin kissaa sanoa. Hyppy meni hienosti kun oli target hypyn takana ja pari kertaa otin vähän vinojakin lähetyskulmia. Sitten lähetin sitä itse hypyn yli ja otin sen jälkeen takaisin käteen kiinni. Hieno Liinu, odottaisin siltä vielä tiukempia käännöksiä mutta yritän pitää mielessä että se on vielä pentu jolla ei ole täydellinen motoriikka ja jolta ei tarvitse vaatia samaa kuin aikuiselta koiralta. Kaiken kaikkiaan se oli reipas ja utelias kisaturisti joka piti häiriössäkin yllättävän hyvin kontaktia muhun. Näyttelykävelyäkin kokeiltiin seurakaverinkin voimin ja todettiin että tuollain muutaman tunnin höyryämisen jälkeen se jo malttaa pysyä sivulla ja tekee suunnilleen kympin arvoista seuraamista. Eli vielä kun katselis eteensä eikä minua. Nooh tuleehan multa niitä makupalojakin niin miksei sitä nyt pitäis kontaktia kun Liinu muutenkin näyttää sitä hakevan vaikka muuten onkin vähän sellainen Neiti Minä Itse-näinen.

Tässä vielä Liinusta kuva kisareissulla: