Ransu pääsi hermopinteestä

... ja Liinu videolle. Ransu tosin hierottiin jo viikko sitten, mutta kun ei ehdi eikä jaksa kirjoittaa blogia niin että tulis asiat kirjattua kun ne on vielä tuoreessa muistissa. Sirottelen videot tänne väliin, ne on aika lyhyitä pätkiä.

Ransulla kävi siis hieroja viime viikon keskiviikkona ja Minna löysi oikeasta takajalasta hermopinteen. Ransuhan loikkasi pystyyn Vöyriltä tullessa autossa ihan yhtäkkiä ja ulahti. Ilmeisesti sai siinä autossa yllättäen sen hermopinteen, ja ontui/aristi jalkaa sitten hallin pihalla jossa pysähdyttiin. Maanantain pitkä lenkki ei tosin näkynyt missään, olen tosin kiinnittänyt jo ennen noita kisoja huomiota että Ransu peitsailee välillä. Aika hyvin sitä on oppinut koiraansa tuntemaan, näkee kyllä videolta katsottuna sen hyppäämisestä onko paikat ok vai ei, ja kävelystä ja liikkumisesta sellaiset selkeimmät poikkeamat. Pakko tunnustaa, että tämä taito on kehittynyt tässä vuoden aikana kun Minna on hieronut, kun on saanut tarkemmin tietää mistä koira on jumissa ja kun on hieroja tarkemmin kysynyt oonko huomannut jotain poikkeavaa ja mitä on tehty... Noh joka tapauksessa jalka saatiin hierottua kuntoon ja Ransu olikin sen jälkeen rentoa poikaa Minnan käsittelyssä, siihen asti yritti kaikin keinoin välttää jalan ja lantion hieromisen.

Torstaina otettiin vain kevyesti treeniä, vähän mietin että menenkö ollenkaan, mutta ajattelin että menen ja otan medikorkuisilla esteillä. Taisi rimat olla 35 tai 40cm. Oli ihan kiva treeni, pitkästä aikaa tuli mentyä ohjattuihin kun on ollut noita kisoja sotkemassa viikkotreenejä. Pituudelta harjoiteltiin kääntymistä takaisin kun hyppy oli vähän hankalasti siinä sivulla. Ransu yritti kiertää aluksi monta kertaa hypyn taakse vaikka olis saanut tulla suoraan. Onnistui sekin sitten mutta siinä jouduttiin ottamaan harmittavan monta toistoa.

Takasuoralla oli mielenkiintoinen paikka, jossa mentiin koko hallin lyhyt sivu suoraan: kaksi hyppyä peräkkäin, suora putki ja sen jälkeen 90 asteen kääntö kepeille. Ja poitsuhan meni! Huusin sille keppi-käskyä jo kun se oli putkessa ja meni hyvin. Kaksi kertaa jopa joten ei ollut vahinko se eka kerralla onnistuminen. Testasin tätä sitten sunnuntain treeneissäkin, että onko mun huomio oikea: Ransu hakee paljon paremmin kepit vaikka mistä kulmasta kun niille lähestytään vasemmalta puolelta. Eli siis saa kiertää sen ekan kepin taakse. Sunnuntaina ei ollut mitään ongelmaa vasemmalta tai suoraan vaikka lähetin vaikka mistä kulmasta, mutta oikealta puolelta se menee helpommin ohi. Lähtee siis kai jotenkin kiertämään sitä ekaa keppiä silloinkin?

Liinu harjoittelee lähdössä pysymistä ja pientä ratapätkää:

Sunnuntain treeneissä Liinukin oli mukana ja siitä otettiin videota. Kumpikin koira treenasi vuorotellen ja musta jotenkin tuntui ettei ne olleet oikein parhaassa vedossa. Siis olihan ne hirmu innoissaan ja Ransukin tosi täpäkkänä, mutta jotenkin ne silti kumpikin tuntui väsähtävän aika helposti? Lauantaina käytiin kyllä 6,5km lenkki Harriniemessä mutta sielläkin tuntui ettei ne riehuneet samaan malliin kuin normaalisti. Ransun kanssa teemana oli puomi uudella kontaktikäskyllä (jota pitäis vahvistaa kotonakin vielä lisää ja paljon) ja niistot ja väärät putkenpäät. Liinua varten viritin ratapätkän ja laitoin rimat minikorkeuteen ja samoilla rimoilla Ransukin treenasi kun sen kanssa jouduttiin ottamaan niin paaaaljon toistoja sen putken hakemisen kanssa. Niistot meni ihan ok noilla matalilla rimoilla, mutta jotenkin oli jossain vaiheessa tunne, että jos olis ollut maksirimat niin kieltoja olis tullut. Noi putkenpäät onkin sit yks hitto. Jätkä tosin ei keskittynytkään kovin hyvin, että näillä teemoilla otetaan kyllä treenit uusiksi vielä ja noita niistoja myös maksirimoilla.

Ransun kolmas vai laskisko neljäs, treeniaihe oli sitten kepit, ja kuten sanoin niin vasemmalta haki - tuntui että mistä vaan - tosi hyvin ja pujotteli hyvin ja taas oli huippupalkkaa. Mutta oikealta kun lähetti niin kakkosväliin. Ja taas kakkosväliin. Ja vielä kakkosväliin. Onnistui tämäkin mutta kun kulma jyrkkenee niin jotenkin se hahmotuskyky heikkenee, vaikka taipuu sitten kyllä ihan hyvin pujottelemaan kun hakee sen eka välin oikein. Tästä vois vetää löyhät johtopäätökset että oikeaa puolta pitää treenata, kisoissa voi paremmin luottaa toisen puolen ja suorien keppien hakuun. Tämä nyt on jo silti jotain, että ollaan keppien kanssa saatu joku tällainen treeniaihekin, eikä vain se että ne ylipäätään jotenkin pujoteltais. Ei ehkä ollut fiksuin veto viimeisenä treeninä tehdä keppejä, mutta hyvä palkka sai motivoitumaan pujottelemaan hyvin ja mäkin siinä samalla tein sivuirtoamista. Eikä varastanut viimeisiä välejä palkalle kun sijoitettiin palkka vähän eri tavalla kuin aiemmin. Noh, eihän tuo nyt niin paha ongelma ole ollutkaan.

Liinun treenit puolestaan alkoi kepittelyllä. Eikä malttia meinannut löytyä sitten ensinkään. Oikealta puolelta meni ehkä paremmin, mutta ohi vaan yritti suoraan palkalle. Kyllä sillä välillä on ihan yritystäkin, mutta sitten kun tökkää verkkoon kun yrittää väärältä puolelta sisään, niin pikkulikka kuvittelee että helpointa onkin mennä verkon ulkopuolelta :D Niin ehkä onkin, mutta kun sillai ei saa palkkaa... Huomasin jossain vaiheessa, että mä aina lähetin sen kepeille ja jäin seisomaan sinne alkuun ja Liinu pujotteli palkalle. Hyvä likka! Oli loppujen lopuksi ihan hyvät keppitreenit, kunhan ensin taas tehtiin ne muutamat yritykset mennä pujottelun ohi suoraan palkalle.

Sama ratapätkä toiseen suuntaan, putkeenmeno melkein epäonnistui:

Liinun toinen treeni oli sitten se ratapätkä. Jotenkin se ei ollu ehkä yhtä säpäkkänä kuin joskus, mutta hyvä typy kuitenkin :) Mulla meinasi jossain kohti olla valssaus ihan pikkasen myöhässä (köh köh) mutta se kiireen tunnekin on helpottanut kun Liinu vähän paremmin hakee esteitä. Otettiin monta videopätkää, laitan tähän joitakin. Hmh mun hihkuminen vaan pilaa videot, kun ne on järkkärillä kuvattuja niin tuo tämänhetkinen video-ohjelma ei suostu niitä käsittelemään. Jospa sais vielä sellaisen ohjelman joskus, jolle kelpais pokkarivideoiden lisäksi järkkärin hd-videotkin. Liinu teki ihan ok ratapätkiä, ei ollut ainakaan liian vaikea treeni. Ja mä pääsin vähän helpommalla kun lähti putkeen saattelematta perille asti.

Ohjaaja kämmäilee valssin kanssa...

...Onnistuneempi yritys: 

Liinu on vaan joko nyt hirmu herkässä ja vaikeassa iässä tai sitten se on luonteeltaankin niin paljon herkempi kuin Ransu, koska se mun mielestä paineistuu huomattavasti herkemmin kuin Ransu epäonnistumisista. Ja taistelutahto ja yritys menee nollaan, eikä se sitten tee mitään. Toivottavasti se on ikään kuuluvaa epävarmuutta, ja menee aikanaan ohi. Ransu yrittää ja yrittää, koska se haluaa että oon siihen tyytyväinen ja koska se nauttii siitä kun saa multa positiivista huomiota. Liinu yrittää, toteaa ettei onnistu ja ettei arvaa yrittää uudelleen. Välillä rohkaisu saa sen yrittämään, välillä se tuntuu ahdistuvan siitä. Lillukalla on nyt muutenkin vaikea ikä, se mörköilee ja pelkää ihan hassuja asioita, toisaalta se yrittää olla kovinkin isoa tyttöä vaikka varmasti tietää olevansa pahnanpohjimmainen, silti se on niin epävarma ja katsoo mihin kaikkeen sen hölmöilyyn mä lähden mukaan. Eihän tästä puuttuis enää muuta kuin juoksut jotka sais vielä hormonit sekaisin. Toisaalta pari narttukoirien omistajaa tuumasi, että iän lisäksi voi tietty olla kyse lähestyvistä juoksuista tai valeraskauksista. Koirapuistossa on satunnaisesti käyty, siellä se on pikkupoliisi, joka komentaa Ransua ja riekkuu siinä, toisaalta käy komentamassa muiden leikkiä mutta kun toiset koirat kiinnittää siihen huomiota, se pinkoo karkuun. Kotona sillä on mahdoton tekemisen tarve, koulusta saa tulla kotiin sekavin tuntein miettien, mitä se tällä kertaa on keksinyt. Mitään isompaa ei ole tuhoutunut, mutta kaikenlaista pienempää kyllä. Ja Ransu vaikuttaa iltapäivisin väsyneeltä, se raukka ilmeisesti joutuu sijaiskärsijäksi siitä, ettei toinen suinkaan malta nukkua päivisin. Nyt sietäis kyllä kaikin puolin Ransun näyttää hyvän koirakansalaisen esimerkkiä, koska Liinu peilaa nyt selvästi Ransun käyttäytymistä aiempaa enemmän.

Välistäveto, ihan ok :)

Noh, niihin pikkulikan treeneihin vielä. Lopuksi otettiin rengasta, meni ihan ok. Ei sitä kyllä lähettämään pysty viereltä, eli ei ole oikein vielä hahmottunut tuo rinkulan läpi hyppääminen. Onhan näissä esteissä meille treenin aihetta ja haltuun ottamista, ennen kuin aletaan uusia opetella. Kontaktien ja keppien kanssa riittää loputtomasti töitä. Liinun kontaktiopetus on laitettu alulle, ja nyt vaan pitäisi vähän askarrella kotiin apuvälineitä. Toisaalta nyt tuntuu, että on parempi pitää treenit aika yksinkertaisina ja sitten kun neitin elämä alkaa tasottua, lisätä haastetta. Toisaalta taas on turha junnata samojakaan asioita jos ne tuntuu sujuvan helposti.

Vierasta kieltä: kiekiekiehyp!

 

P.S. Pari Liinun videota jää tuonne linkkilistaankin, en viitsi kaikkia parinkymmenen sekunnin pätkiä sinne lisätä. Laitoin myös noista Ransun torstain 10.11. treeneistä kuvan keppikulmasta ja pituus+hyppy kohdasta jos saa paremman käsityksen. Ne ei siis kylläkään olleet tuolla lailla peräkkäin.
P.P.S. Punnitsin Liinun viime viikonloppuna, painoa typykällä oli 11,6kg. Nyt on alettu senkin kanssa syömään raakaruokaa ja hyvin sujuu, mitä nyt kokonaisia siipiä pitää vätkyttää tosi kauan, jauhettuna menee niinku muukin liha. Liinu aloitti raakaruuan syömisen 9kk nuorempana kuin Ransu eikä varmasti yhtään liian aikaisin.