Ilon viikonloppu

Eilen oltiin Pietarsaaressa agikisoissa. 2 agilityrataa ja hypäri. Jännäsin etukäteen, voinko luottaa koiraan puomilla ja kepeillä. Tuomarina oli Minna Räsänen, enkä yhtäkkiä muista että olisin hänen radoilla aiemmin ollut. Mutkikkaita ratoja oli tehnyt, se ei tosin mua säikäyttänyt eikä haitannut, mutta eipä olleet taas niitä helpoimpia kakkosluokan ratoja joilla olen ollut. Radat oli mulle ja Ransulle sopivia, koska koiran piti olla hallussa ja tehdä ohjaajan ohjauksen mukaan tai oltiin äkkiä ansaesteillä. Se nähtiin siinä, miten ne irtoilevat ja kaartelevat koirat hyllytteli koira toisensa jälkeen radat. Maksi2:ssa otettiin vissiin 66 starttia eilen ja me oltiin ainoat jotka teki nollatuloksen. Yliaikanollia taisi olla pari muutakin, suurin osa hylkäytyi. Olin siis meistä aika ylpeä, vaikka ajat ei olleet huippuja kun etenemäkin oli laskettu vain 3,3m/s mukaan. Eka ja toka rata siis mekin hyllytettiin, mutta viimeiseltä agilityradalta NOLLAVOITTO ja eka LUVA kakkosista!!! :)

Ransun palkintoposeeraus

Niissä kahdessa ensimmäisessä radassa ei olis paljon näkemistä vaikka niistä videoista saiskin selvää. Tarkennukset on niin pielessä että videot on ihan sumeita. Eka radan onnistuin sössimään ihan täysin tahallani, ohjasin Ransun tarkoituksella väärään päähän putkea. Sitä se teettää kun lähtee kolmanneks viimeisenä ja unohtaa radan. Ohjasin ihan tarkoituksella siihen päähän ja luulin että se on oikea pää, mutta sitten kun Ransu oli putkessa, huomasin numerot ja että väärään päähän tuli tuikattua koira! Meni pasmat pikkasen sekaisin, siihen asti oli puhdasta rataa eli radan puoliväliin. Puomin Ransu otti niukin naukin mutta enpä siinä muistanut antaa mitään käskysanaakaan kun se oli heti tuon putkihässäkän jälkeen. Sitten taas putkeen ja renkaan jälkeen olis pitänyt kääntää 90 astetta avokulmaan kepeille. Ransu ryntää häntä saparolla A:lle joka oli siellä jossain kauempana keppien takana. Se oli velmun näköinen kun tuli sieltä takaisin ja sitten se ei malttanut hakea keppejä ja pujotteli vielä kolme väliä takaisin päinkin :D Hehhee Ransu hyllytti siis kahdesti ja minä kerran sillä yhdellä ja samalla radalla. Loppu tais mennä sitten taas ihan oikein, joten vähänkö tympäsi se oma mokailu ja ehkä sitten jos ei olis ollut niin sekaisin siellä ennen keppejä vieläkin niin Ransun olis niille kepeillekin saanut.

Toinen rata oli sitten yksi katastrofi jo lähtöviivalta asti. Ransu hiippaili perään niin että nokka melkein varmaan pisti kellon käyntiin ja kiirehdin sitten antamaan sille lähtökehotusta jos niin kävi että aika jo pyöri. Noh, Liinulle olen opettanut että lähtötilanne menee näin: "tule - hyppy - jne." Ja Ransulle: "hyppy - jne." Ja mitä minä sitten sanon sille kun se on ihan siellä riman takana?! TULE! Voi hyvä äiti sentään. Ransu tulee riman alta, kaikkea se keksiikin. Ajattelin että korjaan sen että tulee pelkkä kielto mutta Ransu teki omat ratkaisunsa ja hyppäsi kakkoshypyn joka oli suoraan mun vieressä. Katsoin parhaaksi jatkaa rataa. Taas olin hetken hukassa kun en ehtinyt kakkosen ja kolmosen väliin sijoittua niinkuin ajattelin. No mitä väliä sillä nyt enää oli ja sain kuitenkin ne ohjattua oikein. Sitten muutaman esteen päässä olin päättänyt ohjata tanskalaiset aidat niin että lähetys hypylle, välistäveto ja sitten lähetys ja kolmas hyppy takaakiertäen. Jes jes saahan sitä suunnitella jos vielä miettis omat linjansa paremmin ettei koira lähde ekaa hyppyä kiertämään takaa. Senhän Ransu tietenkin teki ja sitten tein päällejuoksun ja lähetin hypyn yli ja kolmas hyppy takaa kuten piti. Toinen hyllytys sillä radalla. Siitä kepeille ja Ransu haki ne ihan hyvin. Loppuradan puolikas meni sitten ihan puhtaasti, että jes jes vaan.

Viimeiselle radalle tuskailin etukäteen, ettei mulla ole mitään motivaatiota lähteä. Että ihan surkeaa ohjaamista noi kaks eka rataa ja ei edes yritystä. Mielessä siinti jo illan pikkujoulutkin... Onneksi oli kannustaja mukana ja sisuunnuin itsekin, että jo on kumma että ei niitä tuloksia tule vaikka koira tekee pääsääntöisesti hyvin (ja niinhän se nuo hyppyjututkin teki hienosti just niinkun minä lennossa sovelsin) ja ohjaajakin yleensä ohjaa ihan ok. Ransulla oli intoa ja eka radan jälkeen kun päästiin maalialueelta, joku kanttiinitäti tuli oikein ihastelemaan ja kehumaan miten ihanan oloinen koira Ransu on; että miten se on niin iloisen hilpeä ja pentumaisen oloinen. Ei meinannut uskoa kun sanoin että se on yli 3-vuotias. Onhan Ransu mainio :) Ajattelin sitten taas, että Ransu tekee niin hyvällä fiiliksellä töitä mulle, että olishan se epäreilua sen joutua kärsimään mun itseni mokailusta. Ohjaajan kai se täytyi ottaa vastuu siitä karkailustakin.

Kolmas ratakin sitten sisälsi - kuten kaikki aiemmatkin - eri vaihtoehtoja ohjata eri kohtia. Mä taisin olla ainakin rataantutustuessa ainoa joka tuohon kakkosen ja nelosen väliin päätti tehdä saksalaisen ja se toimi vallan mainiosti. Se olis pitänyt tehdä edelliselläkin radalla sinne missä me sovellettiin. Siis ohjata alun alkaen ne hypyt eri puolelta, vaikkei sillä nyt enää aiemman hyllytyksen jälkeen ollutkaan merkitystä. Se nyt vaan on niin että takaakierrot ja puolenvaihdot on meille vahvempi laji kuin välistävedot. Noh siihen kolmosrataan sitten. Tykkäsin kun sai ohjata, oli vääriä putkenpäitä ja sai hypyilläkin tehdä muutakin kuin vaan mennä suoraan. Muistin käskyttää puomilla ja Ransu meni ihan eri lailla puomin lopun kuin aiemmalla radalla. Se teki tosi hyvät kontaktit kumpaankin suuntaan. Puomin jälkeen oli enää putken hankalampi pää ja kaksi hyppyä. Kun näin miten hyvin Ransu otti puomin kontaktin ja alla oli puhdas rata eikä kellään muulla nollaa, tiesin että nyt tarkasti siihen viimeiseenkin putkeen, että lopussa ei ole niin suurta epäonnistumisen riskiä enää. Varmistelin kaiken kaikkiaan aika paljon viimeisellä radalla joten ihanneaikaan päästiin mutta se alittui vain hieman alle 2 sekunnilla. Ransu myös viipyi tokavikassa putkessa käsittämättömän kauan, ja panin merkille että niin teki syystä tai toisesta moni muukin koira. Ehdin jo ihan odottaa että apua missä se viipyy, että tule nyt jo sieltä! Kepit oli ehkä vika radalla nopeimmat, ei mitkään huiput mutta ihan hyvät kuitenkin. Olin kyllä sitten niin revetä onnesta kun kuulin maaliin tullessa että tehtiin nolla! Ja meidän jälkeen oli enää kaksi koiraa ja ne kummatkin oli lopulta meidän perässä samassa järjestyksessä palkintopallilla :) Palkinnoksi saatiin hieno pokaali ja ruusuke sekä puruluu ja punoslelu. Palkintoja sekä Ransulle, Liinulle että minulle :)

C-rata:

Nollavoiton myötä täyttyi myös vuoden tavoitteet agilityn varalle. Juu mitäs sitä nyt aikaisemmin tavoitteisiin pääsemään kuin vuoden tokavikoissa kisoissa... Eli tavoite oli nousta kakkosiin ja ottaa sieltä 1-2 LUVAa. Ja olen myös halunnut ottaa kakkosissa edes yhden luokanvaihtotuloksen voitolla, siellä palkintopallin himmeämmillä sijoilla on tänäkin vuonna seisottu jokusen kerran erilaisten tulosten kera. Nyt on siis hyvät ja rennot fiilikset mennä kisaamaan parin viikon päästä Jyväskylään vuoden viimeiset startit. Harmittaa hieman jäädä kisatauolle ja katsoa minkä verran pitää treenitaukoa vai pitääkö, kun Ransulla on niin hyvä vire päällä. Toisaalta sen kanssa ei kesällä kisattu kuin se yksi startti joten ehkä meille tosiaan sopii tällainen rytmitys että talvikaudella ollaan aktiivisempia. Pari tuttua kommentoivatkin että on se Ransu vaan eripoika ja että kyllä on meno aika eri näköistä kuin vuosi sitten. Ihan tottahan se on, Ransuhan on mainio työpari ja sen kanssa on oikeasti ILO mennä aksaa kun eihän sen hilpeän, iloisen ja hassuttelevan olemuksen ansiosta voi muuta kuin itsekin olla samanlainen :) Mä kyllä mietin välillä että kyllä se vaan niin on että sellainen koira kuin isäntä/emäntäkin, kyllä mulle tällaiset iloiset lakritsinokat passaa paremmin kuin jotkut totiset ja eleettömät koirat...

Sitten toiseen ilon aiheeseen, Liinu täytti tänään 1 vuotta! Vähänkö tämä aika on mennyt äkkiä! Mun pikkutypykkä on nyt muka jo yksivuotias ja "aikuinen". Haha, ihan kakara se on.

High Volts Igloo Inuit "Liinu" 1v

Mutta näyttelee välillä Ransulle luonnettaan, meille ihmisille se on hyvinkin nöyrä eikä kyseenalaista oikeastaan mitään. Ransu on sille tässä viikon sisällä pari kertaa pärähtänyt vähän kovemmin. Liinu ei ole kaikista Ransun komennuksista ollut moksiskaan, mutta eipä Ransu ole ollut oikein tosissaankaan. Yhtenä iltana Ransulla oli puruluu ja Liinu kulki Ransun perässä ja yritti napata sitä. Ransu kulki jäykkänä, nosteli niskakarvoja ja vähän ylähuultakin, murahteli pari kertaa matalasti. Liinu vaan meni perässä ja yritti ottaa pokkana luun kun Ransu söi sitä. Ransu ärähti sille kunnolla ja Liinu kokeili vielä toisen kerran tulla luulle, tosin paljon varautuneemmin, ja kun sai toisen kerran lähdöt niin uskoi että kyllä se nyt Ransu sanoi viimeisen sanan. Perjantai-iltana niillä oli samasta aiheesta erimielisyyttä ja taas Ransu pisti pikkulikkaa ojennukseen.

Tänään kävin Ransun kanssa ensin 6,5km pyörälenkin ja sitten lähdin pelkän Liinun kanssa hallille. Treenattiin keppejä, A:ta, rengasta ja pussia. Kepit ei ole mainittavasti edistyneet muuten kuin pujotteluvauhti oli hyvä. Ja toistojen jälkeen alkoi sitten hoksata hakemistakin paremmin. Mutta on se aika heikkoa vielä. Kerran se tuli verkon yli kun minä erehdyin vähän liian innokkaasti kannustamaan. Paikaltaan pomppasi tuosta vaan 50cm korkean verkon yli :) Miten niin hyppyrotta... Sitten A-este. Pari ekaa kertaa yritti esteen ohi palkalle mutta kun oli hihnassa niin ei auttanut kun mennä este ensin. Tosi hyvin se menee A:n, ottaa hyvät kontaktit ja suorittaa nopeasti.

Sitten rengas. Ensin meni molemmin puolin hyvin ja lähetin sitten putken kautta renkaalle. Toinen puoli sujui hyvin mutta sitten Liinu jotenkin muka unohti osaavansa mennä renkaan kun mä olen vasemmalla puolen. Piti ottaa hihna takaisin ja sitten vielä namialustakin ennen kuin muistui taas mieleen edes yksittäisenä esteenä, puhumattakaan putken kautta. Lopetettiin onnistumiseen ja tätä täytyy näköjään myös treenata vielä säännöllisesti lisää.

Lopuksi vielä pussia, ja siinä täytyi auttaa pari ekaa kertaa kangasta nostamalla ennen kuin meni läpi asti. Tätä ei ollakaan tehty aikoihin, joten ei ihme että oli unohduksissa. Vauhdin kanssa meni sitten jo oikein hyvin ja hakee pussin ihan hyvin. Se jänskättävin osuus oli se kangas kun sitä piti itse nostaa. Mutta Liinu on kyllä sellainen että kun se sitten jonkun asian toteaa olevan ok niin ei se ole enää mikään juttu.

Ihan onnistuneet treenit siis Liinulla, silläkin oli hienosti into päällä ja halu tekemään. Ja teki varmasti hyvää olla liikenteessä ilman Ransua. Ransukin sai olla ihan rauhassa kotona ilman koko ajan jotain touhuavaa pikkulikkaa.

ONNEA SIIS MUUTKIN I-PENTUEEN TOUHUSANTERIT 1-VUOTISPÄIVÄNÄ!!!