Kaks huipsaa koissua!

Tähän jos sais tuulettavan hymiön ja kaikki mahdolliset ilonosoitukset niin nyt olis syytä. Mä olin päivän koulutusohjaajakurssin kakkososalla KiltAreenalla ja sitten illalla vierähti pari tuntia omia koiria treenatessa.

Ransu aloitti treenit keppitreenillä. Palkka keppien päähän ja tarkoituksena harjoitella hakemista eri kulmista ja kestää mun sivuirtoaminen. Aloitettiin umpikulmilla. Lähetin 6-7m päästä ja jäin n. 5m etäisyydelle kepeistä. Ransu ei ollut huomaavinaan mun sivuirtoamista. Se haki kaikki umpikulmat ja avokulmat, ei välittänyt vaikka olin parhaimmillaan n. 10m päässä kepeistä, jäin lähdössä jälkeen ja ohitin kesken keppien. Se pujotteli lähes 10 toistoa upealla vauhdilla. Mitä sitä voi muuta toivoa? Se oli kuin eri koira, siis joka yritys onnistui, se haki itse kepit puhtaasti ja innokkaasti mistä tahansa, pujotteli innokkaasti ja lujaa ja kesti mun sivuirtoamisen. Kuka sille on tuollaisia taitoja opettanut? Mä olin aivan haljeta onnesta kun treenit lähti niin hyvin käyntiin.


Sitten olin Liinun vuoro ja Liinulla myös vuorossa kepit. Hakeminen hieman hukassa ensin, mutta se parani muutamalla toistolla ja sitten mentiin kuutta keppiä ihan ok. Oma rytmi ei ole vielä löytynyt eikä myöskään ihan auennut keppien hakeminen. Olin kuiteskin ihan tyytyväinen, keppien treenaaminen on vielä alkuvaiheessa ja se oivaltaminen tulee aikanaan.


Ransun toinen treenipätkä oli putkijuttuja. Ensin kahdella putkella ja parin hypyn kautta. Jouduttiin ottamaan vähän toistoja, tätä juttua käytän seuraavalla kerralla kun vedän harjoitustreenejä. Putkenpäitä oli tarjolla muutamiakin, joten aika tarkkana sain olla ohjauksen kanssa. Omassa ajoituksessa jopa hyppyjen kanssa oli ensin vähän vaikeuksia, mutta jätkä oli pätevä ja innokas. Tuo into sillä on ollut aivan huippuhienona päällä jo useammissa treeneissä, se ei käy kierroksilla mutta on intoa täynnä ja menee lujaa. Ehkä ollaan sytytty lajiin ja löydetty yhteispeli palkkaamisessa ja motivoinnissa. Ja kiitän itseäni siitä, etten ole kuvitellut liikoja sen vauhdista vaan ollut tarpeeksi itsekriittinen, ja nyt voin hyvällä omalla tunnolla esim. näiden ja torstain treenien jälkeen sanoa että se meni lujaa ja toimi hyvällä motivaatiolla. Ransu on itsekin itseensä treenien jälkeen tyytyväinen, siitä oikein näkee että sillä on oikeasti hauskaa ja siitäkin tuntuu että se on onnistunut ja palkkansa ansainnut. Tänään palkkasin sitä pallolla, ja sitten Ransu meni palkkarasian luo sen näköisenä että eikös juu että nyt otetaan se huippupalkka :) Ja se on niin täpäkkänä sitten aina kun kysyn että "missähän sun huippupalkka on? Mennäänkö hakemaan?" :) Putkien kanssa otettiin vielä sitten niitä "vääriä" putkenpäitä (peräreikiä) ja jos jonkin oivalluksen koin ko-kurssilla niin niiden ohjaamisen. Tänään kokeilin käytännössä ja jestas miten hienosti toimi.


Sitten oli taas Liinun vuoro ja Liinu otti A-estettä. Ensin laskettiin sitä matalammaksi, mutta kun sitä on tehty jo kesällä jonkin verran ja se menee niin hyvin, päätettiin ottaa normi-A:na koska täällä ei ikävä kyllä ole säädettävää mallia. Liinu oli eka kerralla vähän hämillään että mitäs ihmettä, noin iso ja korkea :D Toisella kertaa yritti ohi kun olishan se ollut huomattavasti helpompaa... Antti vei hihnassa ja esti väärät yritykset, joten tehtiin sitten hienoja kontakteja. Liinullakin oli into ja tekemisen meininki päällä.


Ransun viimeinen treeni oli puomilla. Ehdotin ekalle kerralle, ettei laiteta alustaa loppuun vaan Antti palkkaa Ransun kauempaa palloa heittämällä. Toimi. Ransu meni puomin hyvin, mä käskytin loppuun ja Ransu meni loppuun asti. Toisella kertaa tuli hieman sivuun alas mutta otti kuitenkin kontaktin, palkkaus samalla lailla. Sitten palautettiin namialusta käyttöön ja otettiin vielä molemmin puolin muutamat toistot. Hyviä puomeja, ja tuon alasmenokäskyn vahvistamista jatketaan kotona molemmilla koirilla. Mietin että treeneissä voisi ottaa koutsin avuksi palkkaamiseen, että hän matkisi tuomaria ja palkkaisi Ransun välillä. Tosin musta tuntuu, että herra fiksu pötkäle kyllä tajuaa aika nopeasti kisoissa, että siellä ei ole palkkaa eikä sitä lennä tuomariltakaan. Mutta elän siinä uskossa ja toivossa että treeneissä palkkaaminen sais sen suorittamaan puomin eri tavalla niin että kisoissakin otettais kontaktit.


Liinun viimeinen treeni oli putken hakemista. Pikkulikalla riitti ja riitti virtaa. Ensin ihan suoraa lähetystä U-putkeen, sitten mukaan mun takanaleikkaus ja sitten aloin vaikeuttaa kulmaa. Muutaman toiston jälkeen pimeään päähän ja typykkä senkun osasi. Pari kertaa taisi mennä ohi mutta sitten kun hoksasi että sitä edelleen kuuluu hakea se pyöreä onkalo kun huudetaan putkeenputkeen niin johan tykitettiin. Alunperin en uskonut että saisin harjoiteltua sen kanssa lähetyksiä ihan pimeään päähän, putken ulkopuolelta, mutta niinpä vain sain ilman ongelmia. Liinulla oli vaan huvittava piirre, se kääntyi putken suulta aina vasemmalle olin minä kummalla puolen tahansa. Eli siihen ei pätenyt se "jos olet metrin jne. ja pidä ääntä niin koira tulee sinne mistä ääni kuuluu". Tähän otettiin namialusta avuksi ja sitten sain sen kääntymään myös oikealle ja lopulta ilman namialustaakin pari viimeistä toistoa. Hirmu pätevä likka se oli! Ja kestää selvästikin paremmin toistoja kuin Ransu. Motivaatiotakin löytyy koska vaikka nytkin tuli kahdessa erässä toistoja aika tavalla tuon putken kanssa niin aina se meni sen yhtä lailla hyvää vauhtia.


Siinäpä ne treenit, huh tuntui kyllä vähän jaloissa. Koirat on lauantain ja sunnuntaipäivän olleet perjantain 3h/12km (mun matka, koirien oli varmaan paljon enemmän) lenkin jäljiltä lepäillen ja nyt on taas väsytetty treeneillä. Kumpikin nukkuu tuossa lattialla. Liinun hytkymisestä päätellen se näkee jotain vauhdikkaita agilityunia. Tai luultavimmin se uskoo roikkuvansa Ransun korvassa. Tai hännässä. Tai parrassa.