Kotikisoissa hyllyteltiin

Viime viikonloppuna kisattiin taas kotikisoissa Kokkolassa. Otettiin 3 agilityrataa lauantaina. Niinhän siinä kävi, että joka radalta otettiin hylkäys ja se ei tainnut jäädä yhdelläkään radalla ainoaksi virheeksi... Hyviä ratoja mielestäni kuitenkin tavallaan kaikki, varsinkin ensimmäinen (A-rata)!

Ransulla oli hieno into ja tsemppi päällä kun tultiin kisapaikalle, se on lopettanut sen turhan vöyhäämisen kotona, kyllä se sielläkin intoilee ja juoksee edestakaisin ja hyppii tasajalkaa, mutta aina ne lähtötilanteet ei ole samanlaista touhotusta kuin aiemmin. Sen sijaan kyllä sitten itse kisapaikalle tullessa temperamentti muuttuu, vaikka kyllä se siis kotonakin riehaantuu heti kun huomaa että hei nyt pakataan treenikamoja! Ransu on kyllä kaikessa siinä intoudessaan niin liikuttava: se pitää kontaktia tarkasti ja kyselee mitä-tehdään-joko-tehdään-joko-mennään. Se pomppii innoissaan ja koko koira heiluu. Tässäkin se on muuttunut syksyn aikana taas parempaan suuntaan, kisaintoa ja treeni-intoa on paremmin kuin moneen kuukauteen. Se näkyy kyllä vauhdissa radallakin.

Eka radalle lähtiessä jo päätin että nyt en sitten käskyttele siellä lähdössä, että kunhan jää sinne ja pysyy riman takana niin hyvä. Olkoon sitten missä ja miten päin tahansa. Ransu hiippailikin aika paljon perään, ja lähti hyvällä vauhdilla liikkeelle. Kisoissa oli tuomarina Ritva Herrala ja oli tehnyt kyllä kaikille luokille ne radat joita näin, aika mielenkiintoisia ja kivoja. Niissä oli ovelat ansapaikat, sellaisia joita ei välttämättä tullut ajatelleeksikaan tai huomannut jos ei tarkistanut mitä koira näkee esim. tullessaan putkesta tai miten aikaisin voi lukita seuraavan esteen (maalisuorat jotka ei ollutkaan suoria aina). Ja kun samoja esteitä mentiin kahteen kertaan, jollekin koiralle voi jäädä muistiin se mihin mentiin viimeksi. Putkissa oli paljon "peräreikään" viemisiä, taisi kakkoset ainakin hyllyttää aika paljon näissä.

Kuten myös me eka radalla, kun en raaskinut valssata keppien jälkeen. Ransu oli jo ottanut puomin alasmenokontaktilta selkeän virheen (kas vain, kun juuri meidän kontaktivirheestä sattuikin tulemaan virhe...) niin ajattelin että kun kepit oli niin tosi hyvät, että en alkuperäisen suunnitelman mukaan valssaa lopussa vaan annan sen pitää hyvän vauhdin loppuun asti. Se kostautui sitten siten että 5 sijaan otettiin sitten hyl. Loppurata meni hyvin, Ransu ehti kysellä ennen putkia että mihin mihin kumpaan päähän, mutta se johtuu siitä että olin itse epävarma siitä millaisen ohjauksen Ransu osaisi lukea vääriin päihin ohjaamisesta. Tämä on niitä harvoja ohjausjuttuja, joista en jostain syystä ole päättänyt että miten ne ohjaan. Siis että tapa olisi aina johdonmukaisesti sama ja selkeä ja Ransulle mahdollisimman yksiselitteinen lukea. Joskus ohjasin niitä vastakädellä, sitten mulle joku erehtyi sanomaan että koiran pitäisi mennä tuolla lailla just sinne toiseen päähän kuin mitä tarkoitan koska se on sylkkäriohjaus jonka pitää kääntää koiraa tiettyyn suuntaan. Nyt niitä ei olekaan tarvinnut aikoihin tehdä joten ei ole tullut sitten tehtyä niitä ohjauksiakaan.

Videokamerasta hidastuksella laskin, että meidän suoritusaika oli jotain 38-39s tienoilla, ihanneajan ollessa 47s ja radan pituus vajaa 160m. Eli etenemä oli n. 4,2m/s mikä on varmaan parhaita nopeuksia mitä Ransu on radoilla tehnyt. Ihan kivaa parannusta kun talvella oli sellaista 2,6m/s mutta taidettiinkin olla jumissa silloin ja muutenkin vähän eri meno. Nyt pystyi sen etenemänkin laskemaan kun hyllystä huolimatta se ei vaikuttanut mun ohjaamiseen eikä suoritukseen koska me vain jatkettiin eteenpäin. Ransu oli maalissa ihan täpinöissä ja innoissaan, kun sai taas huippupalkkaa. Kuinkahan kauan tuo saa sen niin villiksi... Tosin seuraavaksi ajattelin että voisi kokeilla kissan purkkiruokaa palkkana? Ylipäänsä joka radalla meillä oli hyvä fiilis maalissa ja pystyin kehumaan Ransua täydestä sydämestä kun se oli mennyt niin hyvin.

Toka rata oli ehkä sikäli huonoin, että Ransulla tuntui olevan jotain keskittymisvaikeuksia ja se ei muka osannut eteenmenoa. Lähtöön se ei olis jäänyt millään, vähän keskusteltiin siitä että tuletko sinä nyt siihen mihin minä määrään, ja silti Ransu lähti perään hipsuttelemaan. Ihan pokkana. Antti sitten huusi katsomosta että "Sanna!" ja huomasin että se perhana tulee mun perässä. Schapen kanssa saa näköjään olla huumorintajua, ne osaa olla mielestään ovelia ja hauskoja ihan yllättävissäkin tilanteissa ;) Lähetin sitten vaan takaakierrolle ekan hypyn uudelleen, toinen vaihtoehto olis ollut viedä se takaisin lähtöön ja vaatia pysymään siellä, mutta sitten oltaisiin ainakin lähdetty haluttomasti radalle. Ihan hyvää vauhtia mentiin, mutta kepeiltä mekin otettiin kielto sukeltamalla kakkosväliin. Mulla on katsos tuo toinen silmäpari joka ehtii seurata muidenkin suorituksia ja sanoi mulle suorituksen jälkeen että siinä muutkin on ottaneet siitä kieltoja. Olis voinut sanoa ennen meidän vuoroa, jos huomaa paikan jossa sattuu virheitä, että olenko mä huomannu siihen kiinnittää huomiota. Lopussa otettiin vielä kolmas kielto kun Ransu juoksi vika hypyn ohi maaliin. Ihan sama olisko jättänyt sen menemättä vai ottanut vikan kiellon, periaatteessa, mutta viimeisen hypyn kyllä vaadin että se suoritetaan eikä sitä aleta ohitella maaliin. Senkus sitten muulloin radalla jää joku hyppy välistä jos koira menee mun takia ohi ja ehtii jatkaa rataa niin ettei ole järkevää korjata. Sitä paitsi Ransu osaa kyllä eteenmenon ja käskystä huolimatta vaan painatti maalialueelle. Sielläkin kun yritin saada pantaa kaulaan niin sillä tuntui olevan mielessä vaan se, joko kohta saa palkan.

Viimeinen rata oli sitten haastavampi kuin ensimmäiset, sanoinkin että liian helppojahan ne kakkosluokan radoiksi olis olleetkin. Tai ehkä se helppous oli monen mielestä vain harhaa koska ne ansapaikat oli tosiaan aika ovelia ja selvästi moni ohjaaja oikeasti yllättyi siitä missä kohtaa hyllytys tuli ja minkä esteen koira oikeastaan bongasikaan. Estevälitkään ei nimittäin olleet kovin pitkiä. Viimeisellä radalla mä en muistanut käyttää vastakättä ja vetää Ransua hypyn oikealle puolelle, joten takaakierroksi menee. No eipä siinä mitään, Ransu ei virhettä huomaa ja sitä ei sille tarvi kertoakaan, joten matka jatkuu vielä muutaman esteen. Ilmeisesti mulla meni kuitenkin vähän pasmat sekaisin tuosta hyllystä, koska olen aivan karsean myöhässä takaakierrolla tekemässä valssia. Tai siis oikeastaan en edes ohjaa siinä mitenkään ennen kuin Ransu tulee jo ohi. Sen hypyn korjaan ja sitten loppurata taisikin mennä puhtaasti. Kepeillä valssaan ehkä aavistuksen myöhään ja huolimattomasti, niin Ransu on bongaamassa putken suuta. Kepit meni taas viimeisellä radalla hyvin, toka radallahan ne alkoi ihan ok (kun aloitettiin ne alusta) mutta hyytyi. Olin päättänyt että jos Ransu ei tule lujaa kepeiltä, teen persjätön keppien jälkeiselle hypylle ja jos tulee lujaa niin sitten takaaleikkaus. Sehän toimii meillä silloin kun Ransulla on tarpeeksi vauhtia ja se irtoaa hyvin seuraavalle esteelle. Lopussa taas kohtuu hyvä fiilis, jonka tosin rikkoi eräs "henkilökohtainen manageri" joka tulee kysymään heti radan jälkeen että miten sä nyt noin huonosti ohjasit... sitten alkoi ketuttaa ja lähdin Ransun kanssa kahdestaan jäähdyttelylenkille. Ei huvittanut ottaa mölisevää pikkulikkaakaan mukaan... Sillä oli koko illan ollut itkupotkuraivari kun joutui vaan autossa olemaan vaikka oltiin sentään hänen hallilla ja kaikki muut pääsi tekemään agsaa.

Sellaiset kisat meillä, ens viikonloppuna Molanderin koulutusta, videot löytyy tuosta listasta jos haluaa katsoa :)

Edit. Muokkailin vähän tekstiä, kirjoitin aamulla koululla hälinässä joten ehkä vähän ajatuskatkoja oli...