Pätevän pojan treenit

Torstai-päivä tuntui menevän alusta asti poskelleen. Kaikki meni pieleen, esimerkiksi myöhästyin bussista (joka ei ollut kyllä mun syy kun koko vuoro oli myöhässä) ja jouduin kävelemään asemalta koululle huonoilla kengillä kun en ehtinyt kaupunkiliikenteen bussiin. Iltapäivällä kotimatkalla hain eräästä pizzeriasta salaatin ja siinä olleet paprikat oli pilaantuneita. En myöskään huomannut että salaattiin sisältyi fetaa (olisin pyytänyt jättämään pois) joten koko salaatti oli yhtä "tuota en voi syödä" -noukkimista. Noh, ennen kuin edes pääsin sen salaatin kimppuun, mun oli kohdattava olohuoneessa odottavat koirat. Keskiviikko meni kohtuullisen hyvin, ei mitään isompaa hämminkiä, vaikka olivat 9½h yksinään. Ransu reppana ei vaan ilmeisesti saa rauhaa nukkua päivisin koska on hieman väsyneen oloinen kun tulen kotiin ja kun tilanne rauhoittuu tervetulohössötysten jälkeen. Tänään sen sijaan olin poissa kotoa vain nelisen tuntia, mutta sotku oli sitäkin pahempi. Sekä twister että casino oli revitty hyllystä alas, ulos laatikoistaan, laatikot riekaleina ja lelut pitkin lattiaa. Twisterin luut oli jo aiemmin syöty käyttökelvottomiksi, nyt en löytänyt casinon luista kuin kolme ja ne oli säästyneet. Mutta yhtä onnellisesti ei ollut käynyt esimerkiksi pleikkarin ohjaimelle. Voi elämä, olisin kyllä toivonut kohtaavani siivon olohuoneen, mutta saahan sitä uneksia... Kaiken lisäksi tulostin hajosi viikonloppuna ja mulla on roikkunut tulostuksia toistasataa sivua, joten luennoilla on oltu enempi ja vähempi ilman materiaaleja. Koulutehtävät ja tentit stressaa nyt muutenkin, ollaan meinaan alettu pikkuhiljaa päästä asiaan ja ottaa tuntumaa siihen mitä on opiskella ammattikorkeakoulussa terkkariksi.

Mietin jo kun oli niin kurja olo, että kannattaako mun edes lähteä Ransun kanssa treeneihin. Että ihan varmasti nekin on vaan yks sirkus. Lähdin kuiteskin kun sain keponkin mukaan pitkästä aikaa katsomaan treenejä! Liinu alkoi typeröidä kun päästiin hallille joten tuumin että se ei nyt lähde lämppälenkille mun hermoja kiristämään kun justiin olin päässyt treeni-mielentilaan. Ransu oli selvästi tosi tosi tyytyväinen että sai rauhaa aikuisten kesken pikkulikan riekkumiselta ja touhotukselta. On silläkin varmaan pinna ja huumori koetuksella tuon riekkuiitan kanssa. Käytiin lämppälenkki ja aavistelin että tänään taidetaan mennä ihan kovaa :)

Rata oli aika mukava, ei mitään hirmuisia suoria tai muita kohtia joissa olisi joutunut juoksemaan ihan törkeesti, ohjata kyllä piti, joka este. Noh, ehkä A:n jälkeen oli sellainen vauhdikkaampi tilanne kun sen jälkeen oli hyppy poikittain ja sinne "taakse" sitten piti ehtiä tönäisemään koira. Eikä se olis sekään paikka ollut mikään jos koiran tarttis pysähtyä siihen kontaktille. Mutta kun ihan omaa elämäänsä vaikeuttaakseen on opettanut A:lle juoksukontaktin sekä Ransulle että Liinulle, niin sitä saa mitä tilaa... Keppien eka haku umpikulmaan epäonnistui ehkä kovan vauhdin takia, kun mentiin kakkosväliin. Saattaa olla etten huomioinut tarpeeksi, minkä keppivälin koira näkee kun laskeutuu hypyltä. Siis sitten kun laskeutuu, Ransu oli taas sellainen lentokone että kyllä sillä varmaan taas jotkut siivet oli selässä niiden hyppypituuksien kanssa. Eikä korkeudesta tingitty, vaikka rimat oli sen normi 60cm. Katsoin yhtäkin hyppyä kun palkkasin Ransun ja se tuli pallon kanssa hypyn yli, että herttinen sentään montako kymmentä senttiä sinne jäi rakoa väliin. Siellä olis mennyt Liinukin mahan alla roikkuen kevyesti riman yli.

Meillä oli kyllä kerrassaan hyvä fiilis tehdä, palkkasin apupalkkaajan avulla puomin alasmenolle pysähtymisestä ja sinne Ransulla vähän veri veti kun hoksasi että "mää tiedän tän jutun, mää tiedän! Tuolla puomin päässähän on nami, kantsii rynnätä sinne ja sit äkkijarruttaa siihen alasmenolle!" Kepeillä otettiin muutama toisto, kun harjoiteltiin mun sivuirtoamista. Ransu kesti sen ihmeen hyvin kun lähdin alusta asti pikkuhiljaa irtoamaan kepeiltä. Hieno jätkä! Se oli muutenkin aivan mainio. A-esteelle oli aika paha lähestymiskulma toisella kerralla, ja Riittakin oikein ihmetteli että miten se liikkuukin niin pehmeästi ja sulavasti ja korjasi itse sitä omaa linjaansa vaikka mä en sitä pystynyt tekemään kun en oikein tarpeeksi päässyt kepeiltä irti. Riitta sanoi itse asiassa tosi montakin kertaa että onpa Ransulla pehmeät, sulavat ja kevyen näköiset liikkeet. Että on upean ja kevyen näköistä menoa ja ilo katsoa :) Se oli kuin hunajaa korville, olis varmaan Ransullekin ollut jos se ymmärtäis niin paljon. Sanoin vaan, että johtuu siitä kun se on taas kunnossa. Ransu oli vaan jotenkin niin innoissaan ja kiitollinen kun pääsi tekemään kahdestaan, pidettiin hyvä vire ja meininki yllä ja mikäs siinä oli kehuessa täydestä sydämestä kun koira teki kun unelma. Kyllähän se liikkuu kauniisti ja sen hyppääminen ja meno oli tosiaan tänään yhtä kevyen ja helpon näköistä kuin se olis mennyt puolta matalampia esteitä. Onhan se hyvä hyppäämään ja menee lujaakin jos kaikki sujuu hyvin, mutta näissä treeneissä se oli kyllä ihan erityisen taitava. Haki esteitäkin hienosti ja innokkaasti, kyllä jäi hyvä fiilis!

Haha treenikaverit naureskeli meille kun palkkasin Ransua alatoopin paloilla lopuksi radan reunalla ja kyselin että "hieno poika, otetaanko vielä?" että millä me oikein doupataan ja kumpi meistä oikein ottaa ja mitä :D Nii-in, pakkohan meidän oli jossain aineissa olla kun meni niin hyvin, vai? ;) 

Kyllä kannatti lähteä treenimään :)