Maanantain ja torstain treenit

Maanantaina mulla oli vapaapäivä, joten lähdin aamupäivästä hallille molempien koirien kanssa. Keli oli suoraan sanonko mistä, satoi taas vettä, hallin piha oli yhtä lällikköä ja samoin joka muukin paikka mihin yritti mennä. Hyvä että meillä on tuollainen maasturi niin ei pelota jäädä mihinkään kiinni... ;)

Maanantaina mulla oli kumpikin koira mukana treeniaikeissa. Aloitin Ransun kanssa kepeillä ja se pääsi hitaan apupalkkaajan ansiosta taas palkkaamaan itsensä kerran tulemalla kepeiltä ulos. Ransu on tosin hoksaamassa, että keppien jälkeen voi olla palkka tai sitten ei. Ja se asia kannattaa tarkistaa samalla kun pujottelee, ja jos palkkaa ei näy, ei tarvitse niin kiirehtiä. Jos taas palkka on odottamassa, niin ei kun täysiä loppuun asti, tosin kyllä se lopulta tuli siihen tulokseen että vähimmällä pääsee kun tekee kiltisti loppuun asti. Kepit oli siis ihan ok mutta tuon epäonnistumisen takia vähän hitaammat kuin viimeksi treeneissä. Mitähän muuta mä tein Ransun kanssa... sillä oli meinaan aika leppoisat treenit. Sen kanssa en tainnut sitten ottaa kuin puomia jokusen kerran. Pysäytin alustalle. Tai no pysäytin ja pysäytin, se tuli hyvin loppuun asti loikkimatta, söi namin ja samantien vapautin kun se päätti itsekin jatkaa matkaa. Puomi turhauttaa, mä oon ihan luovutuskannalla sen kanssa, Antti taas ei. Mut kun minä en sitä jotenkin jaksa enää remmissä hinkata ja namialusta-metodi nyt ei toimi muuten kuin jos se alusta tosiaan on siellä. Joten tehdään sitä nyt treeneissä välillä noin, palkan kanssa. Ransuun ei tosin tunnu toimivan se että se tyhmänä hökeltäis keppien loppuun tai puomin päähän katsomaan onko namia, se fiksuna jätkänä kyllä osaa tarkistaa sen etukäteen ja toimii sen mukaan. Siis toimiva satunnainen palkkaus - unohda.

Liinukin tutustui keppeihin, muutaman kerran meni verkoilla. Sille opetetaan siis verkkokepit. Meidän seuralle on kaiketi tulossa ohjurit, joten niitä voi sitten käyttää apuna verkkoja pois ottaessa. Luultavasti meillä ollaan siinä vaiheessa vasta joskus ensi keväänä joten eiköhän ne ohjurit siihen mennessä tule..? Liinu meni ihan ok sitten sen pujotteluosuuden kun vaan älysi mennä kepeille sisään. Toki alussa oli nami, mutta Liinu yritti puolestaan sitä taktiikkaa, että nappaa ekan namin ja sitten ryntää verkkojen ulkopuolelta nappaamaan lopussa olevaa namia. Saas nähdä älyääkö tuo tollukka missä vaiheessa itse alkaa ajattelemaan mitä se siellä kepeillä tekee, mutta jospa toistot tässä sitten auttais jättämään lihasmuistiin ja kunhan sen kanssa nyt viitsii edes alkaa noita keppejä ja niiden sisäänmenoja enempi treenata. Odotetaan nyt ikää vähän lisää.

Liinun kanssa otettiin putkitreeniä. Tällä kertaa se oli apupalkkaajalla hihnassa virheiden välttämiseksi. Putkella mua tympäsee se että Liinu on tuollainen tuhannen koheltaja ja touhottaja. Se ei kerta kaikkiaan malta edes katsoa minne se on menossa, joten se tekee herkästi ja paljon virheitä. Ei hyvä. Tässä vaiheessa sais kyllä olla enemmän malttia että tulis käytettyä sitä päätänsäkin että mitä on tekemässä. No ei niin ei. Mä itse olen kuitenkin oppinut olemaan sen kanssa rauhallinen, olis varmaan ihan mahdoton yhdistelmä jos vielä itsekin säheltäisin menemään miten sattuu.

Hyppyjuttuja otettiin sen kanssa myös. Tässä oli muuten hyvä kun vaihtoi aina välillä koiraa ja vei toisen tauolle ja sitten vaan hallissa juoksutti ensin hetken niin kumpikin sai luontevasti tauot välillä. Tehtiin jotain takaakiertojuttuja, välistävetoja, käännöksiä hypyn jälkeen takaisin päin. Mitähän muuta... taisin valssailla pari kertaa, parit saksalaiset ja enimmillään oliskohan otettu 4 esteen pätkissä. Näissäkin tuppaa olemaan niin että aina se ei ajattele mitä tekee vaan tulla koheltaa välistä vaikka pitäis tehdä takaakierto kahden esteen takaa jne. Ensin nimittäin tehtiin välistävetoja ja tosi hienoja sellaisia, hyvillä linjoilla, ja sitten välissä jotain muuta niin eipä sitten takaakierroissa kuunnellutkaan ohjausta vaikka seisoin melkein hyppyjen välissä vaan teki mitä sattuu. Tosi mukava sen kans on kyllä sikäli tehdä että kun on selvästi intoa (jo ennen kuin aletaan tekemään, se riuhtoo hallille ja vikisee ja inisee) mutta liekö sitten se tekemisen riemu ja RUOKAPALKKA mikä saa sillä välillä aivotoiminnan katkolle? Ohjaajakin saa aika kiitettävästi pistää tossukkaa toisen eteen, mahtaakohan mun osani helpottua siinäkään vaiheessa kun rimat joskus nousee sinne medikorkeuteen asti... Mulla on tottuminen siihen että Liinu ei oikeasti viivy siellä ilmassa riman päällä yhtä kauan kuin Ransu ja ainakin vielä se pystyy kääntymään niin paljon tiukemmin kuin Ransu - katsotaan nyt sitten kun silläkin on rimat kisakorkeuksissa. Liinu liikkuu oikein hyvin ja vapaana ulkoillessahan Ransu saa pistää sille tosissaan vastaan että pystyy olemaan nopeampi. Hyvin kyseenalaista on, että onko Ransu edes enää nopeampi kuin Liinu. On se ehkä vähän, kiitos pidempien jalkojen, mutta ei siinä kyllä eroa ole. Takaa-ajaessa Ransu ei välttämättä saa Liinua kiinni.

Maanantaina käytiin treenien jälkeen 4km lenkki uusissa maastoissa. Sitten kotiin shampoopesulle ja odottamaan Minnan hierontaa. Kumpikin koira hierottiin ja jukupätkä mitä rentopötkylöitä ne oli sen jälkeen! Ransu meinasi ensin pistää lekkeriksi, mikä kertoi vaan siitä ettei se ole pahemmin jumissa. Eikä ollutkaan, Ransun "tyyppivika" on pienen pieni selän kiristyminen, mutta se nyt ei ole mikään ihme agikoiralle ja miten paljon ne Liinun kanssa välillä rymyää ja painii. Ransu alkoi kyllä sitten nauttia hieronnasta, ja olis ollut räpsyn paikka kun se änkesi Minnan syliin istumaan. Ihan kirjaimellisesti polvelle peffa, takajalat lattialle ja etutassut toiselle polvelle. Siitä sitten pusuja koko naama märäksi :) Eihän kuulosta meidän Ransulta? Eipä se kyllä muille vieraille noin teekään kuin Minnalle, Minna on sen lempparivieras :) Hieronnan jälkeen kumpikin oli kuin sulaa vahaa, Ransu ei jaksanut nostaa koipea pihalla vaan seisoi vaan pensasaidan vierellä hölmistyneen näköisenä ja tuli takaisin sisälle :P

Torstaina sitten tein ensimmäisen koulutusohjaaja-harjoittelun Antun sijaisena. Vein treenin jota sitten to-illan ryhmille aina vähän muokattiin tarpeen vaatiessa tason mukaan. Mulla oli siinä treenien vetämisen jälkeen tunnin tauko ennen omien Ransun treenien alkamista joten hyvin ehdin sen siinä lämppäillä ja seurata muidenkin menoa. Ransun kanssa ensin parit kepit palkalla, sitten rataa. Ehkä oli virhe, tai sitten se vain muuten oli niin ahneella ja nälkäisellä tuulella että keskittymiskyky oli lähes koko treenien ajan nolla. Lähdössä sanoin sille aika lujasti käskyn odottaa ja sitten kun se lähti tulemaan niin jostain tuli iiiiihana alatoopin haju nokkaan ja se pisti nuoren miehen pään ihan sekaisin. Ei tullut ohjaukseen mukaan yhtään. Hyppäsi siivekkeen yli ja haahuili ihan omiaan. Muutaman kerran eri paikoissa teki tuota ja mulla alkoi mennä hermot. On se nyt kumma kun ei voi uskoa että palkan saa sitten kun saa, ei ainakaan nopeampaa ja helpommin sillä että teettää aina uudestaan ja uudestaan asiat. Putkella tehtiin pimeitä kulmia ja tosi hyvin onnistui, mitä nyt sen pari kertaa ensin oli ihan muissa maailmoissa niiden namihajujen perässä. Ei tosin varastanut lähdössä kertaakaan, kerran mun Once More nousi ihan kuin nimensä merkiksi seisomaan ja meinasi hiipiä perään mutta kun palautin topakasti takaisin niin sinne se jäi.

Mua alkoi sitten ne treenit turhauttaa, oli vaan niin typerää että otettiin häiriötä tuollaisesta asiasta. Koskaan se ei ole palkalle päässyt ennen kuin olen itse päättänyt että nyt saa, eli ei pitäis olla sellaista toivoa olemassa että se sais itse päättää koska on palkan aika. Enkä tuntunu saavan siihen minkäänlaista kontaktia vaikka sanoin sille miten kovasti tahansa. Riittakin jo sitten sanoi jossain vaiheessa että nyt menette sen kohdan loppuun etkä keskeytä vaikka se harhailis. Lopussa tein pallo kädessä ja vauhtia ja säpäkkää löytyi ihan eri tavalla. Samoin lopurata meni joka kerta hyvin ilman sitä palloakin. Mä alan epäillä että tuo koira on nero joka osaa laskea ja kun aletaan olla siellä parinkymmenen esteen tienoilla niin se tekee päätelmät että nyt rata kohta loppuu ja kannattaa mennä lujaa koska kohta tulee palkka. Ehkä ei mutta niin se kyllä käyttäytyy.

Siitäpä sitten tulikin se ajatus että mä otan oikeasti sen Jennin vinkin käyttöön ja palkkaan satunnaisissa paikoissa radalla vaikka sitten kahdesta esteestä ja kymmenen kertaa sen radan aikana. Lopuksi vasta yritän mennä koko radan koska sitä ratatreeniäkin me todistettavasti tarvitaan. Mua on vähän tympinyt tämä ajatusmaailma että rata pitäis mennä kerralla alusta loppuun. Ransu on selvästikin fiksu jätkä. Se osaa katsoa puomilla ja kepeillä palkan mahdollisuuden. Jos sitä ei ole, on se ja sama miten tekee, ainakaan keppejä ei tarvi pujotella niin lujaa ja puomilta on sama miten sattuu koikkelehtimaan alas. Ihan varmasti se hoksaa kohta kisoissakin että siellä sitä palkkaa nyt ei ainakaan ole, senhän nyt tyhmempikin koira tajuaa jossain vaiheessa ja Ransu varmaan jo ens viikonloppuna? ;) Mun täytyy sitä treeneissä alkaa yllättää palkkaamalla sitä kesken radankin, kisoissahan se ei voi sellaista odottaakaan mutta tässä tullaan sitten siihen että siellä onkin oltava joku muu se syy miksi tehdä, eli minä ja mun kehut tai se suorittaminen itsessään. Ja jos sitä ei ole niin ei ole syytä mennä vauhdillakaan. Niin se vaan on.

Liinun kanssa näen jo ongelman: sillä ei riitä maltti tehdä asioita kunnolla (kun riittäis edes opetella). Oih ja voih, miten mä tämänkin tulevaisuuden kauhukuvani kumoaisin. Välillä mietin että unohdetaanko koko laji vuodeksi ja palataan sitten tuolla kypsässä (?!?) parin vuoden iässä asiaan, eihän se myöhäistä olis sittenkään. Tai sitten käytetään tämä nuoruusiän erityinen oppimiskyky hyväksi ja pidetään sitten sellainen reilu kypsyttelytauko. Kuka antais takuun että sitten me ollaan a. keskittymiskykyisiä b. kypsiä c. maltetaan paremmin kuin nyt? Kuulemma mikäli Liinu äitiinsä tulee niin turha odottaa ainakaan ekaa ja vikaa noista ikinä :D Vauhdin ei tarvitsekaan mihinkään kadota mutta vaikea on opettaa ja oppia asioita kun joka paikkaan mennään vaan asenteella ei paljoo päätä pakota...

Nyt pitää muutenkin koittaa ottaa sitä aikaa niihin omiin treeneihin, että saa treenata niin vaikeita juttuja kuin haluaa. Ainakin mulle on tullut sellainen kuva ohjatuissa treeneissä että siellä otetaan huomioon ryhmä ryhmänä ja mennään sen "heikoimman lenkin" tason mukaan, koska ei ole kuulemma koiralle motivoivaa tehdä liian vaikeita juttuja. No ei minusta ole niitä liian helppojakaan, jos siitä ei saa tarpeeksi palkkaa. Tämä pätee siis meihin, muista en puhu mitään. Ja minä ainakin teen itse motivoituneemmin kun saan ottaa haasteita ja uuden oppimista vastaan. Mun oma mielentila heijastuu Ransuun ihan täysin että siksikin toivoisin niitä haastavampia treenejä - koska niitä voi mennä sen 2-3 estettä kerrallaan kun harjoitellaan. Mun mielestä treenien idea on harjoitella, ja harjoitella nimenomaan niitä itselle vaikeita asioita siellä tuttujen ja sujuvien asioiden joukossa, joten silloin ei oikeastaan olekaan mitään järkeä yrittää tehdä 20 esteen pätkiä ilman palkkaa välissä. Siispä niihin omiin treeneihin saa sitten ympätä ne kaikki asiat mitä meidän pitäis harjoitella lisää. Niitähän siis riittää. Mä oon huomannut tän 2kk ohjattujen treenien aikana, yhtäkään treenien vetäjää moittimatta siis!!!, että mulla on paljon sopeutumisvaikeuksia siihen että menen treeneihin jotka joku toinen on suunnitellut ja jolla on eri näkemys kuin mulla siitä miten kaikkien tulis se treeni tehdä. Näin kärjistäen sanottuna. Tosin en kyllä aio sellaiseen lauma-ajatteluun edes sopeutuakaan... Toisaalta mulla on mielestäni vapaus treenata mulle ja meille sopivalla tavalla. Jos joku nyt miettii, että miksi sitten käyn ohjatuissa treeneissä, niin mä olen tän 2kk aikana tuon tasan kerran käynyt omalla ajalla treenaamassa. Ihan vaan ajan puutteen ja saamattomuuden takia. Ja kuitenkin että voi pitää taitoja yllä ja kehittää niitä, täytyy säännöllisesti treenatakin, ohjatut treenit on tavallaan merkitty sinne "lukujärjestykseen" ja silloin tulee lähdettyä treenaamaan. Sekin kun nyt on vaivalloisempaa ja aikaa vievämpää kuin Sievissä, jossa kentälle oli 2,5km, nyt 20km. Torstaina vietin yhteensä 5½h agin merkeissä, enkä siis treenannut omista koirista kuin toisen. Maanantaina meni kevyesti neljättä tuntia, kun tein molempien kanssa - yksittäisiä esteitä enkä edes rataharjoituksia! Siis kaikkinensa, lenkit, tauot ja matkat huomioon ottaen.

Noh, nyt katsotaan käydäänkö alkuviikosta omalla ajalla hallilla kun mulla on syysloma ja pidetään torstain treenit aika minimaalisina koska lauantaina on sitten 3 starttia kotikisoissa...