Ransu pisti ison vaihteen päälle Oulussa

Onpas ollut kiireistä kun ei ehdi blogiinkaan aikanansa kirjoittaa mitään. Videot on tosin olleet tuolla videolistassa viikonlopusta lähtien. Käytiin siis viime viikonloppuna Oulussa kisaamassa 3 starttia. Tuomarina oli Jarmo Jämsä, jonka radoista tykkäsin taas kerran kovasti.

Ransulla oli hyvä vire päällä jo kun päästiin kisapaikalle. Se oli innoissaan lämppälenkillä ja säntäili sinne tänne. Ilta alkoi viiletä kun meidän eka rataantutustuminen oli vasta kuuden jälkeen iltapäivällä. Mutta sehän sopii meille että on viileää. Eka rata oli hypäri. Ajattelin että hypärillä mennään hyvin ja pujotellaan hyvin kun vielä on virtaa ja motivaatiota. Jälkikäteen voin sanoa, ettei kummankaan kanssa ollut ongelmia vielä viimeisellä radallakaan. Ennen omaa vuoroa käveltiin ja pelleiltiin niin että pysyttiin lämpimänä. Eräs tuttu sanoi oman koiransa revähdyttäneen reiden radalla kun oli antanut sen istua kylmässä maassa vuoroa odotellessa... Ransulla ei ole yhtä lyhyt karva kuin sillä koiralla, mutta jotenkin tulin nyt erityisesti kiinnittäneeksi huomiota ettei istuskella vuoroa odotellessa, vaan jo senkin takia että lämmintä oli ehkä +5 astetta, pysyteltiin koko ajan liikkeessä kumpikin.

Eka rata:

Ransu pysyi yllättävän hyvin lähdössä, lähti kyllä heti kun annoin pientäkään elettä että nyt mennään. En osannut ekalla radalla varautua siihen, että Ransulla olisi noin vauhti päällä, vaikka merkkejä kyllä oli ilmassa. Ei olla ehkä kisoissa menty koskaan näin tasaisia kolmea starttia? Hyvällä vauhdilla ja innolla, joka rata. Kolmosesteellä olen jo ohjauksen kanssa myöhässä, ja ihan niinkuin mulla vastakäsi tekis jotain just ennen estettä niin Ransu tulee kyllä tosi hyvin omasta mielestään hypyn oikealle puolelle. Päätin ottaa tarkasti mahdolliset kiellot, vaikkei viime aikoina olekaan ollut ongelmana se että hyppyjä tultais sitten väärään suuntaan kieltojen jälkeen. Minusta vaan on ihan turhaa hyllyttää sillä tavalla. Putken jälkeen eteen-käsky toimi hienosti ja tultiin suorat ihan vauhdikkaasti. En ymmärrä mitä ihmettä mä jään odottelemaan tuonne pituudelle Ransua. Siinä olis ehdottomasti pitänyt lähteä karkuun että olis ehtinyt sinne pituuden jälkeiselle hypylle selvästi ennen koiraa, jolloin olis ollut vielä mahdollista saada se käännettyä seuraavalle hypylle. Panin muuten merkille joka radalla, että radat ei näyttäneet vaikeilta, eikä sinänsä olleetkaan, mutta sellaisilla jännillä pikku jipoilla oli radat erotettu ykkösluokan radoista. Kuten nuo alun hyppykulmat, ja samaten nämä kaksi hyppyä pituuden jälkeen. Keppikulma oli sellainen etten uskonut (sorry, Ransu) sen taipuvan vauhdissa niin hyvin kepeille. Ajattelin että sillä voi olla vauhtia ja että sisään mennään mutta ei taivuta toka väliin. Kuinkas sitten kävikään... aivan huippuhienot Ransun kisakepit!

Kaarrokset meinasi ehkä aavistuksen karata kun vauhtia oli enemmän. Mutta on me tehty pahempiakin. Ransu on kehittynyt esteiden hakemisessa, se antaa mulle hieman enemmän anteeksi pieniä virheitä tai vääriä ajoituksia kuin aiemmin. Siis itsevarmuus on kasvanut? Vielä 2010 kesänä se olis tullut joiltain esteiltä pois mutta nyt oon treeneissäkin huomannut että se herkemmin ottaa kuitenkin esteen. Joko se on oppinut lukemaan minua ja mun tyhmiä virheitäni, tai sitten se kyllä noteeraa virheet mutta luottaa itseensä ja kokemukseensa enemmän ja suorittaa esteen vaikka ohjaus olis ollut hutera. Radan loppu oli hyvä ja vitsit kun mä olen noihin keppeihin edelleen niin tyytyväinen! Eka radalta tuloksena kymppi ja korjausten seurauksena pari sek ihanneajan ylitystä.

Toka rata:

Toinen rata oli agilityrata ja siitä mielenkiintoinen ettei ollut puomia ollenkaan. Vain A joka mentiin yhteen kertaan. Toisaalta nämä taisi olla toiset kisat joissa ei ole puomia agilityradalla. Toiselle radalle osasin jo aavistaa että saan juosta. Ja kun se rata oli muutenkin sellainen jossa oli pitkähköt estevälit ja hyviä suoria joissa vauhti nousee. Rata sopi siis profiililtaan meille kyllä. Alun takaaleikkauksesta olen tosi ylpeä, mä juoksin ihan Ransun hännän takaa koska tiesin että niin loivassa putkessa ei kauaa mene ja toiselta puolen en uskaltanut ohjata koska halusin blokata A:n selän taakse. Sitä on meinaan nyt menty sen verran että en olis ihmetellyt vaikka kaikista loitsuista huolimatta Ransu olis valkannut sen. Toisaalta kyllä vika rata kumoaa tämän väitteen mutta siitä sitten lisää. Putken jälkeisen hypyn kaarros vähän venähtää mutta jotenkin se oli odotettavissa. Olis ollut kätevä kun olis opettanut koiralle tuollaisen nimenomaisen tilanteen suorittamisen erillisellä käskyllä. Ehkä korjaan tilanteen Liinun kanssa? Tai eihän se olis myöhäistä opettaa Ransullekaan. Pitäis vaan saada sitä oma-treeni-aikaa.

A-este oli ihan törkeen hieno, nopea ja hyvät kontaktit. Mun valssaus luultavasti kannatti niin sille ei tullut kiusausta loikkia miten sattuu alas sieltä vaan tulla suoraan ja alas asti kun ei viitsi mammaankaan pahki mennä. Sitten tuli kiire. Hitonmoinen kiire. Jäin Ransusta jälkeen ennen putkea ja eihän sillä tuollaisessa putkessa tuolla lähestymisvauhdilla kauaa nokka tohise. Ja kun ajattelin että parempi kun ehdin vasemmalle puolen ohjaamaan ettei tarvi mitään takaaleikkauksia tehdä sitten hypyllä. Tosin tällä vauhdilla mikä meillä oli, se olis voinut toimiakin. Ehdin kuitenkin just ja just Ransun eteen ennen hyppyä :D Tehtiin siis yli puolenvälin puhdasta rataa, kunnes sitten otettiin kielto kepeiltä. Mä en voinut lähteä hypyltä juuri karkuun, koska hypyn ja putken väli oli aika pieni ja oli vaarana että jos putkesta sinkoaa kovin kauas niin ajautuu hypyn väärälle puolen -> hyppää kohti väärään suuntaan. Joten lähdettiin hypyltä yhtä aikaa ja renkaalla Ransu oli jo edellä. Keppikulma oli mielestäni helppo, yksi niitä helpoimpia mitä voi olla sen kannalta miten koira näkee kepit ja miten pystyy taipumaan vauhdissa. Mutta niin vain kävi ettei suullinen käsky saanut hidastamaan tarpeeksi vauhtia vaan Ransu pamautti muistaakseni tokasta välistä läpi. Eli arvioin ilmeisesti väärin laskeutumispaikan renkaalta? Eli ilmeisesti Ransu hyppäsi sen huomattavasti pidemmälle kuin ajattelin ja näin ollen kepit oli jo niin lähellä että eka väli olikin aika vaikeasti. Antti sanoi maaliin tulon jälkeen että ne kepit oli varsinainen kieltoansa ainakin makseilla. Veikkaanpa että medeillä ja mineillä tilanne oli toinen jos koira vaan kepit osaa hakea. Niiden hyppypituudet jäi taatusti lyhemmiksi.

Toisaalta sitten kun alkuun päästiin kepeillä, niin hyvinhän ne pujoteltiin. Se oli mulle jo toinen erävoitto, että kisoissa tehtiin niin hyvät kepit jo toistamiseen. Hyvällä vauhdilla ja loppuun asti. Siis nämä kisat oli mulle muutenkin oikein kunnon tsemppipotku persuksille, että kyllä Ransusta vauhtiakin löytyy, se voi pujotella kisoissa kepit hyvin ja olla muutenkin ihan intopiukeana.

Nooh sitten taas kyllä palattiin maan pinnalle ja törmättiin omaan rajallisuuteen putken jälkeen. En ehtinyt tehdä persjättöä, joten Ransu ehti tulla mun väärälle puolelle. Voi helkutti miten turhauttava virhe minulta ja kielto meille! En kylläkään tiedä että miten ihmeessä olisin mitään valssia ehtinyt tekemään tuon hypyn jälkeen jos olisin sen persjätön ehtinytkin tehdä, niin että pieni uudelleen arvioinnin paikka siinä. Ehkä olis sitten pitänyt vaan leikata takana ja toivoa että koira kääntyy hyvin oikealle sen avulla ja sitten vielä viedä omaa linjaa reilusti oikeaan. Kymppi siis tältäkin radalta ja aika saman verran yliaikaa kuin eka radalta. Kepeillä otettiin viitisen sekuntia ja menihän tuossa hypyllä varmaan melkein toinen. Että me oltais oltu kyllä tälläkin radalla ihan hyvissä ajoissa jos puhdasta rataa oltais vedetty.

Kolmas rata:

Kolmas ratakin oli agilityrata ja mulla ajatus että nyt pitäis se tulos saada. Voishan siihen olla mahdollisuus kun ohjaaja ei tekis niin tuhannen typeriä virheitä kuin mitä se teki. Alun hyppyjen ohjausvalinnoista olen kuitenkin ylpeä. Kuulin monen miettivän ja tuskailevan että miten saa koiran kolmoshypylle. Minä olin kuitenkin nyt pätevä ja katsoin koiran laskeutumispaikan kakkoselta. Se oli juuri kolmoshypyn siivekkeen kohdalle eli jos koira hyppää niin pitkästi eikä tiedä käännöksestä niin kolmoshyppy ei tule sille edes mieleen suorittaa koska se ei yksinkertaisesti näe sitä. Sen sijaan takana oli kyllä neloshyppy jonka koira näkis oikein hyvin. Niinpä valikoin tarkkaan sijoittumiseni lähtöön ja muistin ne tärkeät varpaat! Kerroin varpaiden ja jalkojen suunnalla Ransulle mikä on kolmoseste ja valitsin vielä tarkkaan käden jolla otan vastaan, ja mehän mentiin tosi hyvin kolmoselle. Antti oli taas pistänyt merkille että tässä oli vähän otettu kieltoja ja hyllyjä... eikä ihme kun katsoi rataantutustumisessa ihmiset aikoi ohjata tuon alun.

Putkelta oli hyppy, jonka olemassa oloa en oikeastaan edes muistanut kun menin radalle. Rataantutustumisessa oli hervoton ruuhka tuossa kohtaa koska siinä mentiin ristiin rastiin ja multa jäi jotenkin puolittain noteeraamatta se hyppy. A:lle mietin hienot vekkaukset ja kaikki mutta en tiedä mikä ihme muhun meni sitten radalla, kun en älynnyt sanoa Ransulle mitään ennen A:ta! Siis nyt Ransu sais kyllä vetää mua lättyyn tästä hyvästä. Eroteltavana on putki ja A-este ja ohjaaja päättää olla sanomatta mitään! Voi juma. Niinpä Ransu ei ota kumpaakaan vaan kiertää putken ja A:n välistä ja A:n alitse. Sitten kyllä heti kiipeää oikealle esteelle kun käskytän "kiipee". Seuraavat hypyt oli kanssa sellainen että mietin pitkään miten ja kummalta puolen ohjaan. Teenkö väliin jotain ja leikkaanko kepeillä (no en! Eihän sitä ole harjoiteltukaan...) vai valssaanko kepeillä. Olin sitten tekemättä niistä kumpaakaan. Annoin Ransulle tilaa laskeutua viimeiseltä hypyltä ja annoin hyvissä ajoin kepit-käskyä että saatais siisti, suora sisäänmeno. Päätin että ohjaan renkaankin vielä oikealta puolen ja irrotan sitten Ransun pussiin jolla voin leikata takana ja vaihtaa puolta. Pussilta käskytin putkeen, mutta jotenkin Ransu ei heti nähnyt tai jotain putkea, koska ekalla käskyllä meni ohi. Korjasi kuitenkin itse samaan aikaan kun minä annoin uuden käskyn.

Putkelta tultiin hyvällä vauhdilla keinulle, ja vitsit että oli hieno keinu! Mun olis vaan pitänyt joko valssata keinulla että pääsen sujuvammin liikkeelle tai sitten pysyä oikealla puolella ohjaten. Nyt mulle tuli kiire putkella ja Ransu tuli väärälle puolen hyppyä ja hyllytti. Se teki kylläkin ihan oikein. Mä olin niin paljon jäljessä, että Ransu ehti tulla mun kans samalle puolen hyppyä, vaikka yritin juostessa kädellä näyttää ja käskyttää takaakiertoa, niin Ransu luki sen ihan oikein käskyksi hypätä hyppy pois päin minusta. Eihän tuollainen ohjaus ole takaakierto-ohjausta nähnytkään vaan Ransu teki aivan oikein. Enkä itsekään olisi voinut oikein muuta, kun valitsin niin huonon vaihtoehdon jo keinulla.Toisaalta, kymppi tai hylly, onko paljon väliä? Olishan me voitu ottaa siitä vielä kolmas kieltokin. Tätä kohtaa olis kannattanut miettiä tarkemmin.

Mulle jäi kisoista tosi hyvä fiilis tuloksista riippumatta. Se varmasti heijastui Ransuunkin. Ransu saa olla itseensä tyytyväinen, se teki taas niin hienosti mitä mä käskin - tai olin käskemättä. Ransu teki hyvät radat, ohjaajalle jäi taas parantamisen varaa. Itse asiassa viime syksynä noin kuukautta myöhemmin me tehtiin silloin ykkösissä tuolla samalla maneesilla tosi hienot radat. Tuskinpa paikalla on väliä, mutta viileällä kisapaikalla ja -ilmalla voi ollakin. Ransu oli kyllä tosi hieno poika ja sai sitten sen mukaan herkkujakin :) Ainakaan viime viikonloppuna se tuskin oli jumissakaan, koska vauhtia riitti ja kepit pujoteltiin hyvin.

Liinu oli kisoissa mukana ja pääsi aina lämppä- ja jäähdyttelylenkeille mukaan. Muuten se odotti lämpimässä autossa ja ilmeisesti jopa ihan kiltisti. Eli sekin oli aika hieno likka :)

Eilisistä treeneistä täytyy kirjoittaa myöhemmin, sillä nyt lähden hakemaan Muschilta muutaman kymmenen kiloa lihoja sun muita, ja taistelen sitten ne jonnekin vielä pakkaseenkin...